Kun äiti kelaa 13.12.2017
TEKSTI Selina

Imetystaipaleemme loppu – hyvästi raitapaidat!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Olen molempien lapsieni kohdalla pitänyt imetystä luonnollisena jatkumona sille, kun olen ensin kantanut heitä vatsassani ja lopulta saattanut valmiina maailmaan isänsä turvalliseen syliin. Imetys oli jo A-murun aikana minulle itsestäänselvyys ja se ihana hetki, kun sain vauvan taas lähelleni – ja sitä se on edelleen rintaa syövän L-murunkin kanssa. Rakastan sitä tunnetta, kun imetyksen aikana vauva painautuu tiiviisti minua vasten, kuinka hänen pienet kätensä hakevat turvaa kietoutuessaan minuun ja kuinka ne pienet sormet raapivat ja nipistelevät kuin kertoakseen minulle, että äiti, olen tässä. Imetys on aina ollut meidän kahden hetki – minun ja lapsieni. Nyt on kuitenkin aika hyvästellä nämä minulle niin tärkeät hetket vielä viimeisen kerran, kun toinen imetystaipaleeni on päättymässä.

Ennen raskautta ja imetystä, minulla oli käytössä dystoniani hoitoon levodopa-lääkitys. Tämä lääkitys on olennainen osa ja oikeastaan ainoa harvinaisen sairauteni hoidossa käytettävä lääke, joka helpottaa kunnolla spastisuutta ja kramppeja, koska dystoniassani on dopaherkkiä piirteitä. Lääkityksen puuttuminen raskauden aikana peittyi hyvin raskaushormonien alle, joten pärjäsin yllättävän hyvin oireiden pysytellessä lievinä molemmissa raskauksissani. Osasin kuitenkin odottaa kokemuksesta, että raskauden aikainen seesteisempi vaihe päättyy noin kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen ja ilman lääkehoitoa dystoniaoireet alkavat hiipiä hitaasti mutta varmasti takaisin samanlaisina kuin ennen. Ja niin kävi jälleen. Olen kuitenkin saanut sinniteltyä pahenevien oireideni kanssa yllättävän kauan ja siten venytettyä imetystaivaltamme tähän asti, kun kuopuksemme täyttää pian jo 11 kuukautta. Nyt minun on kuitenkin myönnettävä, että voimavarani alkavat olla lopussa ja on aika alkaa hoitaa myös itseäni ja sairauttani. Myös alkuvuodesta tuleva leikkaus vahvisti lopetuspäätöstäni entisestään. Olen kuitenkin ylpeä, että jaksoin näinkin pitkään oireiden kanssa ilman lääkitystä ja en ikävistä oireista huolimatta tekisi mitään toisin. Imetys oli jälleen kaiken tämän arvoista!

L täyttää ensi viikolla 11 kuukautta ja alan nyt hiljalleen vähentämään imetyskertoja. Tähän asti L on saanut rintaa lapsentahtisesti, eli silloin, kun hän itse on sitä halunnut. Yleensä hän syö rintaa ennen päiväunia, aamulla herätessään ja illalla nukkumaan mennessään, joten vuorokaudelle imetyskertoja kertyy vähintään neljä. Vauvan rinnasta vieroittamisesta minulla ei olekaan aiempaa kokemusta, koska mieheni vieroitti A-murun vuoden ja kolmen kuukauden iässä rinnasta minun maatessa Tampereella sairaalassa toipumassa ties kuinka monennesta leikkauksesta. On siis ollut hyvin haastavaa miettiä, miten minun kannattaisi nyt edetä, ettei L kärsisi imetyksen lopettamisesta kohtuuttoman paljon. Minulle on kuitenkin ollut täysin selvää, että kerrasta en lopeta, vaikka rehellisesti sanottuna herättelin viimeiseen asti toiveita, että L-muru alkaisi vierottamaan itse itseään, mutta tämän tissiposken kanssa se ei näemmä ole vaihtoehto. Lopetin jo lokakuussa yöimetyksen parempien yöunien toivossa, joten imetyskertojen vähentäminen päivällä, eli äidintahtinen imetys, onkin seuraava askel, jolloin alan tarjoamaan imetyskerta kerrallaan äidinmaidon tilalla vauvalle nokkamukista vettä tai vielä tässä kohtaa Luomu kasvimaitoa. Vuoden iässä L saa sitten juodakseen lehmänmaitoa, kun ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä, ettei L ole perinyt siskonsa maitoproteiiniallergiaa hapanmaitotuotteiden sopiessa hänelle oikein hyvin.
Vaikka imetyksen lopettaminen onkin herkkä paikka minulle, niin lohdullista kuitenkin on se, että onneksi L ei enää tunnu syövän rintaa joka kerta vain nälkäänsä kiinteiden alkaessa vihdoin maistua, vaan hän hakee rinnasta ennemmin lohtua tai pieniä maitohuikkia – herkutteluhetkiä. Tämä on taas antanut selvän viestin rinnoilleni maidontuotannon vähentämisestä, joten enää rintani eivät täyty ääriään myöden maidolla aiheuttaen tukalaa minulle oloa. Toisaalta on se kriisi tämäkin, kun olin jo ehtinyt tottua hieman muhkeampaan rintavarustukseen raskauden ja imetyksen aikana, mutta uskon selviäväni näiden jämienkin kanssa yhtä hyvin, kun tiedän, että rintani ovat ruokkineen kaksi lastani heidän ensimmäisen elinvuotensa aikana – aika upea työ etten sanoisi!

Meillä on ollut L-murun kanssa hieno imetystaival. Vaikeuksien kautta hän pääsi takaisin täysimetykseen, mikä ei ollut ollenkaan varmaa, koska pitkä hengityskonehoito ja ECMO olisivat voineet vaikuttaa vauvan imemisrefleksiin, ja näin ollen imetys ei olisi enää onnistunut. Nyt voin kohta vuoden kestäneen imetystaipaleemme aikana kertoa, että minut on purtu verille, rinnalla on hassuteltu, sitä vasten on nukahdettu, sitä raavitaan nipistellään ja silitetään hellästi. Rinnasta haetaan myös lohtua pipien sattuessa ja sitä halutessaan L alkaa hekottaa kuulostaen hieman kiukkuiselta lampaalta. Niin ja tärkein; alussa niin pieni ja hentoinen L ei olekaan enää mikään pieni, vaan hän on kasvanut rintamaidolla todella hienosti painaen nyt jo 9,6 kiloa lähes 11 kuukauden iässä! Äidinmaidosta ei siis turhaan puhuta voimajuomana, kun toipuessaan rankasta taudistaan ja opittuaan syömään uudelleen, L kurotti miinuskäyriltä normaaleille kasvukäyrille vain parin kuukauden täysimetyksen aikana! Viimeinen imetystaipaleeni on siis ollut hyvin onnistunut ylä- ja alamäkineen. Minun ja L-murun imetystaivalta miettiessäni panin kuitenkin merkille erään kummallisen ja ehkä jopa koomisen asia. Miksi ihmeessä lähes kaikki imetyspaitani ovat raidallisia?!

  

Selina 

 

 

Millaisia kokemuksia sinulla on imetyksen lopettamisesta? Kaikki vinkit ovat tervetulleita!
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (8)

[…] Imetyksen lopettaminen kaksi kuukautta sitten oli minulle todella vaikeaa. Nyt kahta ihanaa ja niin erilaista imetystaipaletta muistellessani, kyyneleet valuvat poskilleni ja ikävä painaa jälleen rinnassani. Olisin niin kovasti halunnut imettää L-murua pidempään. Pitää kiinni niistä täydellisistä hetkistämme. Minun oli kuitenkin pakko lopettaa. Alkaa hoitamaan itseäni jälleen. […]

1 vastaus

Aloita vähentäminen siitä kerrasta mikä L-murulle on vähiten tärkeä, koita keksiä jotain kivaa millä saat huomion käännettyä pois rinnankaipuusta.
Näin olen lukenut, oma imetettävä käy vielä rinnalla vaikka on L-murua vanhempi (yli vuoden reilusti).

1 vastaus

Kiitos vinkistä, näin teen! 🙂 Ihanaa että imetät vieläkin. Nautinnollisia imetyshetkiä teille kahdelle! <3

1 vastaus

Itse olen lopettanut molempien lasteni kohdalla ensin yöimetyksen, sitten päiväimetyksen, sitten aamuisen ja aivan viimeiseksi iltaimetyksen. Iltaimetyksen lopettamisvaiheessa isä hoiti lasten nukutukset, jotta maidontuoksu ei heitä hämäisi. Imetys meillä lopetettiin vähän yli vuoden ikäisenä ja molempien kohdalla tuntui siltä, että lopettamispäätös oli itselle vaikeampi kuin itse lopettaminen lapsilleni. Tsemppiä! Hyvin se menee.

1 vastaus

Voi niin minäkin toivon, että L ei moittisi lopettamista! TOivotaan parasta! 🙂 Ihanaa joulua! <3

1 vastaus

Tsemppiä koitokseen, ja onnea jo nyt hienosta taipaleesta ♥
Meillä esikoisen imetyksen lopetus sujui itsestään siinä 1v8kk iässä, kun olin uudelleen raskaana, kehon hyvien rasvojen varannot alkoi hiipua, joten maidon tulokin väheni. Oishan sitä voinut enemmän rasvaakin tankkailla, mutta imetyksen lopetus sujui niin kauniisti, kun kerrat vähenivät itsestään 🙂
Miulla taas ei oo yhtään raidallista imetyspaitaa 😀 yksivärisiä toppeja miulla on aluspaitoina, ja muutoin sitten Maitotytön imetystunikoita 🙂

1 vastaus

Kiitos Lurre! <3
Mä en ymmärrä mistä nämä kaikki raitapaidat ovat tulleet! 😀 Käsittämätön pino eikä tuossa kuvassa ole edes kaikki – t-paidat puuttuu! 😀

1 vastaus

Oot kyllä supernainen kun olet jaksanut omia kipujasi imetyksen vuoksi 🙂 saat olla ylpeä hienosta imetystaipaleesta.

Meilläkään kaikki ei mennyt niinkuin strömsössä, mutta kaikkien vastoinkäymisten jälkeen imetys sujuu nyt hyvin. Vajaa 11 kk syö rintaa aamulla ja illalla, lisäksi hapanmaitotuotteita reilummin kalsiumin saannin turvaamiseksi. Poika siis oli jo heinäkuussa (alle puolivuotiaana) sitä mieltä, että soseet kyllä riittää ravinnoksi 😀 äidintahtisella imetyksellä on menty siitä asti, aluksi vain pojan nukkuessa ja koko ajan kertoja vähentäen. Liian usein tarjoaminen on aiheuttanut raivarit joka kerralle, 1 krt/vrk vähentäminen on auttanut heti 🙂 poika on alkanut ilmaista haluavansa rintaa vasta viimeisen parin kuukauden aikana ja vain aamuisin, muulla ei niin väliä 😀 korvikkeen antaminen ei ole ollut vaihtoehto, koska tuttipullo tai nokkamuki ei oo kelvannut milloinkaan.

Menipä tarinoimiseksi, mutta jospa tästä kokemuksesta olisi apua jollekin lukijalle 🙂

1 vastaus

Hei tarinoiminen on just parasta! <3

Olenkin hurjan ylpeä. Alkuun lääkärini oli sitä mieltä, että imetän 3kk, sitten minä halusin jatkaa 6kk ikään asti ja nyt ollaan tässä – kohta vuosi imetystä takana.

Ihana kuulla, että imetys sujuu vastoinkäymisten jälkeen hyvin. Olen saanut itse vähennettyä imetyskerrat kolmeen. Tosin nyt L on sairas, joten en vähennä nyt vaan tarjoan rintaa ettei poika kuivu. Hänellä on siis kuumetta ja kerran on oksentanut. Jatketaan kun poika parenee. 🙂 Meillä on sama tuttipullon ja nokkiksen kanssa. Ei kelpaa, joten korvikkeelle ei täälläkään siirrytä. Nyt tosin nokkamukista saattaa jopa vähän juodakin. 🙂

Ihanaa uutta vuotta teidän perheelle! <3

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Blogissa uusi postaus liian monen hiljaisen viikon jälkeen.

Tämä jakamani pieni hetki hiljentää nyt blogin hetkeksi. Nyt tarvitsen kaiken voimani, oman pienen hetken, selvitäkseni kivuista ja ollakseni perheeni kanssa.

Kiitos tuesta ja siitä, että olet ajatellut minua ja perhettäni. Minä tulen vielä takaisin ja kirjoitan teille jälleen elämästä kun äiti kelaa hymyillen!
.
.
.
©️Anna Giss #uusipostausblogissa #newblogpost #linkkiprofiilissa #linkinbio #kunäitikelaablogi #kipu #pain #tauko

kunaitikelaablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: