Kun äiti kelaa 3.1.2018
TEKSTI Selina

Vaikea valinta…

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
…omien lasten välillä nimittäin. Juuri nyt, kun vauva nukkuu päiväunia vieressäni sairaalassa, niin esikoinen sairastaa kotona hyvin todennäköisesti samaa RS-virusta, isänsä pitäessä hänestä huolta. Sain eilen mieheltäni puhelun, että myös A-murulle on yskän lisäksi noussut korkea kuume. Eilen A oli hyvin surullinen, ettei hän päässytkään sairaalaan katsomaan pikkuveljeä ja minua, ja itki ikävää ja huonoa oloaan. Elin siis jälleen äitinä hetken, jolloin olisin halunnut halkaista itseni kahtia, että voisin olla yhtä aikaa molempien sairaiden lasteni luona. Valinta jäädä vauvan kanssa sairaalaan oli kuitenkin lopulta helppo ja oikeastaan ainoa vaihtoehto, koska RS-viruksen rasittaessa pienemmän murumme elimistöä, ruoka ei tahdo maistua, mutta onneksi edes rinta maistuu. Jouduin siis jälleen sanomaan esikoiselle, että äiti jää vauvan kanssa sairaalaan – valitsemaan vauvan hänen hoivaamisen sijaan. Vaikka A-muru onkin kovasti kipeä, hän on onneksi kaikesta huolimatta todella reipas. Tänään kuume on hieman laskenut ja sainkin kuulla mieheltäni, että tämäkin päivä tulee menemään samaan tapaan kuin eilinen; makoillessa ja apteekkireissun yhteydessä ostetun Barbie -lehden parissa.

Täällä sairaalassa L-murun vointi on vaihteleva hyvästä olosta kiukkuiseen itkuun. Juuri nyt vauva saa lisähappea tukemaan hengitystä hänen nukkuessa, koska silloin happisaturaatio putoaa taudille tyypillisesti nopeasti alle 90%. Tämä ei ole kuitenkaan vauvalle vaarallista, mutta aiheuttaa varmasti kurjaa oloa pidemmän päälle. Vauvan on raskas hengittää ja apulihakset ovat käytössä, mutta spiiralla saatu Ventoline ja limaa irrottava lääke on tuonut jo paljon parannusta pojan hengitykseen. Hänellä on myös kipuja RS-viruksesta johtuvan korvatulehduksen vuoksi, joka lisää itkuisuutta. Olo on siis kurja, mutta en ihmettele – RS-virus on rankka ja sitkeä tauti.
Vauvan sairastuminen RS-virukseen oli kohdallamme jälleen käsittämättömän huonoa tuuria. Toki poikamme saaman kuukauden antibioottihoidon heikentämä vastustuskyky mahdollistaa infektioiden syntymisen, mutta myös pitkään keuhkoja korventanut tulehdus edesauttaa omalta osaltaan tulehdusten syntyä. Voitte varmasti kuvitella tuskani tällä hetkellä, kun katson nukkuvaa poikaamme happiviiksissään. Kaikki muistot ECMO-hoidosta ja melkein pojan hengen vieneestä viruskeuhkokuumeesta ovat mielessäni joka hetki – varsinkin, kun pelko RS-virukseen liittyvästä keuhkokuumeesta on suuri. Voin sanoa yrittäneeni olla rauhallinen. Ja hengittää. Sama lääkäri, joka hieman vajaa vuosi sitten intuboi poikamme ja lähetti jatkohoitoon Tampereelle lohdutti ja tuki minua, kun romahdin hänen vastaanotollaan saadessani kuulla, että vauva on otettava jälleen osastolle saamaan tehostetusti avaavia ja hengitystukeen. Hän myös painotti moneen kertaan, että nyt L-muru on vanhempi ja vahvempi, joten riski yhtä vakavaan keuhkokuumeeseen on mitättömän pieni. Toki ymmärrän, kun vertaan nyt vieressäni nukkuvaa reilu 9,5 kiloista, pian vuoden täyttävää poikaamme kolmikiloiseen vastasyntyneeseen, että hän puhuu asiaa, mutta edes faktat eivät voi koskaan poistaa menettämisen pelkoani. Onneksi vauvan veriarvot olivat lähteneet parantumaan ja tulehdusarvo oli laskenut sadasta kymmenestä vaatimattomampaan yhdeksääntoista. Hän siis toipuu.
Eilen L-murulla oli ensimmäinen kuumeeton päivä neljän sairastetun päivän jälkeen. Eilen hänelle maistui muukin ruoka kuin rinta ja hän on jaksoi jopa hieman leikkiäkin, vaikka olikin korvissa jo varmasti eilen kytevän tulehduksen vuoksi kovin itkuinen. Tänään aamulla vauvalla oli hieman taas kuumetta ja nyt hän nukkuu vieressäni toisia päiväuniaan lisähapen ja kostuttimen pulputtaessa hänen sänkynsä päädyssä. Lääkärin mukaan nyt paljon liikkeellä olevan RS-viruksen oireet tyypillisesti ensin pahenevat noin viiden päivän aikana, mutta lähtevät sen jälkeen hitaasti parantumaan. Jälkitaudit, kuten yskä, saattavat tosin kestää pidempään. Jopa kaksi viikkoa. Tänään on L-murun RS-viruksen viides päivä, joten toivon sydämestäni, että tästä se lähtee, hidas toipuminen. 


Selina

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (24)

Kiitos! Onneksi molemmat ovat nyt kunnossa! <3

1 vastaus

Voimia koko perheelle!❤
Ja pikaista toipumista lapsillenne!❤❤

1 vastaus

Kiitos Suvi! <3

1 vastaus

Tsemppiä teille ❤

1 vastaus

Kiitos Nenne! <3

1 vastaus

Voimia sinne paljon! 🙂

1 vastaus

Kiitos!

1 vastaus

Voi pieniä♥ pikaista paranemista tosiaan!

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Voimia ja pikaista parantumista molemmille lapsille! RS-virus on kyllä niin pelottava kiusa vauvaperheille, että ei moisia tarvitsisi ollenkaan.

1 vastaus

Kiitos! Isompi muru on jo onneksi paljon paremmassa kunnossa. Kuume on laskenut mutta vielä on kamala yskä. Jo totta, RSV on kamala kiusa. Toivottavasti rokotetutkimus tuo tulosta ja myös RSV:hen saisi jonain päivänä rokotuksen!

1 vastaus

Voimia koko porukalle! Tuo on niin tuskallista kun aina tuntee olevansa väärässä paikassa.

1 vastaus

Kiitos! Ja niin totta, että tää on tuskallista. Tänäänkin esikoinen lähti sairaalasta itkien kotiin.

1 vastaus

Mun sydän särkyy ja siihen sattuu, kuin vain ajattelinkin miten sinua taas äitinä koetellaan. Molemmat pienet sairaina, eri paikoissa. Mutta molemmat saavat silti ihan parasta hoitoa ja niinhän sen kuuluukin mennä (vaikka laiha lohtu, tiedän!) <3
Pikaisen pikaisia paranemisia molemmille lapsille <3 Ja sinulle ja isimiehelle kovasti voimia!

RvaJ

1 vastaus

Lohtu ei ole laiha vaan aito lohtu. <3 Kiitos siitä! Onneksi isompi on jo paremmassa kunnossa. Harmi vaan, ettei ikävä parane niin kauan kun pääsen vauvan kanssa kotiin. Kiitos kommentista ja tsempeistä! <3

1 vastaus

Voi rassukkaa. Toivottavasti paranee pian!! Ja tsemppiä sinne teille vanhemmille! <3
Minttuliini

1 vastaus

L voi jo paremmin. Toki vielä sairas, mutta suunta on oikea. Tänään jo leikittiin ja ruoka maistui hieman paremmin. Kiitos Minttuliini kommentista!

1 vastaus

Voi ei! Teillä kävi kyllä todella huono tuuri :/ Pari vuotta sitten pelkäsin rs-virusta kuin ruttoa, vauvan arki oli ollut ihan riittävän tapahtumarikasta vaikkei mitään vakavaa sattunutkaan. Olin varma, että rs-virus olisi se viimeinen pisara joka saisi tämän äidin romahtamaan. Silloin selvittiin ilman isompaa tautia, mutta edelleen olen varma että jostain nuo sen saavat ja lakkaavat hengittämästä sillä aikaa kun nukun… Jaksamista äidille ja pikaista paranemista pienille! Onneksi olette hyvässä hoidossa <3

1 vastaus

L saa hyvää hoitoa sairaalassa. Kamala tauti tämä kyllä on! Ja sitkeä. Äitiyden pelot ovat kamalia, vaikka suurinosa niistä jäävät luojan kiitos toteutumatta.

1 vastaus

Pikaista paranemista ja voimia vanhemmille♥

1 vastaus

Kiitos paljon Nanna!

1 vastaus

Voimia sinne koko perheelle!! <3 se on kyllä raskasta kun omat lapset sairastaa, se huoli omista rakkaista on ihan järjetöntä ja ei sitä oikein helpota vaikka kuka sanoisi ja mitä 🙁 kamalaa miten teitä koetellaan koko ajan, ihan niinku ei olisi jo tarpeeksi ollut kaikkea teillä :'( <3 <3 *halaus*

1 vastaus

Kiitos Spireida! On tämä raskasta. Sitä kun haluaisi ottaa kaiken kivun pois lapselta, mutta se ei onnistu. 🙁 Huoli on myös kova. Kiitos halauksesta, se helpotti jo paljon! <3

1 vastaus

Voi eii, kylläpä teitä nyt koetellaan jälleen! Kovasti toipumista molemmille lapsille <3

1 vastaus

Kiitos! Onneksi molemmat ovat nyt kunnossa! <3

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Tämä kuvassa hymyilevä tyyppi kävi eilen kotilomalla. Tämä päivä onkin mennyt sitten sängyssä hieman erilaisissa tunnelmissa, mutta oli se sen arvoista! 💙❤️ Eilen starttasi 7. sairaalaviikko. Rankkaa on ollut ja tulee varmasti vielä olemaan ennen kehoni jälleen korjaavaa leikkausta, mutta jo tämä muutaman tunnin piipahdus kotona antoi jälleen muistutuksen siitä, miksi jaksan taistella päivästä toiseen.

Ja taistelenhan minä. Loppuun saakka!
.
.
. 
#kunäitikelaablogi #äitisairastaa #erilainenäiti #crps #dystonia #sairaalassa #spoonie #hospital #kotiloma

kunaitikelaablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: