Päiväkodin isänpäiväaamiainen – toisen lapsen ilo, toisen pettymys

Teksti

Perheemme arki muuttui syksyllä, kun esikoisemme aloitti eskarin ja samalla ensimmäistä kertaa elämässään päiväkodin.

Päiväkodin aloitus toi luonnollisesti paljon muutoksia aiemmin lasten kotihoitoon tottuneelle perheellemme. Olemme nimikoineet ensimmäistä kertaa vaatteita, ostaneet uuden isomman repun ja tossut, opetelleet joskus kantapäänkin kautta varaamaan päivähoitoajat ajoissa, käyneet vanhempainillassa ja tottuneet jo viikoittain sähköpostiin saapuviin viikko-ohjelmiin ja vaihtuviin esiopetuksen teemoihin.

Tähän asti olen ollut eskari- ja päiväkotiarkeen valtavan tyytyväinen. On ihana nähdä, kun A:n silmät loistavat iloa ja onnea, kun hän pääsee viikonlopun jälkeen päiväkotiin tapaamaan ystäviään ja leikkimään. Enkä ihmettele, olihan hän viisi vuotta kotihoidossa.

Kuitenkin viime viikolla päiväkodista saapunut sähköposti sai minussa aikaan ensin iloa ja sitten pahaa mieltä, mutta miksi? Koska tyttäremme päiväkodissa järjestetään huomenna perjantaina isänpäiväaamiainen. Miksi ihmeessä ajatukseni isien ja lasten aamiaisesta ovat niin ristiriitaisia? Puolesta ja vastaan.

Isänpäiväaamiainen

Isänpäiväaamiainen kotona 2016.

Päiväkodin isänpäiväaamiainen, ilon ja pettymyksen aamu

Päiväkodin isänpäiväaamiainen on mielestäni ajatuksena kaunis. Se on lapsen ja isän yhteinen hetki, jolloin isä pääsee kurkistamaan lapsen päiväkotiarkeen, syömään aamiaista hänen kanssaan ja saamaan ehkä pienen isänpäivämuistamisen hieman etukäteen.

Sähköpostiviestiä lukiessani minua hymyilytti, kun kuvittelin innokkaan A:n tarjoilemassa päiväkodin ruokalassa isälleen aamiaista. Sitten jatkoin sähköpostin lukemista ja huomasin, että juuri sinä päivänä lastemme isä on työmatkalla. Hän ei pääsisi paikalle.

”Päiväkodin isänpäiväaamiainen on mielestäni ajatuksena kaunis. Se on lapsen ja isän yhteinen hetki.”

Minua harmitti, kun ymmärsin, ettei tyttäremme saisi osallistua elämänsä ensimmäiseen isänpäiväaamiaiseen isänsä kanssa. Tiesin, että A pettyisi valtavasti.

Onneksi päiväkodista tuli viestiä, että myös papat ovat tervetulleita aamiaiselle, jos isä on estynyt. Perheemme kohdalla asia järjestyy siis lopulta hyvin, kiitos eläkkeellä olevan papan, joka lupasi osallistua huomenna isänpäiväaamiaiseen pojantyttärensä kanssa. Olen varma, että isänpäiväaamiainen on heille molemmille kiva yhteinen kokemus!

isänpäiväaamiainen

Isänpäiväaamiainen kotona 2017.

Helpotukseni vaihtui kuitenkin nopeasti pahaan mieleen. Jos päiväkodin isänpäiväaamiainen on toisen lapsen ilo, se voi olla toisen pettymys. Ei tällä kertaa meidän lapsen, mutta ehkä jonkun toisen.

” Jos päiväkodin isänpäiväaamiainen on toisen lapsen ilo, se voi olla toisen pettymys.”

Mietin niitä päiväkodin lapsia, joilla ei välttämättä ole koskaan ollut isää elämässään tai lapsia, joilla ei ole pappaa. Tai pahinta, oma isä tai pappa voi olla jopa kuollut. Kuka heidän kanssaan tulee aamiaiselle?

Isänpäiväaamiainen voi olla isille vaikea myös ihan aikataulullisesti. Jotkut vanhemmat eivät vain voi irtautua töistään lapsensa päiväkodin järjestämälle aamupalalle, vaikka kuinka haluaisivat. Eivät vaikka he tietäisivätkin, kuinka tärkeää se olisi lapselle.

Päiväkodin isänpäiväaamiainen voi siis pahoittaa monen lapsen ja vanhemman mielen. Ihan vahingossa.

Uskon kuitenkin, että tällaisissa tapauksissa päiväkoti järjestää lapsille, jotka eivät saa isäänsä tai pappaansa aamiaisseuraksi jotain mukavaa tekemistä, jotta heidän ei tarvitse katsella muita lapsia ja heidän isiään syödessään yksin aamupalaansa. Se olisi julmaa.

Eskarilaiset ovat vielä niin pieniä, vaikka ovat muka jo niin isoja, että tällaisilla asioilla on iso merkitys. Minä en ainakaan äitinä tietäisi miten olisin osannut lohduttaa tytärtämme, jos hän pahoittaisi mielensä siitä, kun kaikkien muiden isät tai papat tulivat aamiaiselle paitsi hänen.

 

Millaisia ajatuksia päiväkodin isänpäiväaamiainen herättää sinussa? 

Kommentit

41 kommenttia
Selina

Keneltä se on pois, kun murehdin lasten tunteista, jotka ehkä pahoittivat mielensä, koska eivät saaneet ketään isänpäiväaamiaiselle? Minä en ainakaan ole tietoisesti viemässä keneltäkään iloa, kun pohdin isänpäiväaamiaista myös negatiivisesta näkökulmasta.

Yhdestä asiasta olen varma ja se kirvoittikin minua kirjoittamaan tämän postauksen. Tiedän, että tyttäreni olisi ollut yksi näistä mielensä pahoittajista, jos kukaan ei olisi voinut osallistua hänen kanssaan aamiaiselle, kun hänen isä ei päässyt. Olisiko minun pitänyt tarjoilla hänelle iloisen ja kivan kokemuksen sijaan tietoisesti pettymys vain koska elämään kuuluu myös pettymyksiä? Äitinä haluan tietenkin yrittää tarjota parasta, vaikka teidostankin, ettei se aina onnistu. Ei meillä eikä kaikissa kodeissa.

Meillä pieni poika oli juuri aloittanut päiväkodissa ( 1.5v) . Kun samainen kutsu tuli sain miettiä asiaa kunnolla. Pojalla kun ei sillon vielä ollut isä elämässä mukana. Eikä yhtään elossa olevaa isovanhempaa.
Alusta asti mun sisko on toimittanut mamman virkaa ja hetken mietittyä sovittiin niin, että mamma menee isänpäivä kahville. Homma sujui hienosti. Poika oli tyytyväinen ja kaveritkaan ei asiaa kummastellut.
Toki kysymys oli pienestä, vielä asiaa ymmärtämättömästä lapsesta , mutta esimerkkinä , että jokaisella on joku tärkeä ihminen joka voi mennä paikalle.
Aikuiset lapselle opettaa miten asioihin suhtaudutaan.
Ja tuskin missään päiväkodissa tämmöisessä tilanteessa mammaa kielletään tulemasta.

Selina

Voi miten hienoa kuulla, että teillä onnistui järjestelyt ja pääasia, poika oli tyytyväinen! ♥️

Ja totta, aikuiset opettavat lapsille kuinka asioihin suhtaudutaan. En tietenkään kertonut Neiti-Eskarille näitä ristiriitaisia ajatuksiani päiväkodin isänpäiväaamiaiseen liittyen, mutta näitä kommentteja lukiessani ongelma tuntuu olevan ennemmin omassa päässäni, ei siellä aamiaisella ja lasten luona.

Hei! Tykkään blogistasi todella paljon mutta nyt osui kyllä ensimmäinen postaus josta olen todella eri mieltä. Meillä oli tönään päiväkodissa tuo sama isänpäivä aamupala molemmilla lapsilla ja oikein hyvin kelpasi myös äidin läsnäolo. Tärkeintä että joku tuttu tulee mukaan ja tekee yhdestä pk päivästä vähän erityisenmän. Joukossa oli muutama lapsi jonka mukaan ei ollut kukaan päässyt eikä se heitä ainakaan ulkopuolisin silmiin nähden haitannut. Saivat mm istua aikuisen sylissä syömässä mitä ei tavallisesti saa.

Mikäli rupeaa ajattelemaan noin ettei isänpäiväkahvia voi järjestää jos joukossa on joku jolla ei ole isää niin eikö silloin pitäisi myös kieltää lahjojen sekä korttejen teko? Unohtaa koko isän sekä äitienpäivävieton? Minusta on ihanaa kun tehdän pienillä asioilla arjesta hiukan extra kivaa!

Selina

Kiva kuulla Erja, että tykkäät blogistani, eikä sen vuoksi tarvitse todellakaan olla samaa mieltä kanssani. 🙂

Ihana kuulla, että teillä kelpasi äidin läsnäolo. Tämä isänpäiväaamupala on niin uusi juttu perheellemme, ettei minulla jostain ihmeen syystä käynyt mielessäkään itse mennä sinne A:n kanssa! Tämän päiväkotiaamun saa varmasti yhtä erityiseksi jonkun muunkin luotettavan aikuisen kanssa kuin isän.

Helpottavaa kuulla, ettei ne lapset joilla ei ollut ketään mukanaan näyttäneet harmistuneilta! Se oli yksi murheeni tätä asiaa pyöritellessäni päässäni ja sitten blogissa. Olenkin saanut näistä kommenteista paljon ajateltavaa, mutta en siltikään vielä osaa sanoa, onko tämä aamiainen hyvä vai huono juttu. Mietin vieläkin.

Lahjojen ja korttien askarteluun en rehellisesti sanottuna edes vielä päässyt. 😀 Mutta täällä eräs kommentoija kertoi, että hänen poikansa askarteli yhtenä vuonna isänpäiväkortin itselleen, koska hänestäkin tulee isä vielä joskus. Se jos jokin kertoo kuinka valtavan välittömiä ja ihmeellisiä lapset ovat!

Itse olen monesti miettinyt tätä samaa asiaa. Vaikka isä ei ole ollut paikalla, meidän päiväkodissa näille aamiaisille on aina saanut mennä kuka tahansa lapselle tärkeä aikuinen. 🙂

Selina

Kiva kuulla, etten ole yksin mietteissäni. Ja todella kiva tapa, että päiväkodissanne saa ottaa aamiaiselle mukaan kenet tahansa lapselle tärkeän aikuisen!

Päiväkotiarjessa tuollaisen aamun järjestäminen on iso ponnistus!
Sitä valmistellaan etukäteen pitkin viikkoa ja varmasti kaikki lapset pääsevät omalla tavallaan suunnitteluun ja toteutukseen mukaan.
Eipä varmaankaan kaikkien isät tai papat pääse mukaan, mutta uskon, että aamu on silti kaikille kiva ja virkistävä vaihtelu normirutiineihin.
Voisiko perheet, joista vanhempi ei pääse paikalle, viedä lapsen mukana jonkun pienen jutun muistuttamaan isästä ♡
Eli en usko että lapset ottavat poissaoloa kovinkaan raskaasti. Ehkä se on ennemminkin vanhempi, jolla on huolestuneet mietteet ja tunteet.
Jos lapselle selittää asian, miksi ei nyt tälläkertaa pääse paikalle. Lapsi suhtautuu usein niin että asia on ihan ”okei.”
Voidaanhan kotona sitten juhlia Isää!

Selina

Voi uskon! En osaa edes kuvitella sitä työmäärää, mitä lapseni päiväkodissa tehdään sen eteen, että tyttäreni pääsee uimaan, metsäretkille ja luistelemaan. Kiitollien olen kaikesta, tästä isänpäiväaamiaisestakin, vaikka en oikein ole löytänyt paikkaani ja ”rauhaa” sen suhteen.

Erilainen aamu on varmasti lapsille piristävä ja ehdotuksesi siitä, että lapsi, jonka isi ei pääse paikalle voisi ottaa jonkun pienen jutun muistuttamaan isästä oli todella ihana ajatus! ♥️

Huojentavaa kuulle, ettei mielestäsi lapset ota isän poissaoloa kovinkaan raskaasti ja allekirjoitan täysin olettamuksesi, että se on se vanhempi, jolla on huoli tästä. Täällä oli yksi sellainen, kunnes saatiin pappa tytön mukaan päiväkotiin. 🙂

Itse olen ollut äitinä isänpäivätapahtumassa tarhassa, kun isä ei päässyt. Ja oli siellä muitakin äitejä tai muita aikuisia lasten kanssa. En ainakaan huomannut, että kenellekkään lapselle olisi tullut paha mieli siitä, että isän sijaan joku muu oli paikalla.

Selina

Kiva kuulla, ettei kenelläkään ollut paha mieli ja äitejä ja aikuisia oli paikalla lasten seurana! 🙂

Lapseni päiväkodissa kutsu koskee muita tärkeitä henkilöitä myös eli kummi,äiti,sisko yms. Nykypäivänä kaikesta voi mielensä pahoittaa 🙂 entä ne kenellä on isä eikä pääsisi siksi juhlimaan isäänsä koska jo kun pappa ei pääse

Selina

Oi miten ihana tapa! Tykkään! 🙂 Ja totta, että mielensä voi pahoittaa vaikka mistä. Tämä päiväkodin isänpäiväaamiainen on ensimmäistä kertaa perheessämme ajankohtainen, joten ehkä senkin vuoksi oloni siitä on todella ristiriitainen enkä oikein tiedä ollako puolesta vai vastaan sitä.

Mielenkiintoinen aihe. Minun lasteni isä kuoli pari vuotta sitten lasten ollessa 1, 3 ja 5-vuotiaita. Ensimmäisen kerran, kun tuli vastaava kutsu pidin lapset pois päiväkodista. Kai se oli enemmän minun itseni takia. Koin sen ihan hirveänä vääryytenä, että lapseni joutuisivat kyseiseen päivään osallistumaan. Olin kiukkuinen niin typerästä kutsusta. Seuraavana vuonna vanhin lapsista itse ehdotti, että jos eno tulisi. Onneksi eno pääsi. Hajoilin itse siitäkin, mutta lapsilla oli ollut mukavaa. Tänä vuonna ei kyseistä kutsua tullut, koska pitivät päiväkodissa tärkeän aikuisen päivän jo aiemmin. Lapset siis saivat kutsua itselle tärkeän aikuisen mukaan. Yksi pyysi kummitädin, yksi enon ja yksi mummin.(minua ei kutsuttu😳) Kiva tapahtuma kuitenkin. Toisaalta taas samat kolaukset saan isänpäivästä joka vuosi ilman vastaavaa kutsuakin. Kelle lapseni tekee isänpäiväkortin, kelle lapseni saa antaa lahjan jne. Tiedän, että lapseni ottavat asian itse helpommin. Yksi oli tehnyt kortin itselleen kun hänestä kuulemma tulee tulee joskus isä, toinen tädilleen ja kolmas isoisälle. Se on sitten niin. Loppujen lopuksi en edes tiedä, mitä mieltä olen vastaavista päivistä. Lapseni ovat joutuneet oppimaan elämään ilman isää enkä usko kyseisten hetkien heitä vahingoittavan, vaikka muita lapsia näkevät isiensä seurassa. Itse kuitenkin suren, että lapseni eivät koe samaa. Toisaalta suren päivittäin asioita, mitä eivät koe isänsä kanssa.

Selina

Otan osaa suruunne! ♥️

Ymmärrän oikein hyvin ratkaisusi pitää ensimmäisen kerran heidät pois päiväkodista heidän tai sitten itsesi takia. Sillä ei ole väliä, koska teit kuten parhaaksi katsoit.

Olen aiemminkin päivitellyt kuinka ihmeellisiä lapset ovat. Se että lapsesi ehdotti itse seuraavana vuonna enoaan seurakseen kertoo juuri tästä. Ja olet oikeassa, että vaikka päiväkodissa ei juhlittaisikaan isänpäivää ennakkoon, sama isäteema toistuu vuosittain. Lapsesi kuulostavat erittäin reippailta ja mikäs sen parempi kuin muistaa itseään ennakkoon tulevan isän isänpäiväkortilla! 🙂 Ihana ajatus!

Suru on todella vaikea asia. Äitinä lastensa vuoksi sureminen on raskainta mitä tiedän. Toivon sinulle Susa valtavasti voimia!

Sivullisena huutelen tähän. Pahoittelut surullisesta tilanteestanne. Sellainen tuli mieleen, että entä jos lapsenne tekisivät päikyssä jne silti isälle kortit. Veisitte ne isän haudalle, vaikka kontaktimuovilla peitettynä, että kestää hetken.

Selina

❤️

Kiitos teille❤
Lapset ovat ihmeellisiä selviytyjiä. Olemme tehneet isänpäiväkortit kerran myös haudalle, mutta se toi varsinkin vanhimmalle lapselle hirveästi hämmennystä ja ahdistusta. Hän ei pystynyt silloin yhtään ymmärtämään miksi kortit jätettiin sinne, vaikka isä on taivaassa. Hän koki myös jotenkin vääränä, että kaikki näkee kortin ja oli varma, että joku ottaa sen. Luovuimme sen takia tästä tavasta. Käymme kuitenkin muuten usein haudalla ja muistelemme paljon isää. Huomenna syömme isänpäivän kunniaksi isän lempiruokaa ja syömme kakkua. Ollaan onnellisia siitä mitä meillä on❤

Selina

Mulla tuli itku. Kaikkea hyvää teidän perheelle! ❤

Hyviä näkökulmia minullekin, joka työskentelen päiväkodissa ja samainen aamupala meilläkin järjestetään. Itse olen sanonut niille lapsille joiden isä ei paikalle pääse, että töistä ei pysty aina tulemaan ja ne tulevat jotka pääsevät. Olen vielä lisännyt, että on muidenkin isiä, jotka eivät pääse. Elämä vain on sellaista, toiset pääsevät, toiset eivät.

Itse pahoitin mieleni oman lapseni kohdalla tärkeän aikuisen päivästä, joka järjestettiin laavulla. Sinne olisi pitänyt mennä aamulla tämän tärkeän aikuisen kanssa. Meillä ei ole tukiverkostoa lähellä, eikä kaukana asuvat työssäkäyvät läheisemme voi olla töistä poissa tällaisen takia. Ainut alle sadan kilsan päässä asuva kahdeksaa kymppiä lähentelevä mummo ei tosiaan ollut kykenevä rämpimään metsään. Kyllä harmitti lapsen puolesta!

Selina

Mielestäni on hyvä, että selität lapsille, ettei kaikkien isät vain pääse paikalle.

Ymmärrän mielipahasi tästä tärkeän aikuisen päivästä ja sen mahdottomuudesta perheellenne.

Hyvää syksyä sinulle!

Mä ajattelisin, että isänpäiväaamiaiselle pitäisi saada ottaa mukaan kuka tahansa lapselle läheinen ihminen. Oli se sitten pappa, niinkun teidän tapauksessa, tai äiti, kummi, jo aikuinen isosisarus, muu isovanhempi, naapuri jne. Kaikilla lapsilla tosiaan ei ole isää tai isoisää, ja joillakin lapsilla on esim. kaksi äitiä. Isänpäivän idea kuitenkin on mun mielestä perimmiltään juhlia lapselle rakasta ihmistä.

Selina

Olen ehdottomasti samaa mieltä, että isänpäiväaamiaiselle pitää saada ottaa kenet tahansa lapselle tärkeän ja läheisen ihmisen. Olen tätä mieltä, vaikka itse tuskailin juuri tämän meidän perheen tilanteen vuoksi ja hälytin papan apuihin. En edes ajatellut, että esimerkiksi minä olisin voinut mennä sinne tyttäreni kanssa isän tai papan sijaan. Siellä oli kuulemma muitakin äitejä tänään. 🙂

Hei!
Itse olen päiväkodissa työssä ja juuri tänään oli myös meillä isänpäiväkahvit aamulla.
Sen verran täytyy kommentoida,kun mietit kuinka pettynyt tyttäresi olisi ollut jos olisi yksin syönyt aamiaista muiden ollessa isiensä kanssa,että näin tuskin olisi asia ollut.
Omalla urallasi,ei koskaan ole tullut eteen tilannetta,että kaikkien paitsi yhden isä olisi etsinyt.
Yleensä on useampi lapsi ryhmässä,joiden isä ei pääse paikalle.
Meillä kaikki istuivat samassa pöydässä syöden aamiaista ja kakkua,isiä ja lapsia oli pöydässä useita.
Kun aamiainen oli ohi,lähtivät ensin ”isättömät” lapset jumppaan ja isien lähdettyä myös loput lapset osallistuivat jumppaan.
Kaikki vaikuttivat iloisilta ja isät saivat tutustua lapsensa kavereihin saman pöydän ääressä jutellen.
Kivaa isänpäivää teidän perheelle ja hyvää vointia Sinulle! ❤

Selina

Ihana kuulla, että teidän päiväkodissa asiat on järjestetty noin hienosti ja ammattilaisena olet huomannut sen, ettei mielipahaa ole syntynyt lapsille joiden isät eivät päässeet paikalle. Tämä aamiainen oli varmasti heillekin kivaa vaihtelua päiväkotiarkeen.

Kirjoitin jo eilen pariinkin kommenttiin vastaukseksi, että suurin mielipaha asiasta taitaa olla minulla äitinä, kun en saa päätettyä mitä mieltä olen isänpäiväaamiaisesta.

Kiitos sinulle kommentista ja hyvää syksyä…tai kohta jo joulun odotusta! ❤️

Meillä ei lapset ole päiväkotielämässä olleet, mutta voisin hyvin kuvitella, ettei meilläkään mies töiden vuoksi ehtisi isänpäiväkahveille, vaikka kuinka haluaisi. Lapsilla ei myöskään ole isoisät elossa, mutta uskoisin vastaavassa tilanteessa kuitenkin korvaavamme isän jollakin toisella henkilöllä.

Itse muistan lapsuudesta kuinka ahdistavalta isänpäivä tuntuikaan. Vielä silloin ei ollut päivän vietosta samanlaista keskustelua eikä etenkään kaikilla opettajilla silmää tilanteessa, jossa isäni oli kuollut. Muutaman kerran piti sitten väkisin tehdä juuri isänpäiväkortti, jonka lopulta kotona kyllä muutin isoisälle sopivaksi. Joku kortti taisi lentää vihaisena roskiinkin.

Selina

Minusta isänpäiväaamiaiselle voi aivan hyvin osallistua joku toinenkin tärkeä henkilö, jos isä on estynyt. Kirjoitinkin jo aiempaan kommenttiin, että jostain syystä minulla ei tullut mieleenkään, että minä olisin voinut mennä tyttäreni kanssa aamiaiselle, kun hänen isänsä oli estynyt.

Kurja kuulla, että että olet joutunut tekemään väkisin koulussa isänpäiväkortin…opettajallasi ei todellakaan ollut tilannetajua tässä, enkä ihmettele, että olit vihainen. Halaus! ❤️

On ihan hyvä ajatella isättömien tai sellaisten lasten joiden isät ei paikalle pääse -lapsia, mutta kyllä isän- kun äitienpäiväkin on perinteisiä juhlia, johon kuuluu tällaiset kivat huomioinnit. Aina joku pahoittaa mielensä, ja näitä ajatellessa ei voisi viettää mitään muutakaan juhlaa esim joulua. Lapsen pettymystä pitää päiväkodin ammattilaisten osata huomioida ja keksiä jotain muuta mukavaa tai esim korvaava henkilö tilalle, vaikka kummisetä tai -tätikin. Mielestäni isänpäivän iloa ei tarvitse viedä mielensäpahoitusta peläten. Kekseliään hoitajat ja vanhemmat osaavat käsitellä asiat lasten kanssa, sen ei tarvitsekaan olla helppoa! Lapset osaavat näin aikuisuudessakin käsitellä sitten pettymyksiä! (Tai käsitellä isättömyyttä…) katkeruus ym tunteet johtuu usein siitä, ettei asiaa ole käsitelty oikein tai tarpeeksi.

Selina

Olen samaa mieltä, että päiväkodin ammattilaisten kuuluu huomioida lapsia tällaisissa tilanteissa. Elämäntilanteita on kuitenkin monia ja mieliä pahoittuu väkisin. Kirjoitin postaukseenkin, että myös isänpäiväaamiainen tekee tämän vaikka ei sen tarkoitus ei varmastikaan ole se. Eikä kukaan ole viemässä isänpäivän iloa keneltäkään. Isänpäivää voi juhlia kotona vielä sunnuntaina!

Olen samaa mieltä, että nämä perinteiset juhlapäivät ansaitsevat paikkansa ja juhlansa. Aloin pohtimaan tätä isänpäiväaamiaista vain astetta syvemmin, koska meidän tyttären isä ei päässyt paikalle. Ehkä tyttäremme ei olisi ollut moksiskaan tilanteesta, jos olisi jäänyt ilman aamiaisseuraa. Kun mietin taas kuusivuotiasta itseäni, voisin kuvitella olevani juuri se lapsi, joka pahoittaisi mielensä isän poissaolosta.

Tätä en ymmärrä. Mikä siinä on NIIIIN kamalaa, jos lapsi pettyy?Vanhempien kuuluisin tehtävähän on tuottaa lapselle pettymys ja luotsata hänet viisaudellaan läpi pettymyksen. Onko vanhempi itse valmis kohtaamaan pettymyksiä. On tuhannen taalan paikka lapselle oppia pettymään. Näin lapsi oppii empatiaa, oppii ehkä iloitsemaan toisen puolesta. Oppii tyyntymään lohdutuksesta. Oppii, että pettyessään voi kokea turvallisuutta. Oppii huomaamaan, että koko maailma ei kumarrakaan hänelle. Oppii odottamaan, siirtämäön mielihyvää myöhemmäksi. Oppii pitkäjänteisyyden palkitsevuutta. Oppii suuntaamaan tavoitteita ohi tämän hetken. Oppii toiveikkuutta ja positiivisuutta havaitsemalla toivoa mahdottomiltakin tuntuvissa tilanteissa.

Lapsen aivot ovat plastiset eli lapsi oppii melkein mitä tahansa, jos vanhempi ymmärtää antaa siihen tilaisuuden ja oppii itse sietämäön pettymyksen.

Selina

Tiedän, että lapseni tulevat pettymään elämänsä aikana lukemattomia kertoja. Olen myös itse ollut aiheuttamassa osaa näistä pettymyksistä ja tulen aiheuttamaan vielä paljonkin. Itse toivoisin äitinä, että lapseni saisivat kokea uusia asioita – tämä isänpäiväaamiainen oli aiemmat vuodet kotihoidossa olleelle tyttärellemme nyt yksi sellainen.

Tiedosta kuitenkin, että ongelma oli/on isompi minulle kuin hänelle. Hän ei olisi välttämättä edes pahoittanut mieltään, jos ei olisi saanut ketään mukaansa aamiaisseuraksi, mutta en halunnut jättää asiaa sen olettamuksen varaan. Onneksi pappa pääsi tulemaan, ettei hänen tarvinnut oppia pettymyksistä sinä päivänä lisää!

Ja hienoa kuulla alan ammattilaiselta, että päiväkodissa huomioidaan hienovaraisesti erilaiset perheet ja perhetilanteet. Se on todella helpottavaa, koska murehdin nimenomaan niitä lapsia,jotka eivät saaneet aamiaiselle ketään tärkeää henkilöä mukaansa.

Jäi äskeisesdä tiukahkossa kommentissani mainitsematta, että päiväkodissa yleensä huomiodaan aina hienovaraisesti erilaiset perheet ja perhetilanteet, jos niistä ollaan tietoisia. Aikuiset ovat päiväkodissakin lapsia varten.

Ja todellakaan lapset eivät ole särkyviä. Vaativat vain kasvattajiltaan lujaa ja tukevaa lähelläoloa ja keskustelua herkissä tilanteissa. Parhaimmillaan pettymykset vahvistavat lapsen tunnekokemuksia ja elämän kokemuksia. Ilman pahaa mieltä ei ome hyvääkään mieltä 😊.

Iloisia juhlahetkiä kaikille!

Itse tänä vuonna olisin toivonut, että päiväkodin kutsussa olisi ollut valmiiksi muotoiltuna ”tervetulleita isät, isoisät tai muu lapselle tärkeä aikuinen”. Näin valmiiksi olisi ollut huomioituna se, ettei kaikille ole sopivaa isää pääsemässä paikalle.

Selina

Tässä olen täysin samaa mieltä! Minulla ei itselläni käynyt mielessäkään, että olisin itse osallistunut aamiaiselle tyttäreni kanssa.

Usein moiset murheet on enempi aikuisilla eikä niinkään lapsella joka on tottunut elämään ilman isöä. Isöttömän lapsen äiti voi yhtä hyvin paikata tilanteen. Se on heilke normaalia ja arki toimii siten.

Selina

Olen samaa mieltä huomatessani sen itse tämän postauksen julkaisun ja täällä, instassa ja blogin Facebook -sivuilla käydyn keskustelun jälkeen. 🙂

mun pojalla ei ole enään isää ja ainoa vaari tekee vuorotyötä ja asuu vähän kauempana. poika on nyt jo ekaluokkalainen ka hänen päiväkodissa oli tapana järjestää isänpäivä aamiainen niinpä pojalla oli aina kummisetä mukana ja ne kenellä ei ollut
muita niin äiti osallistui 🙂

Selina

Ihana kuulla, että teillä ja muilla lapsilla asia järjestyi hienosti! 🙂

Ei kaikesta kannata pahoittaa mieltään ja tehdä ongelmaa. Pettymykset kuuluu myös lasten elämään.
Meillä oli eskarissa isäinpäivänrastit. Iskä ei päässyt iltapäivällä, joten minä menin kun hain tyttöä päivän päätteeksi. Yhtään ei ketään haitannut.

Selina

Postauksen tarkoitus ei todella ole korostaa vain omaa pahaa mieltäni, ja meillähän meni isänpäiväaamiainen lopulta oikein hyvin!

Halusin kirjoittamalla tämän postauksen tuoda esille sen, ettei isänpäiväaamiainen ja se, jos se ei syystä tai toisesta onnistukaan ole kaikille välttämättä niin helppo juttu. Kuten postauksessa kirjoitin, mieliä saattaa pahoittua väkisin – jonkun muunkin kuin minun, kun vain ajattelenkin heitä – vaikka se ei todellakaan ole varmasti aamiaisen tarkoitus.

Mielestäni on hienoa, että päiväkodit satsaavat eri teemoihin. Se tuo lapsille varmasti mukavaa vaihtelua päiväkotiarkeen, mutta sitten tulee taas se kuuluisa MUTTA, jonka vuoksi en edelleenkään osaa sanoa onko tämä asia OK vai ei.

Kiva kuulla, ettei tytärtäsi haitannut vaikka hänen isä ei päässytkään isänpäivärasteille.

Toivottavasti teillä oli kiva isänpäivä! 🙂

Huoh, kyllä sitä kaikesta saa itselleen pahan mielen ja ongelman… Elämään kuuluu pettymyksiä. Mutta ei toisilta saa viedä sitä iloa joka elämään kuuluu… Kun on liikaa aikaa on aikaa myös kaikenlaisten asioiden pyörittelyyn ihan hullulla tavalla… Nautitaan ja annetaan muidenkin nauttia!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä