Eihän tän pitänyt olla vaikeaa – kahden lapsen vanhemmuus nimittäin!

Teksti

Olen äiti kahdelle eri-ikäiselle lapselle. Lapsillani on neljä ja puoli vuotta ikäeroa, joka on ikäerona aika suuri, mutta meidän perheelle juuri sopiva. Viisivuotias esikoisemme on jo ihanan omatoiminen, kun taas tämä vuosikas on ikänsä vuoksi täysin vahdittava rämäpää, joka kiipeää joka paikkaan ja nakkelee kaikki lelut ja käsiinsä saamat tavarat surutta vessanpönttöön. Niin ja yrittää sukeltaa itse vielä perässä! Viisivuotias ymmärtää jo kiellot, vaikka toisinaan ei ehkä haluaisikaan, kun taas sana ei tuntuu olevan taaperolle suorastaan vuosisadan vitsi ainakin naurusta päätellen – ja täysin tehoton tietenkin. Mutta miten selittää leikki-ikäiselle, ettei taapero vielä ymmärrä kieltoja? Eihän tän pitänyt olla vaikeaa – kahden lapsen vanhemmuus nimittäin!

Tytär

Kahden lapsen vanhemmuus on ristiriitoja ja rakkautta

Saatan törmätä tavallisen kotipäivän aikana lukemattomia kertoja tilanteeseen, kun esikoinen kysyy pettyneenä, miksen suuttunut jälleen kerran takan tuhkaluukulla leikkivälle pikkuveljelle samalla tavalla kuin hänelle, jos hän ei heti usko. Nämä ovat tilanteita, joissa en ole osannut kunnolla selittää leikki-ikäiselle, miksei L-murun kaltaiselle pikkutaaperolle vaan voi suuttua kunnolla.

Sitten kerran hän sanoi sen, mitä pelkäsinkin kuulevani:

”Et taida tykätä minusta yhtä paljon kuin pikkuveljestä.”

 

Näin tyttärestäni, ettei kyse ollut uhmasta eikä edes puhtaasta mustasukkaisuudesta, vaan hän oli pettynyt minun toimintaani äitinä. Olen varma, että tämä hänen oletus tuntui hänestä aivan yhtä pahalta kuin minusta.

Kyllä. Tää kahden lapsen vanhemmuus on aika vaikeaa. Nyt, kun lapsia on kaksi virheeni, ne pienimmätkin, heijastuvat takaisin tarkkaavaisen viisveen huomatessa epäjohdonmukaisuuteni yrittäessäni kasvattaa kahta eri-ikäistä lasta. Tätä ongelmaa ei luonnollisesti ollut ollessamme A-murun kanssa kolmisin, vaan virheistä opittiin vasta niiden paljastuessa. Tai yleensä vasta paljon myöhemmin.

tytär

Mitä voin sitten tehdä?

Tietysti korjasin heti A-murun oletuksen vääräksi. Kerroin rakastavani heitä molempia aivan yhtä paljon. Eniten maailmassa niin kuin joka ilta hänellekin sanon peiteltyäni ja suukoteltuani hänet sänkyynsä. Selitin, ettei pikkuveli vielä vain ymmärrä kieltoja, koska hän on niin pieni. Ei edes vaikka korottaisin ääntäni niin kuin hänelle teen, jos kieltoni ei mene heti perille. Pystyn kuitenkin hyvin ymmärtämään, että erilainen toimintani L-murun kohdalla hämmentää leikki-ikäistä. Kun komennan L-murua ja hän nauraa kiellolleni, kiellän uudelleen ja toivon, että kielto menisi vielä joskus perille. Jos A-muru tekisi saman, suuttuisin. Tosi kovaa.

Keskustelumme jälkeen tunsin kunnon pistoksen omatunnossani. A-muru on selvästi jäänyt taka-alalle touhua täynnä olevan taaperon vuoksi ja päätin alkaa ottamaan häntä enemmän huomioon. Minun pitäisi muistaa paremmin, että hänkin on vielä kovin pieni, vasta viisivuotias, joten äidin sylissä pitäisi olla hänellekin enemmän tilaa kuin nyt taaperon viedessä siitä helposti yli puolet. Meidän pitäisi saada myös enemmän kahdenkeskistä aikaa A-murun kanssa ja siksi olenkin ottanut häntä enemmän mukaan tavallisiin askareisiin, yrittänyt pyytää useammin kanssani pelaamaan hänen rakastamaa Kimbleä ja lukenut satuja viltteihin kääriytyneenä sohvannurkassa, jolloin hän selvästi kokee itsensä reippaaksi isosiskoksi ja samalla tärkeäksi.

Vanhemmuus

Mielestäni ei turhaan sanota, että äidiksi kasvetaan. Kasvan edelleen kohta kuuden vuoden äitiyden jälkeen. Kohisten. Sen kuitenkin voin myöntää kahden lapsen äitinä, ettei minusta olisi ikinä suurperheen äidiksi. En pysty käsittämään, miten te sen teette! Miten pystytte huomioimaan lapsianne tasapuolisesti niin, ettei kenellekään tule paha mieli? Nostan teille hattua ja korkealle!

Selina

 

Kommentit

12 kommenttia
Selina

Saitteko Susanna miehesi kanssa seuraamisen toimimaan bloggerissa? Jos ette, voin yrittää vielä selventää. 🙂

Avatar

Noissa tilanteissa käytän konkreettisia esimerkkejä ja kerron esikoiselle tarinoita siitä mitä hän itse on samanikäisenä tehnyt vastaavissa tilanteissa.

Selina

Tuo olikin hyvä vinkki! Kiitos Riitta, tämän otan meilläkin jatkossa käyttöön! 🙂

Avatar

Tärkeitä ajatuksia, tuli ihan mieleen oma postaukseni kohta jo parinvuoden takaa, siitä miten taapero ei mahtunut vauvakuplaan. Yleensä omaa käytöstä on helpompi muuttaa, kun joku siitä ensin huomauttaa, vaikka se huomautus myös yleensä kirpasee aika syvältä. Mulle huomautti silloin mies kieltämällä mua huutamasta taaperolle. Hyvä että kielsi, mutta kyllä suutuin hänelle, enhän mie nyt huua omalle tytölle, vaan kylläpäs huusin. Huono-omatunto tuntuu niin pirun pahalta, mutta saa aina tavoittelemaan sitä parempaa huomista ja parempaa itseä. Kovasti tsemppiä teidän arkeen ja olet paras äiti just noin, kasvua koko ikä 🙂

Selina

Totta. Pienikin huomautus voi saada aikaan paljon hyvää ja tästä pitää huolta myös omatunto. Kiitos! <3

Avatar

Minulla on viisi lasta, mutta oikeastaan kuvailemaasi ongelmaa on tullut vasta nuorimmaisemme, nyt 10- vuotiaan tytön, kanssa. Hän on aivan eri maata, kuin neljä vanhempaa lastamme.
Oletko saanut mitään tietoa siitä, ettei blogisi päivity enää blogilistassani? Aiemmin oli niin helppo seurata blogiasi, kun näin heti, että sinulta on tullut uusi kirjoitus. Nyt muistan blogisi ja kun tulen tänne, täällä onkin monta postausta jo.

Selina

Olen saanut. 🙂 Mene Bloggerissasi hallintapaneeliin. Hallintapaneelissa näet seuraamasi blogit ja vasemmalla yläreunassa on painike, jossa lukee ”LISÄÄ”. Klikkaa sitä ja näytölle pitäisi aueta pienempi ikkuna, jossa lukee lisää blogi. Kopioi tämä kohtaan blogini uusi osoite, jonka kirjoitan tähän: https://www.kaksplus.fi/blogit/kunaitikelaa/feed. Liitä se kohtaan, jossa lukee muistaakseni ”Lisää URL-osoite” ja paina OK. Nyt seuraat blogiani ja uudet postaukset pitäisi näkyä listallasi. 🙂 Tule kertomaan auttoiko! 🙂

Avatar

Kiitti! Yritin hoitaa asian ohjeillasi, mutta en onnistunut. Täytyy pyytää mieheltä apua, kun hän tulee töistä kotiin.

Avatar

Täällä ihan samoja tunnelmia, lapset 4/13 ja 10/16, ja kaikki esikoisen odottamattomat tunnepurkaukset, mustasukkaisuuskiukut ym. ovat vähentyneet yli puolella sen jälkeen, kun pikkuveljeä alettiin kieltämään ja ohjeistamaan kuin taaperoa eikä enää kuin vauvaa. Vaikeita juttuja, joita on hankala huomata itse sieltä tilanteiden keskiöstä. Onneksi vanhemmuus on jatkuvaa kasvamista ja aina huomenna voi yrittää toimia paremmin 🙂

Selina

Tuo on kyllä totta, että nämä asiat on tosi vaikea huomata itse. Mutta tosiaan, onneksi vanhemmaksi kasvaa! 🙂 Meillä taaperon kieltäminen on haastavaa, koska hän nauraa. Nauraa vaikka korotan ääntäni kuin esikoiselle. Toivon että pian kiellot alkavat mennä perille ja siihen asti toivon parasta. 😀

Avatar

On niin tutun tuntuista, että laitoin jakoon.

Selina

<3

Vastaa käyttäjälle petra Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä