Aikaisin leikkauspäivän aamuna

Teksti

Tänään se tapahtuu, leikkaus. Vain muutaman tunnin kuluttua tulen makaamaan leikkaussalissa valmiina kohtaamaan yhden pahimmista peloistani, kivun.

Monesti oman pelon keskellä on ollut helpompaa hymyillä ja sanoa, ettei ole mitään pelättävää. Niin tai kirjoittaa kaiken olevan hyvin. Sitä vuosia sairastaneena tulee välillä väkisinkin rakennettua itselleen naamio, joka vastaa hymyillen kaikille kysyjille; kyllä mä pärjään. Se sama naamio asetetaan kasvoille joka aamu ja riisutaan vasta sitten, kun kukaan ei enää ole näkemässä. Silloin sen naamion alta paljastuu kyynelten polttamat silmät ja se epätoivo, kun pelko salpaa hengityksen. Minä olen riisunut naamioni ja voin myöntää, että leikkaus pelottaa minua edelleen. Paljon.


Kuva postauksesta Vuosipäivä.

Näinä vuosina, kun olen kirjoittanut tätä blogia, olen raottanut naamiotani teille useita kertoja. On helpottavaa, että isoin osa lukijoista on minulle täysin vieraita, vaikka uskonkin, että myötäelätte elämäämme aidosti ja täydellä sydämellä blogin tekstien kautta niiltä osin, mitä siitä teille jaan. Mutta sitten kohtaan elämässäni blogin ulkopuolella sen osan lukijoista, jotka tuntevat minut muutenkin kuin blogin kautta ja sen vuoksi he elävät ihan eri tavalla mukana, koska tietävät enemmän. He ovat huolissaan minusta, perheestäni ja pelkäävät myös. Tämä naamio on heitä varten, vaikka se onkin ihan valtavan epäreilua heitä kohtaan.

Tämän leikkauksen kohdalla en ole kuitenkaan kyennyt vetämään naamiota kasvoilleni, koska leikkauksen ajatteleminenkin saa sydämeni jättämään yhden lyönnin välistä ja pelkään niin paljon, etten pysty edes puhumaan siitä kunnolla. Kun minulta on kysytty jännitänkö leikkausta, olen vastannut rehellisesti; en jännitä, minua pelottaa, ja samalla työntänyt läheiseni pois. Kauemmas minusta ja pelostani. Olen itkenyt mieheni sylissä ja halunnut perua koko leikkauksen. Ja sitten itkenyt jälleen, kun olen ymmärtänyt, että leikkaus on välttämätön. Itkenyt, kun en voi paeta, vaan minun on pakko kohdata pelkoni. Perheeni ja ihan itsenikin takia. Siellä se minua odottaa, mörköni. Kipu, jonka sitä kuvaavat numerot tulevat olemaan paljon isommat kuin juuri nyt koen kestäväni.

”YKSI. Minulla ei ole mitään hätää, en edes huomaa kipua. KAKSI…KOLME…NELJÄ. Tunnen enemmän kipua, mutta pärjään vielä. Nostan kuitenkin varmuuden vuoksi selkäydinstimulaattorista tehoja. VIISI. Kipu alkaa tuntumaan epämiellyttävältä. Nosta vielä hieman stimulaattorin tehoja. KUUSI. Terävät sähköiskut virtaavat sisälläni kipeämpänä, mutta pystyn vielä jatkamaan sitä mitä olin tekemässä. SEITSEMÄN. Minua sattuu ja minun alkaa olla vaikea puhua ja keskittyä. Menen lepäämään. Kipeät sähköiskut repivät ja polttavat saaden kyyneleet nousemaan silmiini. Minua alkaa pyörryttää. KAHDEKSAN. Itken ja pelkään, että kipu ei lopu koskaan. Mitä jos se pahenee? Kestäisinkö sen? Mitkään sanat eivät enää riitä kuvaamaan kipua. Minä pelkään…YHDEKSÄN. Minuun sattuu niin paljon, että pelkkä hengittäminen on jo vaikeaa. Alan vajoamaan pimeyteen, mutta kipu repäisee minut aina takaisin kohtaamaan pahimman painajaiseni. KYMMENEN. Ei, en sano sitä. En sano koskaan kipuni numeroksi kymmenen, koska en usko, että silloin enää kestäisin sitä. Kymmenen veisi minut jo mennessään, enkä halua mennä vielä. En ole valmis.”

Ote postauksesta Voiko kipuun tottua?

Nyt, kun suljen koneen, lähden sairaalaan leikkausvalmisteluihin. Siellä minua odottaa tuttu Tampereelta tullut neurokirurgi ja hyvä neurologini tekemä suunnitelma tästä kaikesta selviämiseen. Luotan siihen, että itse leikkaus sujuu hyvin, mutta pelkään miten dystoniani reagoi jälleen nukutukseen ja heräämiseen. Pelkään kouristuksia ja sitä hengen salpaavaa kipua, vaikka tiedänkin kaiken pahimman tapahtuvan silloin, kun olen vielä tajuton. Onneksi minusta pidetään huolta ja kipuani tullaan hoitamaan. Tiedän, että tuttu henkilökokunta kohtelee minua hyvin ja tulen selviämään. Tälläkin kertaa.

Hengitän.

Luotan.

Selviän.

Kaikki menee hyvin.

Selina

 

 

Kommentit

18 kommenttia
Avatar

[…] niin kovaa, ettei mitkään sanat riittäisi koskaan sitä kuvaamaan. Leikkaus pelotti minua valtavasti, mutta luotin saavani hyvää hoitoa sairaalassa, jossa hoitoni on. […]

Avatar

Onnea matkaan ❤️

Avatar

voimia Selina❤ pidän tsemppipeukut pystyssä!

Avatar

Olet ajatuksissani! En voi kuvitella sitä pelon määrää, vaikka kuinka hienosti kuvailisitkin sitä meille seuraajille täällä blogissa. Tsemppiä tulevaan ❤️

Avatar

Olet rakas vertaistukiohjaaja♥ Lämpimiä ja voimaannuttavia ajatuksia sinulle ja perheellesi. Olette rukouksissani joka päivä.

Avatar

Tsemppiä leikkaukseen.

Avatar

Tsemppiä leikkaukseen ja toipumiseen ♡♡

Avatar

Voimia ja tsemppiä!

Avatar

Tsemppiä ja voimia Selina
Kaikki menee hyvin ❤
Olen henkisesti sinun huonekaverina kun heräät ja kaikki ohi. Nauretaan sitten!
Ihailen sinua!
Lämmin halaus ❤
Ässä

Avatar

Tsemppiä Selina! Oletkin jo sairaalassa ja leikkauskin taitaa olla jo ohi. Toivon sydämmestäni, että kaikki sujuu parhain päin. Olet ajatuksissani.

Avatar

Toivottavasti pahin on jo ohi. Paljon lämpimiä ajatuksia ❤

Avatar

Voimia kovasti Selina! Olet ajatuksissa❤

Avatar

Hyvin se varmasti sujuu. 🙂 Tsemppiä!

Avatar

Tsemppiä kovasti!Aurinkoista mieltä ja mahdollisimman vähän kipuja toivon sulle sydämestäni asti ?
Jennika

Avatar

Toivottavasti kaikki meni hyvin, ja sait helpotusta!!!

Avatar

Toivon sinulle kaikkea hyvää ❤️

Selina

Kiitos teille kaikille ihanista kommenteista ja tuesta! Jokainen kommentti merkitsee minulle paljon! <3

Avatar

Mua harmittaa suuresti etten ehtinyt toivottaa sulle tsemppejä täällä 🙁 <3 Onneksi edes vähän toivottelin jo aiemmin, mutta olisin halunnut tehdä senkin ajallaan. Silloin, kun sitä olisi oikeasti tarvittu!

Luin jo toisenkin postauksen, että paraneminen on alkanut <3 Mutta ne kivut. Ne hemmetin kivut! Niistä en pidä, edelleenkään. On jotenkin niin ihanan rauhoittavaa lukea suhteestasi mieheesi, miten hän oikeasti ja aidosti välittää ja on valmis tekemään kaikkensa perheensä eteen <3 Sinä olet turvassa <3
Suuren suuri halaus sinulle. Toivu rauhassa <3

Selina

Ei hätää! <3 Olet aina niin ihanasti ja kannustavasti tsempannut, että se auttoi. Oikeasti. <3 Kiitos tästä ja niistä kaikista kommenteista, jota minulle kirjoitat. Ne merkitsevät minulle paljon!

Tuo turvassa oli hyvin kirjoitettu. Olen todellakin turvassa hänen kanssaan ja kiitollinen joka hetkestä. <3 Halaus sinullekin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä