Yleinen 15.4.2018
TEKSTI Selina

Toipuminen on alkanut

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Leikkaus sujui hyvin, oikeastaan paljon paremmin kuin olisin osannut ikinä toivoa! Selkärankaa painanut selkäydinstimulaattorin osa on nyt siirretty parempaan kohtaan ja vatsassa olevan akun asentoa korjattu. Nyt voin taas liikkua ilman säväyttävää kipua selässä ja siirtyä pyörätuolista ilman akun muljumista vatsassa. Vatsan ja selän leikkausarvet ovat lähteneet hyvin paranemaan ja niiden haavakipu on lääkkeillä siedettävää. Vatsa on edelleen todella turvoksissa ja sen vuoksi akku painaa alimpia kylkiluita, mutta akun pitäisi kuitenkin asettua paremmin paikoilleen turvotuksen laskiessa. Tikkejä on yhteensä 13, jotka poistetaan vasta kymmenen päivän kuluttua useasti avattujen haavojen vuoksi. Nyt olen kohdannut pelkoni ja toipuminen on alkanut. 

Tässä toipuessani huomasin, että olen selvästi tottunut hyvään. Tiesin mitä pelkäsin ennen leikkausta, sitä kamalaa hermokipua, mutta en todellisuudessa muistanut kuinka kipeää se tekeekään. Koska sairastan kroonista kipuoireyhtymää, hermostoni on jatkuvassa sotatilassa ja siksi pienikin kosketus voi tehdä kipeää, kipukeskuksen lähettäessä kipeitä sähköiskuja ympäri kehoani. Ei siis ole yllätys, että myös leikkauksesta toipuminen tekee kipeää muullakin tavalla kuin tuoreiden leikkausarpien ja kiristävien tikkien muodossa. Päivät leikkauksen jälkeen ovatkin kuluneet oravanpyörässä ensin hermokipua ja sitten kipulääkkeen aiheuttamaa pahoinvointia lääkiten, ja nukkuen lääketokkuraa pois heräten taas kipuun. Olen siis saanut maistaa aimoannoksen sitä kamaluutta, jonka kanssa elin vuosia sitten ja samalla ihmetellyt kuinka ihmeessä pysyin järjissäni. Ennen selkäydinstimulaattoria kipu oli vuosia hallitseva osa elämääni. Se piti otteessaan puristaen käteni nyrkkiin, etten huutaisi kivun voimistuessa yli sietokykyni. Saadessani stimun yhdeksän vuotta sitten kaikki muuttui, kun pahin kipu helpotti. Silloin sain elämäni takaisin. Juuri tämä kipu on se mörkö, jonka kohtasin jälleen, mutta olen varma, että hyvästeistä tulee helpot, kun vointini paranee ja pahimmat liekit hiipuvat jälleen hiillokseksi, jonka kanssa pärjään.

Toipuminen leikkauksesta

Sydämellinen kiitos kaikille myötäelämisestä leikkaukseni vuoksi! Kiitos, että sain kertoa teille pelostani ennen leikkausta ja nyt palata kertomaan kaiken olevan paremmin. Täällä toivutaan hyvään tahtiin ja mikä sen parempi paikka toipua kuin oma koti. Mieheni on ollut suurena apuna minulle. Tukenut ja rakastanut kuten ennenkin, mutta samalla pitänyt kaiken kasassa täällä kotona. Hän on kertonut rauhallisesti selvästi kivuistani huolestuneelle viisivuotiaalle, että äiti tarvitsee aikaa parantua ja kantanut äidinkaipuussa olevan yksivuotiaan viereeni ja vahtinut, ettei taapero riemastuessaan näkemisestäni hyppää päälleni aiheuttaen lisää kipua. Hän on hoitanut kodin, koirat ja hakenut minulle lääkkeitä. Niin ja valtavasti mehujäitä, kun aluksi pelkäsin, ettei mikään muu pysyisi sisälläni pahoinvoinnin vuoksi. Hän on huomioinut minun jaksamiseni ja sanonut, että saan levätä rauhassa juuri niin kauan kuin tarvitsen. Itkeä ja kiukutellakin. Kaiken lisäksi hän on ottanut minut edelleen hellästi lähelleen öisin, minun huokaillessa kivusta ja silittänyt minut takaisin uneen, mutta samalla ihan huomaamattaan antanut minulle taas kerran syyn jaksaa jokaisen kipeän hetken silloin, kun olen ollut varma, että en selviä. Kaikki on tässä ja nyt. Perheeni ja rakkaus, joka kantaa helposti pahimmankin kivun yli. Minä selviän! Jälleen kerran.

 

Selina

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (13)

[…] iholla elävän bakteerin aiheuttamaksi. Leikkaushaavaan pääsi siis huhtikuisessa leikkauksessa hoitovirheen seurauksena bakteeri, joka aiheutti ikävän, nopeasti etenevän […]

1 vastaus

Ihanaa kuulla, että leikkaus meni hyvin ja vointisi on jo parempi. Voimia toipumiseen!

1 vastaus

Nyt mieheni onnistui saamaan blogisi päivittymään minun blogini lukuluetteloon. Ainoa vaan, että kuvasi on nyt sivupalkissa hervottoman kokoisena. Käy katsomassa. Emme tiedä, mitä sille voi tehdä. Jos osaat auttaa taas, olen enemmän kuin kiitollinen.

1 vastaus

Oho no niinpä onkin! Apua aivan säikähdin! 😀 Tuohon en kyllä osaa nevoa antaa tai syytä miksi se tuolleen tuli lukuluetteloon. Tosi hassua.

1 vastaus

Ainut, mikä tuli mieleeni, että poistan blogisi kokonaan lukuluettelostani ja lataan sen sitten sinne uudestaan. Josko se auttaisi kuvaongelmaan.

1 vastaus

Toivottavasti auttaa! 🙂

1 vastaus

Olen jo pitkin viikkoa käynyt täällä kurkkimassa joko olet päässyt ”jalkeille” edes pikkuisen blogitekstin verran. Ja nyt kun sain lukea toipumisen alkamisesta, niin haluan toivottaa sinulle oikein hyviä vointeja koko keväälle! 🙂 Olet vaan niin sitkeä ja perheellesi niin tärkeä, että jaksat kyllä selviytyä tästäkin koettelemuksesta.

1 vastaus

Kiitos! <3

1 vastaus

Voimia toipumiseen! Oot todella urhea ja kuulostaa siltä että miehesi pitää sinusta tosi hyvää huolta, kaikkea hyvää teidän perheelle 🙂

1 vastaus

Hän todella pitää. <3 Kiitos!

1 vastaus

Upeaa♥ Siitä se toipuminen taas pyörähtää käyntiin, kun pääsee rakkaan puolison kainaloiseksi ja lasten silittämäksi. Meillä on universumin parhaimmat puolisot! Paljon Rakkautta edelleen teille kahdelle♥

1 vastaus

<3 Meillä todella on! Terkkuja sinun parhaalle kainalopaikalle! ;) <3

1 vastaus

Kyllä sulla on ihana mies, kun hän hoitaa kaiken ja vielä huomioi sinutkin niin ihanasti.
Mulle on kanssa laitettu selkäydinstimulaattori 2011, sitä jouduttu vaihtamaan muutamaan otteeseen kun akku mennyt tyhjäksi. En ole pahemmin mieheltäni koskaan saanut tukea tähän sairastamiseen. Siksi oli niin ihanaa lukea että tälläisiä miehiäkin on olemassa että pitävät huolen vaimostaan ja hoitaa lapset ja kodin siinä samalla. Kaikkea hyvää sulle toipumiseen 😊

1 vastaus

Voi, hän on niin aarre. En selviäisi kivuistani ilman häntä ja hänen tukeaan. Toki niin kuin kaikilla pariskunnilla, myös meillä on omat ongelmamme. Mekin riitelemme ja kiukuttelemme, mutta sitten sovimme ja kaikki on hyvin.

Harmillista, ettet ole saanut mieheltäsi tukea. Toivon ihan hurjasti että saisit tukea mieheltäsi. Voisiko kyseessä vain olla se, ettei hän kestä kipujasi? Joskus miehisyys on kovilla, kun ei voi auttaa ja sitten on helpompi vetäytyä. Halaus! <3

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun äiti kelaa
Millaista mahtaa olla elämä lapsiperheessä, kun äiti kelaa? Tervetuloa lukemaan hieman erilaista, elämänmakuista ja välillä ihan sairasta perheblogia harvinaissairaan Selina-äidin elämästä, haaveista ja arjen haasteista. Mukana seikkailevat myös perheen isä ja sydänkasvoiset murumme A (-12) ja L (-17). Yhteydenotot: kunaitikelaa@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Tämä kuvassa hymyilevä tyyppi kävi eilen kotilomalla. Tämä päivä onkin mennyt sitten sängyssä hieman erilaisissa tunnelmissa, mutta oli se sen arvoista! 💙❤️ Eilen starttasi 7. sairaalaviikko. Rankkaa on ollut ja tulee varmasti vielä olemaan ennen kehoni jälleen korjaavaa leikkausta, mutta jo tämä muutaman tunnin piipahdus kotona antoi jälleen muistutuksen siitä, miksi jaksan taistella päivästä toiseen.

Ja taistelenhan minä. Loppuun saakka!
.
.
. 
#kunäitikelaablogi #äitisairastaa #erilainenäiti #crps #dystonia #sairaalassa #spoonie #hospital #kotiloma

kunaitikelaablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: