Kun äiti kelaa 2.2.2018
TEKSTI Selina

Toinen puolikas

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Tänään 2.2.2018 vietetään Kaksosten päivää, jonka on lanseerannut Suomen Monikkoperheet ry.  Tänä vuonna Kaksosten päivän teemana on kaksosten yksilöllisyys – Samasta puusta eri omenat.

Kaksosena syntynyt on kaksosuudestaan huolimatta oma ainutkertainen persoona. Kaksosia ei pidä niputtaa, vaan kohdata kukin omana yksilönä. Tähän voi jokainen kaksosten lähipiirissä vaikuttaa.

Toiminnanjohtaja Ulla Kumpula, Suomen Monikkoperheet ry 

Kaksostenpäivän tärkeä sanoma

Mielestäni tämän vuoden Kaksosten päivän teeman sanoma on erittäin tärkeä, koska kaksosten niputtamista tapahtuu paljon. Minä en ole kuitenkaan omassa lapsuudessani kokenut koskaan minun ja kaksossiskoni niputtamista, vaan kotona meitä kohdeltiin aina yksilöinä. Toki tekstiilikaksosuus oli väistämätön paha, mutta nyt kahden lapsen äitinä voin täysin  ymmärtää äitini halun pukea meidät samanlaisiin vaatteisiin – täälläkin samistellaan lasten isosta ikäerosta huolimatta! 
Lapsuuteni oli onnellinen, koska identtisyydestämme huolimatta meillä oli selvästi omat vahvuutemme ja persoonamme, joihin saimme tukea ja kannustusta niin kotona kuin koulussa. Minä olen aina ollut meistä se luovempi ja taiteellisempi, ehkä jopa boheemi, jonka huoleton asenne sai varmasti joskus vanhempamme pureskelemaan kynsiään hermostuneena. Milloin minulla oli avaimet hukassa tai läksykirjat mehussa, mutta onnekseni minulla oli se toinen puolikas, joka varmisti mehupullon korkin pitävyyden jo ennen reppuun pakkaamista, huolehti kotiavaimista ja joka auttoi aina kuivaamaan läksykirjat ilman huokailua ja moitteita. Kaksosiskoni on siis meistä se fiksu ja filmaattinen, suorastaan erittäin älykäs nainen, mutta samalla se herkempi ja haavoittuvaisempi puolikas. Ehkä elämä on kovettanut minua sairauden myötä, mutta muistan jo varhaisesta teini-iästä ujomman kaksossiskoni, jolle soitin lääkärinaikaa hänenä esiintyen. Lääkärin vastaanotollekin menimme yleensä aina yhdessä, minun haukkuessa lääkäri puoskariksi ja hänen pysyessä rauhallisen asiallisena! 

Matkimista ja kaksosuuden katkeamaton side

Muistan elävästi lapsuudestamme ne riidat, kun kaksossiskoni alkoi yllättäen hyräilemään samaa laulua kanssani – se matkija! Ei auttanut, vaikka äitimme yritti selittää meille, että kumpikaan ei tee toiselle kiusaa tietoisesti, vaan näin vain tapahtui. Samaan aikaan hiuksemme kasvoivat millilleen samaan tahtiin ja olivat yhtä paksut ja kiiltävät, silmämme olivat yhtä siniset ja sairastimmekin aina vanhempiemme iloksi yhtä aikaa kaikki lapsuusajan flunssat ja oksennustaudit  – tuplasti onnea ja tuplasti räkää ja oksennusta! Olemme tukeneet aina toisiamme elämän ylä- ja alamäissä. Kävelleet käsikädessä koulumatkan pelottavan pimeän valaisemattoman kävelytien päähän ja tyhjentäneet toistemme lenkkarit hiekasta. Silloin, kun sairastuin, hän oli lähellä. Lykkäsi minua pyörätuolissa, makasi vieressäni sairaalasängyssä höpötellen niin kauan, että nukahdin, vei nuorisoseuralle tansseihin ja kantoi reppuselässä sisään liikkeeseen, jonne ei päässyt pyörätuolilla. Silloinkin, kun poikamme sairastui, hän piti huolta esikoisestamme ja rakasti kuin omaansa. Hän on ihminen, jolle uskoisin lapsemme koska vain. Hän on minun siskoni. 
Kaksosuuden side on uskomattoman vahva. Se on katkeamaton. Tämä side on myös hieman mystinen tuntiessamme toinen toisemme kivut, vaikka välimatkaa olisi satoja kilometrejä ja täyttäessämme tiskikoneen prikulleen samassa järjestyksessä omissa kodeissamme. Tämä side kestää riidat ja sodat. En usko sen katkeavan edes silloin, kun toisen meistä aika täällä päättyy. 
Kaksosuus on etuoikeus. Isän ja äidin tuplaonnen vuoksi minulla on aina ollut turva lähelläni, jo pienen pienestä alkiosta lähtien. En ole koskaan jäänyt yksin enkä jää. Hän on aina kanssani. Olemme totisesti samasta puusta, vanhempiemme ja toistemme kaltaisia, mutta silti yksilöitä – toinen ehkä hieman rupisempi omena kuin toinen. Kiitos A, että olet! Kiitos, että saan jakaa elämäni kanssasi! 


Selina, se B-kaksonen

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (18)

voi miten ihana tää postaus!♥ mä oisin aina halunnut että mua vuoden, ja päivää vaille kuukauden vanhempi sisko ois ollut mun kaksonen eikä "vaan" isosisko. Meillä oli pienenä melko paljon samanalaisia ja samantyylisiä vaatteita ja yritin usein että puettas yhtäaikaa samanlaiset vaatteet niin kaikki ois luullut meiän olevan kaksosia. voi sitä lapsen logiikkaa, nyt naurattaa! 😀 toki meillä on älyttömän tiivis ja hyvä sisarussuhde, asutaan kolmatta vuotta kämppiksinä mutta kaksossuhde on usein kuitenkin vielä erityisempi ja tiiviimpi. mä oon meistä se hutilo, joka kaataa, rikkoo ja säätää ja J on se joka korjaa mun käsis rikkoutuneet tavarat ja on se järjen ääni 😀

1 vastaus

Ihana kirjoitus, tuli kyyneleet silmiin!! Odottelen itse jännittyneenä omia esikoisiani, kaksostyttöjä, syntyväksi ja jos synnytys ei nyt lähipäivinä itsestään ala, niin alkuviikoksi on sovittu käynnistys sairaalaan. Vaikka kaikki tuleva kovasti jännittää kahden vauvan kanssa, niin tuplaonnelta tämä ehdottomasti tuntuu <3<3

1 vastaus

Kiitos! 🙂

Oi tuplasti onnea! <3 Toivottavasti synnytys käynnistyy/käynnistyi itsestään! Kaikkea hyvää sinulle ja teidän kasvavalle perheelle!

1 vastaus

Ihanat❤️❤️

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Tämä on varmaan tosi tyhmä kysymys, mutta erottaako teidän lapset jo vauvanakin kumpi on äiti ja kumpi on täti?

1 vastaus

Ei ollut yhtään tyhmä vaan ihana! 🙂 Vastasyntyneenä eivät tunnistaneet kovin hyvin, varsinkin L, kun siskoni imetti vielä hänen syntyessään kuopustaan, joten myös täti haisi maidolle. Isompana sitten ovat kaikki huomanneet meidän eron ja jopa vierastivatkin hieman.

1 vastaus

Hei terveisiä! En ole lukenut blogiasi aiemmin, mutta meillä asuu b-kaksonen toiselta nimeltään Selina, 1,5 vuotta. 🙂

1 vastaus

Heippa ja terkut taikaisin B-kaksoselle! 🙂 <3

1 vastaus

Ihana kirjoitus. Kaksonen B täällä. Kaksisuuntainen side on vahva mutta suureksi suruksi ja pettymykseksi joudun myöntämään, kyllä se voi katketa. Yhteyden kaksossiskooni menettäneenä.

1 vastaus

Voi itku! Ikävä kuulla, että teille on käynyt näin! 🙁 Mutta jospa elämä kuitenkin kuljettaisi teidät takaisin yhteen. Kaikkea hyvää!

1 vastaus

Ihana kirjoitus kaksosuudesta, sulla on kyllä mahtava taito kirjoittaa kauniisti ja tunteikkaasti.Hyvää kaksosten päivää!

Piritta

1 vastaus

Kiitos Piritta! <3

1 vastaus

Teistä saisi omanlaisen Onneli ja Anneli tarinan. 🙂 Ihana suhde teillä! Varmasti vanhempasi ja myös opettajat ovat olleet viisaita kasvattajia, koska toisenlaisiakin kokemuksia kaksosuudesta on… Oletko itse koskaan kokenut kaksosuutta haittana?
Terveisin Marsa

1 vastaus

Hahaa, näin se varmaan on! 😀 Meillä on kyllä todella ihana ja vahva suhde. <3

En ole koskaan kokenut kaksosuutta haittana – päinvastoin! Tämä on aika ihanaa! Voin kuitenkin uskoa että ikäviäkin kokemuksia on…no nyt tuli mieleen. Vaikka meitä ei koskaan kotona verrattu keskenään, sitä tuli itse tehtyä aika usein. Esim. koulumenestystä verraten.

1 vastaus

Kaunis kirjoitus! Sain roskia silmiini. Ja kuvassa teillä on samanlaiset silmälasitkin.

1 vastaus

Kiitos Susanna! <3 Ja silmälasimme näemma ovatkin aika samanlaiset! 😀 En ole huomannut aiemmin.

1 vastaus

Ihana kirjoitus! ❤

1 vastaus

voi miten ihana tää postaus!♥ mä oisin aina halunnut että mua vuoden, ja päivää vaille kuukauden vanhempi sisko ois ollut mun kaksonen eikä "vaan" isosisko. Meillä oli pienenä melko paljon samanalaisia ja samantyylisiä vaatteita ja yritin usein että puettas yhtäaikaa samanlaiset vaatteet niin kaikki ois luullut meiän olevan kaksosia. voi sitä lapsen logiikkaa, nyt naurattaa! 😀 toki meillä on älyttömän tiivis ja hyvä sisarussuhde, asutaan kolmatta vuotta kämppiksinä mutta kaksossuhde on usein kuitenkin vielä erityisempi ja tiiviimpi. mä oon meistä se hutilo, joka kaataa, rikkoo ja säätää ja J on se joka korjaa mun käsis rikkoutuneet tavarat ja on se järjen ääni 😀

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Blogissa uusi postaus liian monen hiljaisen viikon jälkeen.

Tämä jakamani pieni hetki hiljentää nyt blogin hetkeksi. Nyt tarvitsen kaiken voimani, oman pienen hetken, selvitäkseni kivuista ja ollakseni perheeni kanssa.

Kiitos tuesta ja siitä, että olet ajatellut minua ja perhettäni. Minä tulen vielä takaisin ja kirjoitan teille jälleen elämästä kun äiti kelaa hymyillen!
.
.
.
©️Anna Giss #uusipostausblogissa #newblogpost #linkkiprofiilissa #linkinbio #kunäitikelaablogi #kipu #pain #tauko

kunaitikelaablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: