Pelko

Teksti

Tyttäreni pelkää asioita, jotka voin hänelle selittääei tarvitse pelätä, äiti on tässä. Yläkerran mörkö tulee aina pimeän tullen esiin. Jo portaiden narina yläkertaan kävellessä houkuttelee sen piilostaan sängyn alta. Yöllä sen pitkä sormi kutittaa peiton alta paljastuneita pieniä varpaita, jonka vuoksi painajaiseen herännyt A-muru ei pysty liikkumaan. Pelko, se on lamaannuttanut hänet sänkyynsä. Sitten herään tyttäreni hätääntyneeseen huutoon omassa sängyssäni, voi äiti, ja riennän lohduttomasti itkevän lapsen luokse. Rakas, mörköjä ei ole olemassakaan, sanon laittaessani yövalon päälle ja nappaan tyttäreni syliin. Vain halaus ja suukottelu riittävät ja mörkö on karkotettu viisivuotiaan huoneesta ja mielestä. Äiti sinua rakastaa eniten maailmassa, kuiskaan jälleen rauhallisesti nukkuvalle tyttärelleni ja pian pimeä pelottava yö vaihtuu valoisaan aamuun, mörön hipsiessä takaisin piiloonsa.

Mutta sitten on pelko, jota en pysty poistamaan vaikka haluaisin. Asia, jota myös minä pelkään.

 

”Äiti minua pelottaa, kun sinua leikataan.”

 

Miten lohduttaa lasta, joka pelkää, kun minuakin pelottaa?

Äidin ja lapsen pelko

Pelko tulevasta

Muutaman viikon päästä koittava leikkaus on ollut pitkään mörköni. Mörkö, joka ei häviä juttelemalla, halaamalla eikä edes rakastamalla eniten maailmassa. Se on läsnä yön pimeinä tunteina ja kutittelee sairauden jäykistämiä jalkojani vielä auringon noustessakin. Minä pelkään. Tämän myöntäminen on ollut minulle todella vaikeaa.

Voin rehellisesti sanoa useita leikkauksia kokeneena, että minua on pelottanut ainoastaan kolme kertaa silloin, kun tunsin tutun nukutusaineen vaikutuksen elimistössäni. Muistan vieläkin elävästi ennen nukahtamistani hätäni ja poskilleni valuvat kyyneleet, nukutusaineen aiheuttaman pistelyn levitessä kanyylikädestäni kaulalleni ja kasvoilleni. Pian tämän jälkeen alkoi minulle vain hetken kestävä lohdullinen pimeys, jonka jälkeen jouduin joka kerta kohtaamaan pelkoni, sen kamalan kivun, elimistöni kouristellessa sitä vastaan. En siis ole pelännyt itse leikkauksia vaan heräämistä, joka tekee aina tuhat kertaa kipeämpää kuin tuoreiden leikkausarpien polttavat ja kiristävät ompeleet dystonia kouristusten runtelemassa kehossani. Nyt pelkään ensimmäistä kertaa, etten kestäkään sitä kamalaa kipua, jonka tiedän herätessäni kohtaavani. Kipua, josta olen selvinnyt niin monesti aiemmin. Siellä se minua odottaa, mörköni.

Äidin pelko

Uusi suunnitelma

Tapasin viime viikolla kirurgian poliklinikalla neurologini ja Tampereelta tulleen tutun neurokirurgin. Leikkaus, johon olin valmistautunut joulukuusta lähtien peruttiin ennen tapaamistamme, koska kuukausi sitten dystonia pudotti pommin, jonka vuoksi tarvittiin aikalisä. Tutkimusten jälkeen päädyimme siihen, että kolmen viikon päästä neurokirurgi korjaa aiemman suunnitelman mukaan kipustimulaattorini akun ja johtojen paikkoja sekä siirtää selässäni hermoihin painavan stimulaattorin liitoskappaleen toiseen kohtaan. Leikkaus ei onneksi ole kovin iso, jos kaikki menee hyvin.

Uusi suunnitelmamme vaikeutuneen yleistyneen dystoniani hoidossa jatkuu alkukesällä, jolloin pakkaan sairaalakassini ja suuntaan 2-4 päiväksi Tampereen yliopistolliseen sairaalaan, jossa on tarkoitus tehdä hoitokokeilu selkäydintilaan annosteltavasta baklofeenista. Jos tämä hoitokokeilu antaa hyvän hoitovasteen, siellä aletaan ohjelmoimaan leikkausta kehon sisäisen lääkepumpun asennusta varten, jonka olisi tarkoitus helpottaa jalkojeni voimakasta ja jatkuvaa spastisuutta. Ehkä jonain päivänä saan vielä jalkani suoristettua lattialla istuen ilman kipua. Se olisi ihanaa!

Tulevaisuus tuo siis tullessaan paljon asioita sairauteeni liittyen. Pelkoa, huolta ja ahdistusta, mutta samalla paljon toivoa. Toivoa siitä, että sairauteni aiheuttama spastisuus alkaisi helpottaa tämän selkäydintilaan baklofeenia annostelevan lääkepumpun ansioista. Pelostani huolimatta haluan uskoa, että kaikki menee tälläkin kerralla hyvin. Haluan luottaa siihen toivoon, joka elää edelleen sisälläni kohta viidentoista sairastetun vuoden jälkeen.

Selina

 

Kommentit

7 kommenttia
Avatar

[…] tunnin kuluttua tulen makaamaan leikkaussalissa valmiina kohtaamaan yhden pahimmista peloistani, […]

Avatar

Pelko on tunne joka todellakin lamaannuttaa. Se ei katso ikää, paikkaa tai aikaa. Uskon jotenkin, että tieto se on joka sitä tuskaa (pelkoa) lisää. Olet kokenut monet leikkaukset ja tiedät mitä se sen jälkeen on, kun heräät. Väistämättäkin se pelottaa. On turha näissä asioissa sanoa, että hei..Näinhän on tehty monta kertaa aiemminkin. Ei se lohduta, koska se on se tunne. Voin sanoa, että ymmärrän pelkosi. En koe samaa leikkausten jälkeen mitä sinä, mutta tiedän..Tiedän mitä se pelko on joka siihen liittyy.
Haluaisin sanoa jotain joka lohduttaa tuon pelon kanssa, mutta en osaa. Kurkkua kuristi, kun luin tämän tekstin. Toivon, toivon, että kun heräät tulevasta leikkauksestasi – olisi ympärilläsi joukko ihania hoitajia jotka olisivat siinä vieressä, tukenasi ja tekisivät kaikkensa jotta kipusi eivät pääsisi yltymään sietämättömiksi <3 Ja puhu, ennen kaikkea puhu siitä miten leikkauksen jälkeiset kivut sinua pelottavat! Se on tärkeää! <3

Selina

Kiitos RvaJ. <3 Kiitos, että olet siellä ja kommentoit aina niin ihanan kannustavasti! <3

Avatar

Kiitos itsellesi, että kirjoitat 🙂 <3

Avatar

Meillä ei enää ole tuossa iässä olevaa sukkien repijää, mutta silloin kun oli, niin todettiin nämä kyllä maailman parhaimmaksi keksinnöksi tuohon ongelmaan: http://sockons.fi/

Selina

Aa aivan uusi tuttavuus tämä minulle, kiitos vinkistä! 🙂

Avatar

Hurjan suuri virtuaalitsemppihalaus sinulle, muuta en ikävä kyllä voi tarjota! <3
Hyvä kuitenkin, että olet myöntänyt pelkosi. Eihän sitä pakoonkaan pääse. Ja kun ei riitä, että itse pelkää. On aina ikävää, kun pieni lapsi joutuu kohtaamaan isoja asioita ja pelkoja. Ja vanhempana osata olla tukena ja antaa tietoa sopivasti, siinäkin on hommaa!
Hurjasti voimia koko teidän perheelle! Ja toivon todella sydämestäni, että kaikki menee hyvin! Kumpa tuo hoitokokeilukin onnistuisi. Pidetään peukut ja varpaatkin pystyssä! 🙂

Selina

Kiitos Hanna! <3 Virtuaalihalauksesi riittää oikein hyvin ja auttaa jo hirmuisesti. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä