Pieni hetki…

Teksti

Hei…vai miten aloittaisin blogipostauksen aivan liian monen hiljaisen viikon jälkeen. No hei. Se on varmaan tässä kohtaa ihan ok aloitus.

Olen ollut nyt viikon kotona. Vietin sairaalassa seitsemän pitkää viikkoa toipuen toisesta vakavasta tulehduksesta ja voitettuani sen, opettelin jälleen elämään kivun kanssa.

Matka tähän pisteeseen on ollut pitkä. Yhteensä sairaalaviikkoja kertyi kymmenen, jotka sisälsivät pelkoa, kipua, teho-osastoa, hetkiä, joista en muista mitään, kolme leikkausta, antibioottihoitoa, lääkekokeiluja ja epätoivoa, mutta samalla niin paljon onnea ja kiitollisuutta selviämisestäni. Kahdesti.

Nyt olen taas tässä kaikkien vaiheiden jälkeen ja haluan jakaa pienen hetken kanssanne.

Pieni hetki…

Kotona oksennan kivusta edelleen. Olen kerännyt itseni lattialta täristen ja heikkona, puristaen oksennuspussia kädessäni sydän hakaten. Täälläkin vatsani kouristaa oksentamisen jälkeen, enkä vieläkään tiedä, johtuuko se itse oksentamisesta vai dystoniasta, joka nykii niskassani koko oksentamisen ajan.

Olen huutanut, itkenyt ja käyttäytynyt sopimattomasti, samalla syyllistäen kaikkia lähelläni olevia ihmisiä kivustani ja tästä tilanteesta. Mieheni on saanut osakseen pahimmat iskut.

Olen miettinyt, kuinka paljon helpompaa olisi, jos kipu vain katoaisi ihan yllättäen. Samalla mietin sekoaisinko siitä kivuttomasta tunteesta, vaikka tekisin lähes mitä tahansa saadakseni kokea vähemmän kipua. Edes pienen hetken.

Olen ihmetellyt, kuinka kipua voikaan tuntea niin eri tavoin. Kipua, joka ensin polttaa ja repii jokaista kohtaa kehossani, ja joka sitten muuttuu yhtäkkiä puutuneeksi tunteeksi, jolloin mikään asento ei helpota oloani – kivuksi, joka lamaa minut ja vie sitten mennessään.

Olen selittänyt esikoiselle, miksi emme voi mennä kaupungille valitsemaan eskarivaatteita, miksi en jaksa tulla ulos auringonpaisteeseen ja miksen voi lähteä hänen kanssaan rannalle.

Olen itkenyt, kun kuopukseni vieroksuu minua. Äitiä, joka vaan katosi seitsemäksi viikoksi hänen elämästään. Ymmärrän häntä, kun suljen äitiyden pois mielestäni. Sitten olen vain minä ja tiedostan jälleen, että seitsemän viikkoa on ihan liian pitkä aika olla erossa niin pienestä lapsesta.

Olen miettinyt myös blogia ja teitä lukijoita. Kirjoittanut monta postausta, jotka kerta toisensa jälkeen päätyvät virtuaaliseen roskikseen kirosanoineen. Ei, en halua julkaista sellaista postausta blogissani. En haluaisi olla tällainen julkisesti. En teille enkä muille, jotka eivät minua kunnolla tunne. Mutta tällainen minä nyt olen. Tällainen kipuni on ja tästä syystä olen pysynyt poissa. Tähän asti.

Lopettaminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Ei, vaikka kipu turmeleekin jokaisen ajatukseni ja pilaa lauseet, jotka yritän kirjoittaa tähän postaukseen. Minulla on vielä paljon sanottavaa. Ehkä juuri Sinulle, joka luet juuri nyt tätä postausta.

pieni hetki...

© Anna Giss 

Tämä jakamani pieni hetki hiljentää nyt blogin hetkeksi. Ihan tätä postausta varten rakas ystäväni Anna teki tämän kuvan, jonka kautta kerroin teille missä mennään. Nyt tarvitsen kaikki voimani rippeet kivusta selviämiseen – sen oman pienen hetken, jolloin keskityn vain hengittämiseen.

Luotan siihen, että pian saan taas monta pientä ja suurta hetkeä, joiden ansiosta unohdan kaikki nämä kivuliaat hetket, jolloin sanat onnellisuus ja selviäminen ovat jälleen itsestään selviä. Silloin tulen takaisin ja kirjoitan teille jälleen elämästä, kun äiti kelaa hymyillen!

Kiitos, että olet siellä ja olet tukenut minua niin valtavan paljon! Minulla on vielä paljon annettavaa, odotathan minua?

Selina

Kommentit

52 kommenttia
Selina

Kiitos! <3

Odotan – tietysti!

Hassua, miten suuri huoli voikaan olla ihmisestä, josta tietää vain pienen pintaraapaisun verran somessa. Olet ollut ajatuksissa usein, vaikka en sinua tunnekaan.

Hienoa, että olet päässyt rakkaidesi pariin toipumaan! Toivon, että saat monia ilon ja onnen hetkiä, ja että kipu muuttuisi edes vähän siedettävämmäksi – parhaassa tapauksessa saataisiin pian kuriin uudella stimulla!

Rakas ystävä, toivon todella, että pääsisit pian kivuista eroon, tai ne ainakin vähenisivät. Päivittäin olet mielessä. Olet rakas.♥

Paljon voimia sinulle! Ihan varmasti odotan❣

Odotan! Vaikka maailman tappiin asti. Tsemppiä <3

Hurjan suuri tsemppihali! <3 Aina välillä arjen pyörittämisen keskellä olet käynyt mielessä. Kunpa kohta saisit avun kipuihin ja pääsisitte kelaamaan normaaliin arkeen.
Tauko on tässä kohtaa varmasti hyvä ratkaisu, sinun vähät voimasi tarvitaan nyt muualla. Mutta ihana tietää, että olet tulossa takaisin koska tosiaan sinulla on vielä paljon sanottavaa ja monta tarinaa kerrottavana!
Tsempit teille kaikille, yhdessä te selviätte tästä!

Paljon voimia sinulle! Ja odotamme toki sinua pienen hetken tai toisenkin. Kaikkea hyvää sinulle <3

❤️ Kaikki menee vielä hyvin ❤️

voi selina! voimia, valoa ja rakkautta!❤ päivä kerrallaan. kyllä me jaksetaan oottaa, asiat tärkeysjärjestykseen❤

Rakas Selina, niin paljon jaat ja tuet, nyt on sinun vuorosi. Nyt on perheesi vuoro pitää sinut ihan kokonaan itsellään, ja voi kunpa se lääkitys saataisiin kohdilleen ja kaikki kipua helpottavat vimpaimet. On niin rankkaa olla äiti, kun elämä yllättää erilaisten hankalien asioiden kanssa ja pinna kiristyy. Ensimmäinen tehtävä on olla äiti, vaikka elämä riepottelisi kuinka. Kipu pistää välillä tajuttomaksi, välillä ryömimään, oksentamaan ja kaikki sattuu niin maan perusteellisesti että taju lähtee. Pieni ihminen siinä jossain odottaa äitiä.

Voimia.

Kipu on syvältä. Paljon stemppiä ja ihania hetkiä tulevaan sinulle.

Selina

Kipu on todella syvältä. Kiitos tsempeistä! <3

Olet ollut mielessä, ja toivon teille extrapaljon voimia ja jaksamista jokaiseen hetkeen. Täälä jaksetaan odottaa, pääasia että sut saadaan kuntoon ?

Selina

Kiitos Noora! <3

elämän epäreiluutta saa kirota, kipua raivota ulos, saa olla vihainen, saa antaa luvan kaikista rumimmille tunteille. tiedän että se on vaikeaa kun on pienet lapset.
mutta tiedän senkin että aina ei tarvitse hymyillä. me sinun lukijasi kestämme sen.

laita kuulokkeet korviin, äänet täysille ja kuuntele johanna kurkelan rauha rakkaani.

voi hyvin ja ’nähdään’ taas.

Selina

<3

Ei sanoja tähän hetkeen. Olet ollut paljon mielessäni <3
Minä odotan <3 Yritä jaksaa <3<3<3<3<3<3

Selina

<3 Kiitos! <3

Voi Sinua Selina -:( Elämä ei ole kyllä yhtään reilua, ei sitten yhtään – toiset (kuten sinä) joutuvat kantamaan niin paljon isompaa taakkaa kuin toiset. Kyllä kiukuttaa sinun puolestasi, olet joutunut kestämään elämältä jo ihan kohtuuttoman paljon. Mutta tiedätkö; tuollaista sydämen viisautta kuin sinulla; sitäpä ei olekaan annettu kuin ani harvoille! Ja sitä ei mikään kipu tai tauti pois karkoita vaan se säilyy sinussa aina. On ihan uskomatonta miten kaiken kokemasi jälkeen osaat vielä tuntea kiitollisuutta ja rakkautta elämää kohtaan. Selina sinä tulet tuolla viisaudellasi ja rakkaudellasi selviämään tästä(kin)! Lupaa, että et anna periksi – olet siihen ihan liian arvokas; juuri sinunlaisiasi ihmisiä tämä maailma tarvitsee! Ja mitä tulee lapsiisi – älä sure heitä- he kyllä selviävät hyvin! Lapsilla on mieletön potentiaali toipua hyvinkin vaikeista asioista erityisesti silloin, kun he saavat osakseen rakkautta, hoivaa ja suojaa, kuten sinun lapsesi kaikesta päätellen saavat. Ja sinä olet heidän äitinsä ihan kaikessa raadollisuudessasikin, sinun ei tarvitse yrittää olla mitään muuta. Taapero ”vieroksuu” sinua vain suojatakseen itseään; hän ei voi tietää lähdetkö taas pois, ja pitää sinua etäällä jotta kestäisi paremmin mahdollisen uuden eron sinusta – niin viisas on jo hyvin pieni lapsi, ja niin rakas ja tärkeä olet hänelle, että ero sinusta on aina uhka hänen olemassaololleen. Suhteenne palaa ihan varmasti ennalleen kun pojan luottamus siihen, ettet enää lähde pois kotoa, vahvistuu. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, olet upea ja ainutlaatuinen nainen!

Selina

<3 Kiitos ihanasta kannustavasta kommentista ja kauniista sanoistasi Hanna! <3

Olet ajatuksissa. ❤

Selina

<3

Ensimmäistä kertaa koskaan kommentoin. Sydämestäni toivon sinulle paljon jaksamista selvitä tästä hetkestä ja sitä seuraavasta. Sydämestäni toivon että saat taas kohta olla lapsillesi se äiti joka ilman kipua olisit. Heille täydellinen.

En osaa tämän paremmin sanoa, kuin edellinen kirjoittaja, nimimerkkiä myöten. Joten en edes yritä. Voimia koko perheelle!

Selina

<3

Selina

<3 Kiitos ensimmäisestä kommentistasi ja kauniista sanoistasi, ja pahoittelen, että se saa vastauksensa näin valtavan myöhään!

Tottakai odotan, älä edes epäile sitä. Voimia ja tsemppiä! Olet ajatuksissani.

Selina

Ihanaa kuulla! <3

Toivon sinulle ja perheellesi voimia ja enkeleitä <3 Sydämeni pohjasta toivon että kipusi joskus hellittäisi ja sinulla olisi helpompi olla.

Selina

<3

Voi ei. On niin vaikea sanoa mitään. Toivon, että kivut helpottavat ja saadaan kokonaan pois. Parempaa huomista toivottaen.

Voimia sinulle Selina ja perheellesi elämän pituiselle matkalle. Toivon onnen hetkiä kipujesi keskelle ja sydämestäni uskon, että sinä selviät. Saat olla itsestäsi ylpeä monin tavoin. Olet hieno ihminen.

Selina

<3

Selina

Kiitos <3

Voi Selina toivon sinulle sydämestäni voimia kipujesi keskelle <3 en tiedä oikeita sanoja joilla lohduttaa, mutta haluan että tiedät olevasi ajatuksissa. Toivon sinulle helpotusta kipujesi keskelle, tsemppiä koko teidän perheellenne <3

Selina

Kiitos kauniista ajatuksesta. Mielestäni ei ole väärää tapaa tukea. Kommentistasi huomaa, että väität ja se tuntuu todella lohdulliselta. Kiitos!

Selina

<3

Voimia selviämiseen. Täälä toivotaan, että saisit pian stimun takaisin ja kivut hallintaan. Ja älä huoli, kyllä me täällä sinua odotamme 🙂 Kaikkea mahdollista hyvää sinulle ja teidän perheelle <3

Selina

Kiitos! <3

Paljon voimia ja kaikkea hyvää sinulle toipumiseen sekä koko perheellenne myös paljon voimia ja jaksamista. Minäkään en sinua tunne, mutta olen seurannut pitkään blogiasi ja olen ollut hengessä mukana. <3

Selina

Kiitos paljon! <3

Jeesus rakas, lähetä Parantava Sanasi ja korjaa kaikki, mikä on vialla Selinan elimistössä. Korjaa Selina luomisjärjestyksen mukaisesti terveeksi. Kiitos että kuulet rukoukseni.

Selina

<3

Kyllä me odotamme. Tiedämme, että se kanattaa, sinulla on paljon annettavaa. Kivuttomia päiviä tulee vielä, jaksamista siihen asti!

Kyllä me lukijat odotamme uutta postausta. Sinun on tärkeää nyt keskittyä itseesi ja perheeseesi. Paljon voimia ja jaksamista.

Selina

Voi miten helpottavaa kuulla, KIITOS!<3

Minultakin tsemppiä! Tämä on paras blogi mitä luen. Itsekin olen nuori ihminen jolla on sairauksia, niin jotenkin samastun ja olet myös upea ihminen! Nostan hattua sinulle! Ja jaksamista.

Selina

Voi kiitos. Kiva kuulla että kaikesta huolimatta pidät blogistani. Toivottavasti pääsen pian taas kirjoittamaan muistakin jutuista kuin kivuista! 🙂 <3

Voimia! ❤

Selina

Kiitos! <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä