Olen täällä

Teksti

”Miten sinä voit?”. 

Tämä on kysymys, jota olen alkanut pelkäämään näiden kolmen kipeän kuukauden aikana. Mutta miksi pelkään tätä kysymystä? Koska en pidä siitä, miten joudun siihen vieläkin vastaamaan.

Voi miten paljon toivoisinkaan, että voisin vastata tähän kysymykseen jälleen, ”Hyvin, kiitos kysymästä.”. Niin ja hymyillä.

Vointini on samanlainen kuin sairaalassa ollessani; kipeä. Edelleen ja jatkuvasti. Toki positiivista on, että kipuni on pysynyt samana eikä pahentunut entisestään tehden oloani aina vain tukalammaksi.

Jokaiseen päivääni kuuluu voimakas hermokipu, jonka kanssa olen kovasti yrittänyt opetella elämään, joskus hyvin ja joskus huonoin tuloksin. Eilen oli parempi päivä, tänään itkin kipuja ja pahaa oloa, ja huomisesta en luonnollisesti vielä tiedä.

Kipujen lisäksi olen ollut pitkään ihan valtavan uupunut. Uupunut tähän kipuun, joka on turmellut kehoni ja mustannut nyt myös mieleni. Olen ihan loppu enkä enää jaksa edes peitellä sitä.

Olen aina kokenut mielen sairaudet paljon pelottavimmiksi kuin fyysiset sairauteni. Vielä keväällä pystyin hallitsemaan hermovaurion ja CRPS:n aiheuttamia kipuja stimulla, mutta nyt enää osittain lääkkeillä ja levolla. Myös dystoniaoireeni ovat hallinnassa säännöllisellä fysioterapialla ja tietenkin hyvällä lääkityksellä, mutta jos vaivun kunnolla masennukseen, pelkään jo valmiiksi sitä kamalaa pimeyttä, joka sulkee sisäänsä ja josta on vaikea päästä pois. Masennus vie niin helposti mukanaan. Kokemusta on.

Uupumuksen aikana olen tuntenut valtavasti erilaisia tunteita. Osaa tunteista olen säikähtänyt, koska ne ovat tunteita, joita en olisi halunnut koskaan enää tuntea, mutta olen tuntenut myös tunteita, joita olen odottanut niin pitkään. Tunteita, joita jo kaipasin.

Olen tuntenut niinä kipeimpinä öinä, kuinka epätoivo valtaa mieleni, eikä edes pelko lisääntyvästä kivusta salpaa enää hengitystäni. Silloin olen täysin turtunut ja uskonut vakaasti, ettei elämälläni ole enää arvoa näin kipeänä.

Olen tuntenut syyllisyyttä. Niin valtavaa syyllisyyttä, kuinka mieheni ja lapseni joutuvat kärsimään vuokseni.

Olen tuntenut vihaa. Olen ollut niin valtavan vihainen, etten löydä enää sanoja. Tämä viha sisälläni on sellainen, jota en pysty edes kuvailemaan. Vihan aiheuttamaa hermokipua taas pystyn helposti kuvailemaan; polttava, repivä ja terävä. Kamala. Vihaan sitä!

Olen huutanut ja kiroillut, kun hermokipu repii reittäni ja polttaa koko matkan kaiken alavatsasta pohkeeseen, nilkkoihin ja varpasiin, jättäen jälkeensä lisää tuskaa.

Olen haukkunut miestäni hulluksi, kun hän meni kanssani naimisiin tietäen sairaudestani ja suorastaan päättänyt, kuinka hänen ja lapsien olisi parempi elää ilman minua ja sitä järkyttävää kipua, joka saa minut käyttäytymään täysin sopimattomasti.

Olen valtavan ilkeä varsinkin miehelleni, koska olen niin vihainen. Vihainen kivulle, en hänelle. Toivottavasti hän tietää sen. Mutta miten ihmeessä vihani ja kipuni näkevä ja kokeva kuusivuotias voikaan ymmärtää, miksi olen vihainen, ja miksi kevytkin kosketus sattuu äitiä? Taaperosta puhumattakaan!

Olen tuntenut surua ja pelkään, ettei tämä suru lopu koskaan. Olen pelännyt, että en parane enää. Että kaikki hyvä päättyy.

Olen tuntenut kiitollisuutta herätessäni yöllä siihen, kun mieheni tukee tyynyillä spastisuuden vuoksi virheasentoihin vääntyneet jalkani parempaan asentoon. Siitä, että hän aina kuivaa ilkeydestäni huolimatta kyyneleeni, vaihtaa hikisen tyynyliinan puhtaaseen ja raikkaaseen ja silittää minut uneen samalla, kun odotan peggiin annostellun kipulääkkeen vaikutusta.

Kiitollinen siitä, että hän on läsnä. Vain siinä vierelläni ja jaksaa vieläkin rakastaa.

Olen tuntenut kiitollisuutta ystävistä, jotka jaksavat kannatella minua, vaikka yritän työntää heitä pois suojellakseni heitä kivultani ja itseltäni. Kiitollisuutta lapsista, jotka rakastavat minua vieläkin ehdoitta, vaikka en aina pysty kivuiltani ottamaan heitä lähelleni.

Olen tuntenut rakkautta – niin valtavan moni rakastaa minua ja perhettäni ja sanoo sen myös ääneen.

Olen ollut ylpeä itsestäni, jos jaksan lukea esikoiselle iltasatuja, pystyn liikkumaan hieman kodin ulkopuolella kivuista huolimatta tai siitä, että olen voinut olla edes pieniä hetkiä sellainen äiti, jollainen olin ennen tätä kaikkea.

Olen ollut ylpeä itsestäni illalla huomatessani, etten huutanut kenellekään päivän aikana. En, vaikka olenkin ollut ihan kamalan kipeä.

Olen tuntenut aitoa iloa ja nauttinut nauramisesta. Nauraminen tuntuu niin mahtavalta kaiken tämän itkemisen jälkeen.

Olen tuntenut myös huojennusta. Huojennusta siitä, kuinka ihania te lukijat olette ja kuinka ymmärtäväisiä Kaksplussalla ollaan oltu alusta lähtien. Kaikki ne ihanat ja tsemppaavat kommentit, sähköpostit ja viestit…olen kyllä lukenut ne, vaikka en ole niihin kaikkiin edes vastannut.

Kiitos! Kiitos, kun odotatte minua ja myötäelätte vaikeaa tilannettamme niin suurella sydämellä!

Tästä kaikesta huolimatta, olen täällä.

Selina

Kommentit

19 kommenttia
Selina

Vertaistuki on todella täkrkeä osa minunkin jaksamisessani ja kyllä olen sitä saanut. Suosittelen samaa kaikille. On todella helpottavaa jutella sellaisen kanssa, joka aidosti tietää mitä käy läpi.

Ja tuon huumorin allekirjoitan täysin!

Avatar

Kirjoitit todella kauniisti ja niin raastavasti. En voi edes ymmärtää millaista kokemasi kipu on, koska en ole koskaan sellaista tuntenut.

Tekstistäsi ilmenee kuitenkin hyvin se, mitä on aito rakkaus avioparin kesken ja miten äiti tuntee rakkautta lapsiaan kohtaan, vaikka ei voikaan olla sellainen äiti kuin haluaisi.

Toivon sinulle vain paljon tsemppiä kaikkeen!

Selina

Ihana lukea, että tekstistä voi vielä aistia rakkauden perhettäni kohtaan, vaikka olenkin omasta mielestäni kohdannut heitä välillä epäreiluilla ja väärillä tavoin. <3 Kiitos tästä!

Avatar

Kyyneleet tulivat silmiin lukiessa. Kaikkea hyvää ja tsemppiä sinulle ja koko perheellesi. Olen seurannut pitkään blogiasi. Tykkään tavasti kirjoittaa asioista. Paljon tsemppi halauksia.

Selina

<3

Avatar

Toivon sinulle sydämestäni voimia ja uskoa tulevaan, kivuista ja epätietoisuudesta huolimatta.
Toivon myös ettei masennus vie sinua mukanaan vaan jaksat taistella.
Ihana että sulla on rakastava mies ja ihanat lapset, tutut ja tuntemattomatkin rukoilee sun puolesta.
Et ole yksin!

Selina

Kiitos Sanna! <3

Avatar

Ihana sinä ❤️

Toivottavasti sinulla on kontaktia myös vertaistukeen. Itselleni siitä on ollut valtavasti apua kivun kanssa, kun on ollut niitä toisiakin, jotka tietävät, miltä tuntuu, kun sattuu. Heitä, jotka jaksavat aina vastata viestiin, elää mukana, kun kipuja on enemmän ja iloita niistä päivistä, kun menee paremmin. On tärkeää, että on joku, joka tietää, mitä mielelle tapahtuu, kun kiputilanne pahenee. Kun kaikki ”luvattu” huuhtoutuukin yhdessä yössä kuin viemäriin, kun lähtöruutuun on palattava kerta toisensa jälkeen.
Toivottavasti sinullakin on heitä!

Vertaistuen musta huumori ei aina aukea ulkopuolisille. Kun siteerataan Apulantaa, vaikkei kipu kyllä kuole huutamalla alastomalla lattialla. Antti Tuikukin lauluu siitä, jos jaksaa vielä sen yhden mäen yli, onks sen jälkeen vielä mäki…

Avatar

Itkien luin tekstiäsi. Voimia sinulle ja läheisillesi! Leena

Selina

Kiitos! <3

Selina

Vertaistuki on todella täkrkeä osa minunkin jaksamisessani ja kyllä olen sitä saanut. Suosittelen samaa kaikille. On todella helpottavaa jutella sellaisen kanssa, joka aidosti tietää mitä käy läpi.

Ja tuon huumorin allekirjoitan täysin!

Avatar

Selina

<3

Avatar

Voi Selina! En löydä sanoja. Mukavaa, että jaksoit tuskallisesta olostasi huolimatta, kirjoittaa meille. Tiedämme sinun olevan siellä yhä, ruudun toisella puolella. Milloin saat uuden stimun? Voimia sinulle!

Selina

<3

Avatar

Miten yhteen tekstiin voikin saada niin paljon kipua, tuskaa ja ahdistusta josta kuitenkin paistaa kiitollisuus ihmisille jotka sinun ympärilläsi ovat?
Olet uskomaton nainen, en osaa edelleenkään muuta sanoa <3
Sinulla on lupa murtua. Sinulla on lupa huutaa kivusta. Sinulla on myös lupa rakastaa ja sitäkin sinä teet, pyyteettömästi.
Älä mieti huomista tai edes seuraavaa tuntia. Etene hetki hetkeltä ja muista, että sinun ympärilläsi on aina ihmisiä jotka välittävät sinusta<3
Toivon, että saisit pian sen kivuttoman elämän jonka ansaitset <3

Selina

<3 Ihana olet! <3

Avatar

Olen niin iloinen, että olet kotona. Sinä selviät, sinä olet vahva. Sinulla on ihana perhe, ihana mies ja ihanat lapset. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Vaikeiden jaksojen jälkeen tulevat paremmat päivät, näin siinä nytkin käy.

Selina

<3 Kiitos kannustuksesta ja kaikkea hyvää! <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä