Bakteeritulehdus voitettu – nyt uskallan vähän jo hymyillä

Teksti

Tänään kelasin viimein terveempänä, mutta edelleen toipilaana sairaalasta ulos viileään syysiltapäivään odottamaan taksiani. Taakseni jäi keskussairaalaan vilkas pääovi, josta kulki edestakaisin ihmisiä. Osa hymyili ja osa oli vakavina. Toivoin, että edes joku heistä oli saanut yhtä hyviä uutisia kuin minä viimeisenä osastopäivänäni. Toivottavasti erittäin pitkään aikaan.

Kelasin kauemmas vilkkaasta pääovesta, aivan katukivetyksen reunaan, enkä välittänyt kylmästä tuulesta tai kiireellä ohiajavista takseista. Katsellessani ympärilleni, huomasin, kun alkava kevät oli vaihtunut hetkessä syksyksi. Kevät, jolloin kaikki tämä alkoi. Kesäkin meni jossain välissä täysin ohi ja hiirenkorvien ja kesän vihreyden sijaan puissa ei ole enää paljoa lehtiä, mutta pudonneiden lehtien väriloiste sai ankean betonisen harmaan sairaalan pääsisäänkäynnin näyttämään jopa kauniilta.

Vedin hitaasti ja rauhallisesti raitista ilmaan keuhkoihini ja minua alkoi värisyttämään. Tunsin kuinka ihoni meni kylmästä kananlihalle ja vilunväreet kulkivat vielä hieman kuumeisessa kehossani, mutta en välittänyt. Pääasia, että olin siinä ja hengitin.

bakteeritulehdus

Silloin minusta tuntui, että näin kaiken uusin silmin. Olin enemmän kuin elossa. Olin onnellinen! Taakse jäivät valtavat kivut, kouristelut ja kuolemanpelko, joka kietoi minut vielä viime viikolla sisäänsä, kun minulle nousi 8 päivää isosta leikkauksesta korkea kuume ja veriarvot viittasivat jälleen tulehdukseen.

Oireet olivat pelottavan samanlaiset kuin kahdella edellisellä kerralla, jolloin minut kiidätettiin leikkaussaliin, jonka jälkeen taistelin bakteeritulehdusta vastaan ensin teho-osastolla ja vielä pitkään kivuliaana neurologian osastolla. Myös lääkärit olivat vakavina ja alkoivat välittömästi miettimään vaihtoehtoja. Aloitetaanko suonensisäinen antibiootti? Pitääkö uusi juuri asennettu toimiva stimulaattori jälleen poistaa? Olin paniikissa.

Silloin olin aivan varma, että se kamala bakteeri on aktivoitunut jälleen ja, että tällä kertaa se vie minut mennessään. Kehoni ei olisi jaksanut enää taistella kolmatta tulehdusta vastaan. Pelkäsin, että kuolen, mutta samaan aikaan, kun pelkoni oli käydä ylivoimaiseksi, veriarvoni alkoivat yllättäen parantua. Selvisimme säikähdyksellä tällä kertaa, Luojan kiitos!

Bakteeritulehdus, 174 päivää toipumista… Huh. Mitä muuta tästä voi sanoa?

Juuri nyt tuntuu aivan uskomattomalta ajatella, kuinka valtavan hitaasti ja nämä päivät ovat kuluneet, mutta samalla aika on kulunut todella nopeasti. Huhtikuun leikkauksesta saatu bakteeri ehti muhia vatsassani hurjat 18 päivää, ennen kuin kehoni antoi periksi ja tulehdus levisi kaikkialle. Tuntuu toisaalta, että tämä kaikki tapahtui vasta eilen, tai enintään kuukausi sitten, mutta todellisuudessa puhutaan hurjasta viiden kuukauden taistelusta – sairastin tätä bakteeria ja sen jälkeisiä melkein puolet tästä vuodesta!

Leikkauksessa haavaan päässeen bakteerin seurauksena olen ollut neljässä leikkauksessa, menettänyt tuhansia euroja rahaa, lähes asunut sairaalassa, nukkunut lääkeunta teho-osastolla 3 viikkoa, itkenyt, huutanut ja anellut apua samalla, kun se hirviö söi minua sisältä päin, jonka vuoksi menetin 10 kg painoa ja uskon itseeni. Se on repinyt perheemme äärirajoille ja kaikki ovat kärsineet. En vain minä. Mutta tässä minä olen edelleen hieman kuumeisena ja hieman heikkona, mutta voin päivä päivältä paremmin, kun saan olla vihdoin kotona perheeni kanssa!

Niin ja stimulaattorikin toimii oikein hyvin. Kivut ovat puolittuneet ja olen voinut jättää ylimääräiset kipulääkkeet pois. Koen olevani valtavan etuoikeutettu, kun sain kaiken tämän – terveyden ja kivunlievityksen, joka toimii!

Mutta arkeen palaaminen ei ole helppoa. Viimeksi eilen itkin mieheni sylissä kaikkea kokemaani. Tuntuu niin uskomattomalta, että voisimme viimein hengittää ilman huolta siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, unohtaa vereni tulehdusarvojen ja leukosyyttien kyttääminen ja vihdoin alkaa elää ilman pelkoa bakteeritulehduksen välittömästä uusimisesta uusissa leikkaushaavoissa.

Valitettavasti edelleen on kuitenkin olemassa pieni mahdollisuus, että se paskiainen on vielä tuolla jossain vatsassani kapseloituneena ja aiheuttaa vielä joskus saman helvetin uudelleen. Huhtikuisen leikkauksen infektioriski oli 2-4%, joten lääkärin mielestä on aika mahdotonta arvioida enää tulehduksen uusimisen todennäköisyyksiä toipumisen jälkeen.

Tämän vuoksi pelosta on ollut todella vaikea päästää irti, mutta minä yritän ja onnekseni saan siihen tukea mieheltäni, perheeltäni ja ystäviltäni. He jaksavat kuunnella itkuani ja lohduttavat ja kuuntelevat, kun ahdistus nousee liian suureksi. Saan valtavasti elinvoimaa ja energiaa myös lapsista, joiden arki ei pysähtynyt, vaikka toivuinkin teho-osastolla taas viikon. He hymyilevät, leikkivät, riehuvat, riitelevät ja rakastavat kuten aina ennenkin.

Mikään ei lopulta muuttunut, vaikka pelkäsin sitä valtavasti.

Minä selvisin ja nyt alkaa elämä. Nyt uskallan vähän jo hymyillä.

Kiitos valtavasti teille kaikille saamastani tuesta! Ei tähän ole enempää sanoja. Kiitos!

 

 

Kommentit

34 kommenttia
Selina

Kiitos Emilia! <3

Avatar

Jee, ihan mahtavaa kuulla hyviä uutisia ❤️❤️❤️ mahtavaa että olet kotona ja vähemissä luvuissa ❤️❤️❤️❤️

Selina

<3

Avatar

Ihanaa Selina! Olen niin onnellinen koko teidän perheen puolesta!

Selina

<3 <3 <3 HANNA!

Avatar

Olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa, miettien miksi. Entisenä pitkäaikaiskipupotilaana tarinasi herättää unohtuneita muistoja, joita en haluaisi muistaa. Syynä olet sinä, Selina. Upean vahva selviytyjä. Valat uskoa huomiseen meille kaikille olemalla oma koskettavan rehellinen mutta valoisa itsesi. Tuhannesti tsemppiä!

Selina

Voi Pia, kiitos kauniista sanoistasi ja tsempeistä. <3

Avatar

Mulla ei ole sanoja ei muuta kuin todella paljon voimia sinne! Koko ajan jännitetty sun puolesta ihanaa vihdoin saada hyviä uutisia! Toivottavasti vastoinkäymiset on nyt takanapäin.

Selina

Kyllä tässä itsekin aika sanaton on näistä vastoinkäymisistä. Ihana kuulla, että elit mukana, kiitos siitä! Toivon myös itse, että vastoinkäymiset jäisivät tähän!

Avatar

Ihanaa, että pääset kotiin ja kaikki on ainakin nyt hyvin. Toivotaan toipumisen jatkuvan yhtä hyvänä. ❤

Selina

Kaikki on nyt erittäin hyvin! Leikkaushaavat ovat paranteuneet ja ovat kiinni. Ne näyttivät alusta asti huomattavasti paremmilta kuin edelliset, jotka tulehduksen vuoksi eivät koskaan edes kunnolla lähteneet arpeutumaan, vaan tihkuivat verta pitkään. Toivon myös, että takapakkeja ei tule. Luotan siihen. <3

Avatar

Helpotuksen huokaus! Kunpa nyt suunta olisi vain ylöspäin ❤

Selina

Voi niinpä! <3

Avatar

Voimia sinulle ja läheisillesi!

Selina

Kiitos Leena! <3

Avatar

Voi miten näitä positiivisia uutisia onkaan odotettu ensin viikko ja sitten kuukausi toisensa jälkeen! <3
Fyysinen ja etenkin henkinen toipuminen kestää varmasti vielä aikansa, mutta nauttikaa arjesta nyt täysillä. Olet kyllä melkoinen voimanainen ja koko teidän perhe varsinainen leijonaperhe, toivottavasti tästä alkaa pitkä tasainen ihana arjentäyteinen jakso. Sitä osaa nauttia tavallisesta arjesta ihan eri lailla, kun sen kerran on menettänyt ja nyt pääsette nauttimaan täysillä. 🙂
Vielä yksi voimahalaus, niitä onkin tullut lähetettyä sinne suuntaan useampi viimeisen puolen vuoden aikana! <3

Selina

Sanos muuta! Kuten postauksessa kirjoitin, toisaalta aika on mennyt nopeasti, mutta toisaalta taas äärettömän hitaasti.

Olen valmistautunut siihen, että kokonaisvaltainen toipuminen tulee ottamaan aikaa. Joku taisi sanoa minulle ensimmäisen tulehduksen jälkeen, että täysi toipuminen minulla tulee kestämään 6kk. Mitenhän sitten nyt kun tulehduksia on kaksi? No aikaahan minulla on ja mikäs tässä toipuessa, kun saan olla kotona perheeni luona ja pahin on jo takanapäin! <3

Ja voi miten odotankaan sitä oikeaa arkea! Mietin juuri tätä arkiasiaa ja huomasin, että meillä on ollut ns. normaalia viimeksi vuonna 2015! Keväällä -16 alkoi L-vauvan odotus ja se oli raskasta, sitten tuli ECMO-keikka ja siitä toipuminen ja nyt tämä... Huh!

Kiitos voimahalista! Se ja ne kaikki muutkin ovat tulleet tarpeeseen! <3

Avatar

Voi ihanaa♥ Siis just päivällä ajattelin sua! Upeaa, olet jo kotona, kun tän viestin laitan. Koko perheelle parasta mahdollista syksyn jatkoa♥

Selina

<3 Saila! <3 Kiitos samoin sinulle ja perheellesi! <3

Avatar

Niin ihanaa, että olet jo kotona toipumassa! Olet uskomaton ihminen ja taistelija. Toivon parasta mahdollista vointia ja aurinkoista syksyä koko perheelle!

Selina

Kiitos Peppi! Aurinkoa sinunkin syksyysi! <3

Avatar

Hienoja uutisia!

Itselläni on menossa alamäki: aamuisin kivut ovat aina edellsitä iltaa kovemmat.
Mutta vaikka lähes kaikesta muusta on jo luovuttu, niin toivosta en suostu päästämään irti. Vielä se aurinko joskus paistaa tähänkin risukasaan!
Tarinasi on hieno esimerkki itselleni siitä, että melkein mistä vaan voi selvitä, ja että niistä hankalimmistakin kivuista on vain kahlattava läpi päivästö toiseen, jotta se kivuttomampikin päivä vielä joskus koittaisi.

Paljon voimia teidän perheelle!

Selina

Toivon sinulle ihan valtavasti voimia ja jaksamista! <3 Ihana lukea, että pidät toivosta kiinni. Sitä ei saa menettää!

Avatar

Ihanaa kuulla kuulumisiasi, että auringonpaiste pilkahtelee risukasaan. Sopivasti postausta lukiessa aurinko alkoi paistamaan ja täällä keski-suomessa hymyillään ja ollaan iloisia sun puolesta. Toivottavasti pääset juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa ja purkamaan tuota raskasta ajanjaksoa, onkin ollut aikamoista menoa. Tsemppiä hurjasti arkeen palaamiseen! <3 Ihanaa varmasti kun saa olla vaan kotona.

Ps. Mistä tuo ihana kukkapaita on? Aivan ihanan näköinen! Värikkäät vaatteet sopii sulle hyvin 🙂

Selina

Kiva kuulla Jenni! <3 Saan varmasti apua tämän asian käsittelyyn niin terapiasta kuin perheeltäni. Kyllä tästäkin selvitään!

Paita on Vilasta ja pidän siitä itsekin! 🙂 Ostin heti mustan ja valkoisen ja kangas on ihanan pehmeää ja parasta, ettei sitä tarvitse silittää tai huoltaa mitenkään pesun ja kuivauksen jälkeen! Tykkään kyllä kovasti!

Avatar

Ihanaa lukea, että uskallat jälleen hymyillä ja vointisi on kohentunut. Tuo kukkapaita pukee sua todella hyvin ja sopii sun omiin väreihin :)Iloa päivääsi 🙂

Selina

Voi kiitos Nelliina! <3 Tykkään itsekin tästä Vilan kukkapaidasta. Minulla on sama paita valkoisella pohjalla. Tapaan ostaa aina kaksin kappalein vaatteen, jos löydän mieluisen. 🙂

Avatar

Aivan käsittämättömän rankka ja hurja matka sinulla. En toivo kuin kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! <3

Katja
http://www.optimismiajaenergiaa.fi

Selina

<3 Kiitos Katja!

Avatar

O N N E L L I N E N sinun ja perheesi puolesta!

Selina

Kiitos Marsa! <3

Avatar

Monen monta päivää, viikkoa sekä kuukautta olet taistellut ja kärsinyt. Nyt on aika saada jotain hyvää <3
Voin vain yrittää kuvitella (siihen pystymättä) miten tuo kaikki on perhettänne repinyt. Ihminen ei ole oma itsensä kivun ja tuskan kulkiessa rinnalla…Mutta siinä sinä olet, te olette. Selvisitte. Taas <3

Ihanaa loppuvaa syksyä, alkavaa talvea. Tuoksuttele pakkasta ja sitä raikasta tuulta <3 Parane pian!

Selina

<3 Nämä ovat olleet kieltämättä todella rankkoja kuukausia. Perheemme on onneksi vahva, joten yksin ei tarvitse selvitä. Taaskaan. <3

Ihanaa syksyä ja talvea sinullekin! <3

Avatar

Ihana lukea hyviä kuulumisia!!
Kaikkea hyvää ja tsemppiä toipumiseen ❤️

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä