Kotona

Teksti

Olen kotona ja voin hyvin. Edelleen. Tuntuu ihan uskomattomalta, että vihdoin tunnen kehoni parantuvan yli viiden kuukauden sairastamisen jälkeen! On huojentavaa, että myös pahimmat pelot tulehduksen uusimisesta hälvenevät päivä päivältä ja leikkaushaavat näyttävät edelleen hyviltä – oikeastaan paremmilta kuin koskaan ennen leikkauksen jälkeen, joita minulle on tehty kymmeniä!

Kotona

On aivan ihana olla kotona, mutta kotiarkeen ja kahden lapsen äitiyteen sopeutuminen on ollut haastavaa fyysisesti

Olen luonnollisesti edelleen toipilas ison leikkauksen jäljiltä, mutta kehoni viestii muistakin ongelmista.

Minulla ei vieläkään pysy ruoka kunnolla sisällä, joten painoni on laskenut aiemmin pudonneiden kilojen lisäksi myös kotona. En edes muista milloin painoni on viimeksi alkanut vitosella. Ehkä yläkoulussa. Olen yli 170 cm pitkä, joten nämä nopeasti menetetyt kilot normaalista lähtöpainosta tuntuvat väsymyksenä ja heikkoutena, ja näkyvät myös veriarvoissani.

Olen aivan uupunut! En vaan jaksa tehdä yhtään mitään. En jaksa nostaa taaperoa syliini, en pysty pesemään hiuksiani enkä voi edes istua pitkiä aikoja ilman heikotusta ja ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Minä vain olen.

Minua harmittaa, kun en jaksa olla edes äiti. En vaikka saankin olla taas kotona perheeni kanssa, kuten niin hartaasti sairaalassa toivoin. Moni sanoo minun olevan liian ankara itselleni, mutta minusta tuntuu, että olen edelleen aivan liian kireä ja vihainen äiti, vaikka tulehdukset ja pahin polttava hermokipu jäivätkin sairaalaan.

Kuusivuotias A onneksi tuntuu ymmärtävän väsymykseni ja sen, miksi en jaksa viedä häntä eskariin tai mennä ulos katsomaan hänen leikkejään, mutta ensimmäistä uhmaansa aloittava taapero ei ikänsä vuoksi voi kunnolla ymmärtää mikä äidissä on vikana, kun olen kerran kotona.

Jo ensimmäisenä päivänäni kotona kaikkea (edelleen) heittelevä taapero heitti minua kirjalla vatsaan ja tietenkin suoraan tuoreeseen leikkaushaavaan. Sen jälkeen itkimme molemmat – minä kivusta ja hän säikähtäessään huutoani.

”Moni sanoo minun olevan liian ankara itselleni, mutta minusta tuntuu, että olen edelleen aivan liian kireä ja vihainen äiti, vaikka pahin polttava hermokipu jäikin sairaalaan”

Nyt L on jo oppinut, että minua pitää vielä hieman varoa ja satunnaisesti pitkin päivää hän nosteleekin paitani helmaa ja puhaltaa vatsani leikkaushaavaan ja sanoo ”pipi”. A on vuosien varrella tottunut leikkausarpiini ja väisteleekin niitä jo tottuneesti halatessaan minua tai tullessaan lähelleni.

Haasteista huolimatta olen onnekas, koska olen saanut paljon apua ja ymmärrystä arjessa selviämiseen aviomieheltäni, perheeltäni, ystäviltäni ja avustajaltani. Ilman heitä en pärjäisi!

Vaikka fyysinen toipuminen on edistynyt hienosti, murehdin edelleen takapakkeja

On ollut todella vaikeaa opetella taas luottamaan omaan toipuvaan kehoon. Ensimmäinen tulehdus ehti muhia vatsassani huikeat 18 päivää ennen kuin kehoni luovutti ja tulehdus pääsi valloilleen. Silloin oli jo kiire. Tänään viimeisestä leikkauksestani on kulunut juuri saman verran kuin ensimmäisen tulehduksen räjähtävistä ensioireista. Silloin taisteluni alkoi ja tähän se toivottavasti nyt päättyy.

Ehkä siis uskallan jo alkaa luottamaan, että paranen täysin. Vihdoin. Hymyilenkin jo leveämmin.

Minäkin selvisin!

Kommentit

9 kommenttia
Selina

Hei RvaJ! ❤️

Sinulla on selvästi sana hallussa. Kirjoitit juuri niin kuin minusta tuntuu. Aivan kuin olisit ollut tässä vieressä lohduttamassa. Kiitos siitä! ❤️

Avatar

❤️

Avatar

Voi miten mahtavia uutisia!
Ihana villasukkakuva! Onko sinun neulomiasi villasukkia?

Selina

Niin minustakin! <3

Kiitos! Olen neulonut kaikki kuvan villasukat. 🙂 Nuo mieheni oranssien pääkallosukkien ja tyttäremme ruususukkien muunnelman ohjeet löytyvät kirjasta Villit vanttuut ja vallattomat villasukat, jonka sain ystävältäni raskaana ollessani. Pojan villasukat ovat perinteiset junasukat, jotka on ihan parhaat taaperolle, ja nuo minun valkoiset pitsisukat ovat jo vanhempaa tuotantoani. Olen neulonut ne varmasti jo 5 vuotta sitten, enkä muista ollenkaan, mistä tuon pitsineuleen bongasin.

Avatar

Miten sun henkilökohtainen oli töissä sinä aikana, kun olit sairaalassa? Lähinnä ajattelen sitä, kun olen itse myös hakemassa avustajaa, vaikkakin ihan eri syystä. Oliko hän kotona lasten kanssa miehesi ollessa töissä vai miten teillä elämä meni sinun sairaala-aikana?

Selina

Hei Nenne,

Koska tiesin leikkauksestani yli kaksi viikkoa ennen sen ajankohtaa, lomautin avustajani. Lomautusvaroitus on annettava aina kaksi viikkoa ennen lomautuksen alkua. Tämän ajan jälkeen lomautusta ei voi enää tehdä ja näin ollen henkilökohtainen avustaja on oikeutettu saamaan sovituista työtunneista normaalisti palkan 14 vuorokauden ajan. Lomautuksien kanssa on oltava todella huolellinen, koska lomautusmääräykset perustuvat työsopimuslakiin.

Lastenhoitoa helpotti se, että miehelläni alkoi ”sopivasti” syysloma pian leikkaukseni jälkeen, joten palkkasimme kodin ulkopuolelta kotiin lastenhoitajan muutamaksi päiväksi kuopusta hoitamaan. Esikoinen on päivät eskarissa ja jäi iltapäiväksi päiväkotiin.

Toivottavasti löydät itsellesi hyvä avustajan!

Avatar

Voi Selina <3 kyyneleet silmissä luin tämän ja uusimman postauksesi. Olet varmasti yksi vahvimmista ihmisistä jonka tiedän. Olet ollut paljon mielessäni ja uskon ja toivon, että takapakkeja ei enää tule. Isot halaukset täältä sekä sinulle että ihanille läheisillesi <3

Selina

❤️ Voi kiitos kauniista sanoistasi lillamy!

Avatar

Täällä taas, myöhässä tietenkin..!
Kuten jo aiemmin kirjoitin, ei kukaan kipujen kanssa ole oma itsensä. Olet vielä pitkään toipilas niin henkisesti kuin fyysisestikin. Fyysinen puoli korjaantuu ”itsestään”, mutta henkisen puolen eteen on tehtävä varmasti töitä. Kaikista pahinta noissa tilanteissa on monesti juurikin tuo, että kun itse tiedostaa omassa itsessään jonkun muutoksen joka on negatiivinen. Toisaalta sehän on hyvä, koska sitten sen jälkeen voi yrittää tehdä töitä sen asian eteen, mutta ei sekään aina vain toimi sillä tavalla 🙁 Ja se vasta on raastavaa!
Lämmin halaus ja voimia tulevaan <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä