Blogi nimeltään Kun äiti kelaa ja kiitos Sinä, ihana lukija!

Teksti

Olen lukenut liikuttuneena viime postauksen jälkeen saamiani kommentteja ja viestejä. Ei ole olemassa sanoja, jotka voisivat kuvailla niitä suuria tunteita, jotka nousivat pintaan lukiessani ne kaikki. Moneen kertaan ja uudelleen ja uudelleen.

Kiitos, kun otitte blogihistoriani henkilökohtaisimman postauksen vastaan avoimin mielin ja suurella sydämellä – kuten kaikki Kun äiti kelaa -blogin postaukset tähänkin asti!

Kun äiti kelaa -blogi

Ja blogista puheenollen…

Syyskuussa tuli kuluneeksi 4 vuotta Kun äiti kelaa -blogin perustamisesta ja siitä ensimmäisestä ujostellen julkaistusta postauksesta. No ujostelu on vähättelyä – olin paniikissa!

Tuntuu ihan järjettömältä, että olen kelannut julkisesti elämääni täällä blogissa  jo N E L J Ä vuotta, 699 julkaistun postauksen ja 13 978 kommentin verran! Sen jälkeen onkin tapahtunut paljon.

”Tuntuu ihan järjettömältä, että olen kelannut julkisesti elämääni täällä blogissa  jo N E L J Ä vuotta, 699 julkaistun postauksen ja 13 978 kommentin verran!”

Aloittaessani blogin, A oli lähes samanikäinen kuin L nyt ja esiintyi blogissa sydänkasvoisena, ja sen vihatun ja rakastetun muru-liitteen kera. Nyt lasten muruttelut ovat jääneet vähemmälle, tosin ihan vahingossa, mutta edelleen ne ehkä kömpelösti kasvot peittävät sydämet ovat pysyneet.

LUE: Blogin eka postaus, jonka linkittämistä kadun jo nyt!

Olen alusta asti kirjoittanut blogiin oikeasta elämästä rehellisesti ja kaunistelematta. Näiden vuosien aikana olette saaneet lukea Kun äiti kelaa -blogista rakkaudesta, lastemme kasvusta, postauksia ruokaohjeista, neuloosista ja reaaliajassa kirjoitettuja tilanneraportteja meidän päivistä. Lisäksi olen tehnyt muutamia kaupallisia yhteistöitä ja järjestänyt teille arvontoja.

LUE: Positiivinen kesäyllätys, ohje suosittuun kana-pestopastaan tai ota ohje talteen kutkuttavaa neuloosia varten persoonallisiin Marisukkiin. Kurkkaa myös millainen päivä meillä oli vuosi sitten!

Olen kirjoittanut blogiin paljon myös kipeistä asioista – siitä, kun elämä on näyttänyt haurautensa. Nämä postaukset ovat kertoneet harvinaissairauteni lisäksi kuolemanpelosta ja selviämisestä. Olen jakanut teille niin paljon, mutta pitänyt jotain myös itselläni.

LUE: Pienen poikamme rankka alku, palaa perheemme viimeisimpään taisteluun vakavaa bakteeritulehdustani vastaa ja lue  elämästäni yleistyneen dystonian  kanssa.

Kun äiti kelaa -blogi – teidän blogi, mutta myös minun blogini

Tämä blogi kertoo erilaisen perheemme elämästä, kun äiti kelaa, ja siitä blogi saikin nimensä neljä vuotta sitten. Mielestäni blogin nimi on varsin kuvaava, koska blogi on minun, erilaisen äidin, ja hänen perheensä tarina elämästä ja pärjäämisestä sairauteni ja liikuntavammani tuomien haasteiden kanssa.

”Tämä blogi kertoo erilaisen perheemme elämästä, kun äiti kelaa.”

Juuri ennen blogin perustamista koin vahvasti, että äitiyttäni vähäteltiin sairauteni ja liikuntavammani vuoksi ja siinä onkin yksi suurimmista syistä miksi aloin kelaamaan elämääni täällä blogimaailmassa julkisesti. Halusin kertoa, että äitiys on mahdollista eivätkä sairaudet ja liikuntarajoitteet ole esteenä haaveiden toteutumiseen.

Tiedän, että en ole ainoa kelaava vanhempi. En todellakaan, ja toivoin jo silloin blogini antavan vertaistukea ja avaavan keskustelua erilaisesta vanhemmuudesta. Olemme aivan varmasti yhtä hyviä vanhempia kuin terveet ja kävelevät!

LUE: Ihan(a) vammainen äiti.

En olisi kuitenkaan ikinä uskonut ensimmäisen postauksen julkaistuani mihin tämä blogi minut vielä viekään. Olen saanut blogimaailmasta rakkaita ja aitoja ystäviä, uusia kokemuksia, elämyksiä, vertaistukea ja jopa siistin sivuduunin kotiäitiarjen vastapainoksi.

Olen oppinut näiden vuosien aikana bloggaamisesta valtavasti, mutta isoin asia on se, että vain tämän blogin vuoksi olen rakastunut kirjoittamiseen entistä syvemmin. Kirjoittaminen on ollut minulle aina tapa purkaa arjen iloja, mutta myös niitä elämän vaikeita asioita, joiden kohdalla vaikeneminen olisi tehnyt liian kipeää. Olen saanut tästä blogista ihan valtavan paljon ja siksi voinkin sanoa, että Kun äiti kelaa -blogi ei ole olemassa vain teitä lukijoita varten. Se on olemassa myös minua varten.

”Kun äiti kelaa -blogi ei  ole olemassa vain teitä lukijoita varten. Se on olemassa myös minua varten.”

Parasta tässä julkisessa päiväkirjassa on kuitenkin se, kun kuulen, että tekstini ovat koskettaneet teitä ja olette kertoneet saavanne niistä vertaistukea omiin kipeisiin hetkiinne. Se jos jokin lämmittää sydäntäni!


Olen kiitollinen, että saan kirjoittaa tätä blogia juuri Sinulle!

Luonnoksissa odottaakin lukuisia uusia postausideoita toipumistani ja toivon, että juuri Sinä ihana lukijani, pitäisit niistä! Kiitos, että olette alusta asti osallistuneet keskusteluun, esittäneet minulle toiveita, kysyneet, jos jokin asia jää mielen päälle ja ottaneet tekstini aina vastaan avosylin.

Olen valtavan kiitollinen teistä jokaisesta!

Mutta kerrohan minulle miksi luet blogiani?

Kommentit

28 kommenttia
Selina

Kiitos Nanna! ❤️ Ja kiitos, että luet blogiani ja kommentoit!

Luen, koska pidän aitoudestasi. Ja koska olet rohkea ihminen, ja koska tarinasi ansaitsee tulla luetuksi. Toivon sinulle ja blogillesi kaikkea hyvää ja pitkää ikää! 🙂

Selina

Kiitos Kirsi ihanasta kommentistasi ja blogini lukemisesta! ♥️ Rohkeasta en tiedä, mutta aito minä olen. Ihanasti sanottu, että tarinani ansaitsee tulla luetuksi. Se lämmittää minua suuresti. Kiitos!

Erilainen ja elämän makuinen blogisi on oikeastaan ainut blogi jota seuraan. On ihanaa lukea oikeasta elämästä ja arjesta, johon kuuluu sekä iloa että niitä vaikeitakin aikoja, varsinkin kun some on muuten suurimmaksi osaksi pullollaan siloiteltua kiiltokuva-elämää. Blogisi on koskettava ja lohduttava!

Selina

Kiitos Maija kommentistasi ja siitä, että luet blogiani! ♥️

Blogimaailma on muuttunut aikatavalla näiden neljän vuoden aikana. Moni jakaa tänne vain ne elämän parhaimmat palat – kirsikat kakun päältä ja jättävät sen kakun sisustan paljastamatta. Moni kakku päältä kaunis -sanonta sopinee siis tähän hyvin.

Aloittaessani blogia tein päätöksen olla rehellinen. Paljastan myös raaka-aineet, enkä vain kakun sisustaa. Toistaiseksi se on kantanut hedelmää ja tulen jatkamaan sitä niin kauan kun se tuntuu hyvältä. Kaikkea en minäkään tietenkään paljasta, vaikka paljon kerronkin. Kakussani on vielä paljon salaisia ainesosia, joista tietää vain harvat valitut.

Ihana kuulla, että rehellisyyteni koskettaa sinua ja koet sen lohduttavaksi. Kaikkea hyvää sinulle! ♥️

Koen suorastaan velvoitteeksi vastata suoraan kysymykseesi. Se on vähintä, mitä voin tehdä vastapalvelukseksi siitä, että olen saanut lukea avointa ja rehellistä kuvaustasi elämästäsi blogistasi, sinun elämäsi makuista kerrontaa.

Miksi palaan blogiisi yhä uudelleen ja uudelleen? Meillä ei ole elämäntilanteissamme juuri mitään muuta samaa kuin krooninen sairaus, sinulla dystonia ja minulla masennus. Elän tällä hetkellä opiskelijaelämää opiskellen lapsuuden haaveammattiin. Olen perheetön kolmikymppinen, mutta haaveilen parisuhteesta ja lapsista.

Silti blogiteksteistäsi on aistittavissa jotain niin haurasta ja koskettavan kaunista inhimillisen elämän syviä ääniä, sen kauneutta ja rosoja, että hyvin usein liikutun niiden äärellä. Se, mitä kohti nyt itse kuljen terapiassa, on syvä rehellisyys sekä itselle ja toisille, ja siihen olen saanut vähintään rohkaisua tekstiesi kautta. Ei ole mitään, mikä ei olisi jaettavissa tai mitä ei kannattaisi jakaa elämästään ja kokemuksistaan, kun kokee, että se kuormittaa itseä. Ei myöskään niin pientä iloa, että sitä ei kannattaisi jakaa toisille. Useat meistä jakaa niitä lähimpien ystävien, puolison, terapeutin ja esimerkiksi vertaisryhmään kuuluvien ihmisten kanssa. Se, että teet sitä julkisesti blogissasi on valtavan arvostettavaa ja ihailtavaa. Kiitos, kun jaksat tehdä sen. Kiitos, kun myös haluat tehdä sen!

Selina

Kiitos Marrie ihanasta kommentistasi ja kauniista sanoistasi! ♥️ Piti lukea se ajatuksella moneen kertaan.

Toivon elämääsi kaikkea hyvää. Toivon, että saat kaiken mistä haaveilet ja että masennuksesi alkaa helpottamaan.

Kiitos, että luet blogiani ja kommentoit!

Luen blogiasi vertaistuen vuoksi, olen neljän pienen, ja vähän isomnankin lapsen, äiti. Tuomaan perspektiiviä omaan elämään, olemme koko perhe terveitä. Olen esim. 13 vuoden aikana käyttänyt lasta päivystyksessä 3-4 kertaa! Oikeasti, uskomatonta! Lasten osastolla on kaikkiaan vietetty 0,5 vuorokautta. Itse en ole aikuisena ollut sairaalassa kuin synnyttämässä.
Osaat kirjoittaa mukaansa tempaavasti, puhuttelevasti, hauskasti, inspiroivasti, lohduttavasti jne
En olisi ikinä uskonut miten huolissaan voi tuntemattoman ihmisen hyvinvoinnista olla. Senkin kokemuksen olet antanut. Puhumattakaan niistä ilon ja onnen hetkistä.
Luen blogiasi koska olet niin HYVÄ. Kiitos että jaat meille elämääsi monipuolisesti ja rehellisesti.

Selina

Kiitos Hanna-Leena, että luet blogiani ja tästä kommentista! ♥️ Ihana lukea, että teidän perhe on saanut elää noin terveenä. Toivon ehdottomasti parasta mahdollista jatkoa sille! 🙂

Ihana kuulla myös se, että rehellisyyteni ja avoimuuteni on kohdannut sinut lukijana.

Kiitos koskettavasta blogistasi! Olet niin rohkea! Luen blogiasi lähes aina kyyneleet silmissä, koska osaat kirjoittaa niin hienosti! Kiitos! ❤
T. Pauliina

Selina

Kiitos kehuista Pauliina ja etenkin siitä, että luet blogiani ja kommentoit! ♥️

En muista, milloin aloin seuraamaan blogiasi, joskus joko esikoisen raskaus- tai vauva-aikana niinkuin monia muitakin äitiysblogeja. Jäin seuraamaan, koska blogi on niin hyväntuulinen ja aito. Ehkä ”elämänmakuinen” on vähän kulunut sana blogikentällä, mutta parempaakaan on vaikea keksiä. Kiitos, kun kirjoitat.♥️

Ja minusta nuo sydämet eivät ole kömpelöt vaan herttaiset.

Selina

Kiitos sinulle, että luet blogiani ja kauniista sanoistasi! ♥️

Kiva kuulla, että pidät lasten kasvoja peittäviä sydämiä herttaisina! 🙂

Kiitos näistä neljästä vuodesta, ja niistä tulevista 🙂 Olen lukenut blogiasi alusta asti, mutta en tiedä yhtään miten sen aikanaan löysin. En siihen aikaan vielä juurikaan blogeja lukenut, ja harvat silloin löytämäni blogit ovat enää lukemistossa. Kun äiti kelaa kuitenkin pysyy, koska kirjoitat niin hyvin ja mukaansatempaavasti, ja koko sinun elämäntarinasi on koskettanut niin syvältä. Ihailen elämänmyönteisyyttäsi ja positiivista asennettasi, ja sitä ettet pelkää kertoa kipeistäkään asioista. Ja lapsetkin meillä on suunnilleen saman ikäisiä! Kiitos blogistasi!
t: Suvi K.

Selina

Voi ole hyvä ja kiitos sinulle Suvi kauniista sanoistasi ja siitä, että luet blogiani! ♥️ Ja voi miten ihana kuulla, että olet ollut mukana alusta asti!

Blogisi on todella koskettava ja minua jaksaa aina ihmetyttää ja ihastuttaa sinnikkyytesi ja positiivinen asenteesi!

Selina

Kiitos kommentistasi ja kiitos, että luet blogiani! ♥️

Blogisi on aito ja kirjoitustyylisi on hyvä. Ja lopuksi paljon samoja syitä mitä muut ovatkin jo kirjoittaneet.

Luen blogiasi sinun vuoksesi. Kirjoituksesi ovat vain vieneet mennessään.

Selina

Ihana kuulla, että pidät blogini aitoudesta ja tavastani kirjoitta, kiitos! ♥️ Ja kiitos, että luet ja kommentoit!

Luen blogiasi useasta syystä: pidän kirjoitustyylistäsi, kunnioitan päätöstäsi lasten yksityisyydestä, mielenkiinnosta erlaista perhettäsi ja arkeasi kohtaan sekä suunnattomasta kunnioituksesta sinua ja sinun selviytymisestäsi kohtaan. Eli siitä, miten kaiken kivun ja tuskan kans hoidat kotiaskareet, teet enemmän kuin tavallinen äiti (jos näin voi sanoa) ja rakastat tykkäisin ehdoitta perhettäsi. Sinä jos kuka olet ansainnut ihanat lapsesi ja aviomiehesi.

Luen tätä myös siksi, että itse muistaisin olla omasta perheestäni ja terveydestäni kiitollinen ja että ymmärtäisin sen, kuinka pienestä asiat voivat joskus olla kiinni.

Selina

Kiitos Eija ihanasta kommentista! Olen saanut aiemminkin samanlaista palautetta lasten yksityisyyteen liittyen. Kiitos kommentistasi ja siitä, että luet blogiani! ♥️

Joku tuolla kirjoitti, että kokee velvollisuudekseen vastata kysymykseesi. Tunnen samoin ♡, siksi tätä kirjoitan. Minulla on neljä lasta ja puoliso, Pohjois-Suomesta täällä kirjoittelen tätä.
En muista mitä kautta aikoinaan blogiisi löysin, mutta jo ennen kuopuksesi odotusta aloin lukea. Kirjoitat hyvin ja kiinnostavasti – tekstin lukee automaattisesti loppuun, jos lukemisen aloittaa! Harrastan itsekin neulomista, joten ihanat neuleesi ovat jääneet mieleen. Erityisesti koskettaa kuitenkin ihmisyydestä kirjoittamisesi, tavoitat monenlaisia tunteita teksteissäsi.
Sydän sykkyrällä olen lukenut pikkupoikanne sairaudesta ja nyt näistä sinun tämän kesän kokemuksista. Tuntui, että eikö jo olisi teidän perheelle riittävästi! Syvä huokaus pääsi, kun olet toipunut ja päässyt kotiin. Elämä on kaikesta huolimatta ihana lahja – se ajatus kulkee mielestäni blogissasi vahvasti mukana.
Kaikkea hyvää teille!

Selina

Voi lämmin kiitos, kun vastasit kysymykseesi ja miten vastasitkaan! ♥️ Kiitos! ♥️

Kiitos kehuistasi ja siitä, että olet ollut mukana perheemme eri vaiheissa. Ja totta, elämä on lahja ja ihana kuulla, että huomaat tämän ajautuksen vahvasti myös blogissani.

kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

”Olen alusta asti kirjoittanut blogiin oikeasta elämästä rehellisesti ja kaunistelematta.” mutta niin kauniisti vaikka olisi kuinka vaikeaa. ❤️

Selina

❤️

Olen lukenut blogiasi alusta asti. Löysin tänne vahingossa oman aluksi CRPS ll johdosta, sitten tuli myös dystonia , masennus, bibolaari ym…
Luin siitäkin huolimatta että elämäntilanteemme on muilta osin erilainen. Olen vuosia vanhempi kuin sinä, lapseni ovat jo aikuisia, kuopus täytti eilen 24.v ja vieläkään en NuorenMiehen kasvoja tai nimeä en pyynnöstään mainitse tai näytä somessa.

Pidän tavastasi kirjoittaa niin täällä kuin esim Instassa ja aion pysyä lukijanasi jatkossakin.

Parasta mahdollista jatkoa perheellenne 💕

Selina

Ihana kuulla, että olet ollut mukana alusta asti! Harmillista kuitenkin lukea terveysongelmistasi ja siitä, että sinulla on myös CRPS ja dystonia. Toivon, että pärjäät elämässäsi sairauksistasi huolimatta hyvin! ❤️ Kiitos, että luet blogiani ja kommentoit!

Kaikkea hyvää myös sinulle Pia-Marina! ❤️

Tykkään aidosta blogistasi ja ihailen positiivista asennettasi ja vahvuuttasi. Juttujasi on helppo sekä mukava lukea ja usein ne myös koskettavat. Monesti olette mielessä olleet, vaikka aina en ole tänne ehtinytkään♥

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä