Harrastus, joka vei mukanaan – ompelu

Teksti

Tiedätkö tunteen, kun näet jotain, josta voit olla ylpeä – jotain, jonka olet itse saanut aikaan? Aika moni vanhempi voinee samaistua tähän ylpeyteen, nähdessään lapsensa harjoittelemassa kirjaimia hienosti ihan itsekseen. Tai sitten ihan vain naurahtaa onnellisena nähdessään hänet itsesi kaltaisesti katsomassa suorastaan hypnotisoituneena illan Pikku Kakkosta, lapsen näkemättä ja kuulematta mitään muuta kuin Tuomon laulun. Minun rakas tyttöni!

Hämmentävää kyllä, tämä ylpeyden tunne voi tulla myös muistakin asioista; minulla vaatteista, jotka olen itse ommellut. Lastenvaatteiden ompelu on uusi harrastukseni, joka vei hetkessä mukanaan, mutta ei aivan helposti vaan yrityksen ja erehdyksen kautta!

Lapset

Ompelu

Kirjoitin syksyllä blogiin uudesta harrastuksestani, kun onnistuin pääsemään kaupunkimme kansalaisopiston suositulle lastenvaatteiden ompelukurssille. Kurssi on nyt lähestymässä loppuaan ja se on ollut tuottoisa. Olen oppinut uudelleen suhteellisen hyvin ne ompelun perusasioiden alkeet, joita en ole käyttänyt sitten yläkoulun kässätuntien. Minulla onkin ollut jo vuosia kaapin perällä vanhempiemme yli 30 vuotta sitten häälahjaksi saadut ompelukone ja saumuri, jotka saivat vasta nyt tämän kurssin myötä uuden tuulahduksen elämää – ja varmasti valtavasti öljyä – päästessään vihdoin huoltoon. Kun koneet oli huollettu ja ne toimivat huoltomiehen mukaan moitteetta, oli aika kokeilla ompelua myös kotona, mutta tällä kertaa ilman opettajan apua.

Vaatteet

Tytär

poika

vaatteet

Kuten kuvista näkyy, sain alkujännityksestä huolimatta tulosta aikaan. Vaatteita, jotka näyttivät siltä miltä pitääkin ja vaatteita, jotka voin pukea lapsilleni. Kaikki ompelemani vaatteet eivät toki kestä lähempää tarkastelua, mutta silti olin aivan yhtä ylpeä tällä kertaa ihan itsestäni kuin hienosti kirjaimia kirjoittavasta tyttärestäni ja pojastani, joka sanoo toistuvasti ampu ja osoittaa kattolamppua samalla leveästi hymyillen. Olin kuitenkin liian hätäinen ollessani ylpeä vaatteista, jotka tein alusta loppuun ihan itse – ompelemani leggarit repesivät saumasta heti ensimmäisellä käyttökerralla! O’ou! 

Kun pitelin saumasta revenneitä leggareita käsissäni hämmentyneenä, en ymmärtänyt mistä oli kyse. Miksi saumurin ommel ei pitänyt? Vielä eilenhän ompelu oli minun juttu! Itku oli nousemassa kurkkuani kohden, mutta päättäväisenä nielaisin sen. Minähän en muutamien housujen takia itke, vaikka samalla valehtelematta laskin mielessäni vaatteiden kankaisiin huvenneet eurot. Itkun sijaan nappasin muutaman kuvan rikkinäisistä leggareista ja käännyin viisaimpien puoleen Facebookin ompeluryhmässä, ja sainkin yllättävän vastauksen. Epäilin, etten ollut osannut kokemattomana ompelijana vain langoittaa ja säätää saumuria oikein tai vääränlaista lankaa, mutta syy olikin saumurissani, joka paljastuikin kunnon muinaisjäännökseksi vain kolmen langan langoituksellaan – sen ommel kun ei pelkästään ole kestävä venyvissä trikookankaissa. On varmasti sanomattakin selvää, että allekirjoitan tämän oman kokemukseni pohjalta täysin.

Omoelukoneet

Sain onneksi avuliaiden ryhmäläisten ohjeiden ja tuen avulla pelastettua kaikki saumurilla ommellut vaatteet. Tiedätkö, sen raivon, jolla äitinä puolustaa väärin kohdeltua lastaan? Sillä raivolla minäkin puolustin esikoisiani, ompelemiani vaatteita, jotka tietämättömyyttäni surautin saumurilla, jonka tikki ei jaksa mitenkään pitää joustavan trikoon saumoja kasassa. Sen raivon vallassa ompelin monta tuntia ja korjasin virheeni. Lopulta tuettuani viimeisen sauman ompelukoneen joustavalla ompeleella huokaisin. Sitten tuli itku, jonka annoin tällä kertaa tulla, samalla itseäni olalle taputtaen. Tämän raivokkaan ompelun jälkeen minulla oli nimittäin sama määrä leggareita ja taapero vain oli yksiä baggy-housuja köyhempi, jotka tulevat muuttumaan lämmöksi meidän takassa lähitulevaisuudessa. Keittiömme lattia oli täynnä langanpätkiä ja kangassuikaleita, saksia ja nuppineuloja, ompelukoneiden vallatessa ison osan ruokapöydästämme, mutta selvisin.

Lapset

Ompelu on tämän äidin uusi harrastus, josta tykkään edelleen. No, ehkä vasta ensi viikolla…tai kunnes keksin, mitä ihanaa ompelisin näistä kankaista. Tästä kokemuksesta kuitenkin opin, että parasta uusien asioiden opettelussa on se, että vasta ne omat virheet opettavat parhaiten. Nyt tiedän jatkossa miten toimia saumuri-vanhukseni kanssa, mutta taidan silti antaa itseni haaveilla uudesta nelilankaisesta saumurista! Edes vähän.

Kankaat

Selina

 

Oletko sinä ommellut vaatteita itsellesi tai lapsellesi?

Kommentit

15 kommenttia
Selina

Olen huomannut että siellä on hurahdettu kunnolla. Ja vau miten taitava olet! <3 Jospa minäkin jonain päivänä uskallan vetskaria ommella! 😉

Avatar

Tervetuloa ihanan harrastuksen pariin, jonka voi aina aloittaa uudelleenkin.

Selina

Kiitos! <3

Avatar

Ompelu on kyllä ihana harrastus <3

Selina

On kyllä! Tähän jää koukkuun! 😀

Avatar

Joskus minäkin ompelin..lähinnä esikoiselle petivaatteita. Nykyään tuntuu aika ei vain riitä ja toiseksi nimenomaan se kun tietää ettei itse ole mikään ”mestariompelija”. Vaikka oppiihan sitä mitä enemmän harjoittelee..toivottovasti syntyis vielä uus into 🙂

Avatar

Ompelen lapsille edelleen, vaikka esikoinen on jo yläasteella. on vain tarkalla korvalla kuunneltava ”tilaajan” toiveita, niin mieluinen lopputulos on aina saavutettu. Usein lapset tulevat suunnitelmansa kanssa itse luokseni: seuraavaksi pitäisi saada t-paita kesäksi.

Mekkotehdas-kirjat ovat olleet ihanaa luettavaa ompelijalle, samoin Ottobre-lehdet. Suosittelen! Joustavien kankaiden lisäksi kannattaa rohkeasti kokeilla myös joustamattomia puuvillakankaita vaikkakin juuri mekkojen tekoon.

Kalliiksihan ompeluharrastus tulee, sillä kaupan halvimmat trikoot maksavat taatusti vähemmän kuin metri kangasta. Mutta mikäpä harrastus ei vähän maksaisi…
joskus toki itse tehden myös säästää. Esimerkiksi opeteltuani tekemään itse luistelupuvut lapselleni, alkoi ompeluharrastuksessa päästä voiton puolelle myös taloudellisesti:

Selina

Oi mahtavaa, että ompelet isommallekin lapsellesi! Ja niin totta, että halpaa tämä ei ole, kun vertaa kaupan valmiisiin vaatteisiin, mutta totta, mikäpä harrastus ei maksaisi. Niin ja onhan se varmasti ihanaa saada pukea päälleen vaatteen, jonka on oma äiti rakkaudella ommellut!

Ottobren lehdet ovat minulle tuttuja ja Mekkotehdas -kirjasta haaveilen. Kesälle voisinkin ommella tyttärelle jostain kivasta puuvillakankaasta kevyen kesämekon, kiitos vinkistä!

Avatar

Voi että miten kauniita vaatteita oot ommellut ja niin ihania nuo kankaatkin ♡ mä oon ommellut vaan pipoja ja leggareita meidän lapsille,tunikat on vielä haaveilu asteella!

Selina

Voi kiitos Ulla! Käyttämäni kankaat ovat kyllä ihania! 🙂 Minä ompelin ensimmäiseksi housuja ja sitten siirryin kerrasta tunikaan eikä se niin vaikeaa lopulta ollut! Kannattaa kokeilla! 🙂

Avatar

Ompelen. Mutta säälittävän harvoin nykyään. Viime keväänä ompelin tyttärille läjän kesävaatteita, kun valmiit tuntui liikaa kukkarossa ja kankaita oli kaapissa. Seuraava ompelus olikin sitten viime torstaina kun tajusin pääsiäis reissuun pakatessa ettei 4v pojalla ole yksiäkään puhtaita ja ehyitä verkkareita. Sen verran löytyi jämäkankaita että housut saatiin. Jos olisi muuta tilaa kuin ruokapöytä ompelulle, niin ompelisin vaikka ja kuinka.

Selina

Minäkään en ole tämän kokemuksen jälkeen kamalasti ommellut. Innostusta olisi, mutta aikaa ja tilaa ei. Ihana kuulla, että sait housuja ommeltua ennen reissua. Tällainen ompelu on varmasti parasta, kun materiaalit löytyvät valmiiksi kotoa! 🙂

Avatar

Hei!

Ovathan ne takkaan aikomasi housut 100 % puuvillaa? Vaikka uskon, että teitä on nuohooja ja jätehuoltomääräykset neuvoneet, että roskia ei saa polttaa kodin tulisijoissa. 🙂 Pisti silmään, kun mua aina järkyttää miten huolettomasti ihmiset edelleen polttelee (pääosin muovisia) roskiaan kotonaan ja saa aikaan tosi myrkyllisiä pienhiukkasia 🙁

Selina

Tämä oli hyvä huomio! 🙂 Kiitos! Sanotaanko, että siinä mielentilassa ei tullut ajateltua asiaa tältä kannalta.

Avatar

Hurahtanut olen minäkin! (kuten instasta on ehkä viime aikoina huomannut :D)
Olen jonkunverran ommellut jo aiemmin (ja hamstrannut ahkerasti kankaita), mutta viime vuosina viimein uskallettuani koskea joustaviin kankaisiin tämä homma lähti aivan lapasesta. Asiaan vaikutti ehkä anopin lainalle antama saumuri, joka on kahdessa vuodessa ehkä viikon ollut anoppilassa. 😀 Viime viikolla taisin olla ompelemassa kaikki nuorimmaisen päiväuniajat (ja vähän iltaisinkin) ja nyt uskaltauduin jo kokeilemaan yksinkertaista softshell -haalariakin. (vetskarikammo on ehkä viimein selätetty!!).
On kyllä aivan uskomatonta miten paljon itse olen kahdessa vuodessa kehittynyt, kateellisena katselin Facebookin ompeluryhmässä itsetehtyjä takkeja ja ihania haalareita. Nyt on takki tehty ja haalari työn alla!
Joten varoituksen sana, tämä harrastus voi lähteä täysin lapasesta! 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä