Uudenlaiset joulukalenterit pilaavat koko joulukalenterin idean!

Teksti

Yksi kelaava mielensäpahoittaja täällä (taas) hei! Joulukuu ja joulun odotus on täällä, samoin ne isot ja rumat uudenlaiset joulukalenterit, jotka ovat ilmestyneet jo ainakin puolitoista kuukautta sitten kauppojen leluhyllyille hurjine hintalappuineen.

Älkää käsittäkö väärin, joulukalenteri ei suinkaan ole huono asia! Minullakin on ollut sellainen lapsena ja se on mielestäni hieno tapa laskeutua jollekin ehkä pitkäänkin joulukuun ensimmäisten viikkojen jännitykseen, joulufiilikseen ja sen kutkuttavan jouluaaton odotukseen. Mutta tässäkin yksi iso ja ruma sana on kaupallistuminen. Miksi ihana joulukalenterikin on pitänyt pilata?

Joulukalenterit

”Joulukalenteri eli adventtikalenteri on adventin aikaan eli joulun odotukseen liittyvä esine, jonka avulla lasketaan päiviä jouluun.”

Näin kertoo joulukalenterista netin tietopankki Wikipedia.

Meidän perheessä ne perinteiset pahviset kuvajoulukalenterit ovat olleet lasten syntymästä asti osana hiljalleen joulua kohti runsastuvaa joulukoristelua. Lipastomme päältä on saattanut löytyä eri vuosina jopa useampikin kuvajoulukalenteri, joista yleensä ainakin yksi on ollut ovellemme tulleilta partiolaisilta ostettu.

Kuvajoulukalentereiden tuoma ilo säilyy vuosi vuodelta, vaikka varmasti kaikkien aikuisten tiedossa on jo vuosikymmenten takaa, se että siitä pienestä paperiluukusta paljastuu itsenäisyyspäivänä Suomen lippu ja 13. joulukuuta Lucian päivän kunniaksi kynttiläkruunu. Mutta mitä sitten – minä en ainakaan tiedä mitään parempaa ja nostalgisempaa kuin aito kuvajoulukalenteri!

Meidänkin lipaston päältä löytyy kaksi kamalaa ja kallista lelukalenteria, jotka ovat suorastaan sen perinteisen partiolaisten joulukalenterin irvikuva!

Mutta valitettavasti mekin olemme vajonneet tähän joulukalentereihinkin ulottuneeseen kaupallisuuteen – meidänkin lipaston päältä löytyy kaksi kamalaa ja kallista lelukalenteria, jotka ovat suorastaan sen perinteisen partiolaisten joulukalenterin irvikuva! Nyt hävettää olla partiolainen, varsinkin, kun tiedän, että juuri partiolaiset olivat ne, jotka toivat paperiset joulukalenterit Suomeen vuonna 1947.

Tiedostan tietenkin, että perinteiset joulukalenterit on syrjäytetty jo ajat sitten

Muistan jo omasta lapsuudestani suklaakalenterit. Niin ja sen pahan suklaan, joka oli silti pakko syödä joka aamu! Pahasta suklaasta huolimatta jotkut ystävistäni tyhjensivät malttamattomina koko joulukalenterinsa jo ensimmäisen luukun avattuaan.

Sitten jossain vaiheessa Veikkaus hyppäsi mukaan joulukalenteribisnekseen ja toi uhkapelin ja rahapalkinnot jouluaaton odotukseen. Muistelen, että joulukakenteriarpoja oli jo silloin, kun itsekin olin vielä joulukalenteri-iässä, mutta pian sen jälkeen myös televisiossa alettiin arpomaan tämän niin ihanan ja mielestäni jopa pyhän asian nimissä polkupyöriä, elektroniikkaa ja jopa autoja. Nyt joulukalentereita löytyy myös eläimille, erikseen naisille, miehille ja jopa tuhmia kalentereita pariskunnille!

Mutta, jos joulukalenterin tarkoitus oli lievittää nimenomaan lasten jännitystä jouluaattoa odotellessa, niin minun täytyy nyt oikein kysyä, että mitä tapahtui? Missä meni vikaan?

Mutta, jos joulukalenterin tarkoitus oli lievittää nimenomaan lasten jännitystä jouluaattoa odotellessa, niin minun täytyy nyt oikein kysyä, että mitä tapahtui? Missä meni vikaan?

Joulukalenteri todellakaan ole aina maksanut puolta siitä mitä perheemme peruskauppareissuun kuluu euroja, sisältänyt uhkapeliä, tuotepalkintoja, ollut pikkutuhma tai aiheuttanut hammaslääkärille työntäyteisiä päiviä uuden vuoden alkuun. Joulukalenteri oli alunperin kaunis pahvinen kuva, johon yksinkertaisuudessaan oli ripoteltu jokaiselle jouluaattoa edeltävälle päivälle oma pikkuinen luukkunsa, jonka takaa paljastunut kuva voi parhaimmillaan olla ihana yllätys, mutta saa vähintään hyvälle mielelle. Näinhän sen kuuluisi edelleenkin olla!

joulukalenterit

Kaikki muut kuin paperiset joulukalenterit eivät tietenkään ole pahoja

On olemassa myös hyvän mielen joulukalentereita! Ne ovat joulukalentereita, jotka esimerkiksi perheen vanhemmat tekevät ajatuksella lapsilleen. Ne saattavat sisältää pieniä ylläreitä, yhteistä tekemistä tai vaikka satuhetken lumihangessa maaten. No tässä viimeisessä on ajatus ja tunnelma tärkein – siis, jos erehtyy katsomaan ulos ikkunasta!

Vaikka olemmekin sortuneet ostamaan vihaamani uudenlaiset lelujoulukalenterit lapsillemme en häpeä, koska pidämme edelleen jännittävistä joulun odotusperinteistämme kiinni. Eilen aloitimme Tonttu Toljanterin joulukirjan, jossa on jokaiselle joulukuun päivälle aina jouluaattoon asti jatkuva tarina. Yöpöydälläni on Tonttu Toljanterin lisäksi muitakin jouluisia satukirjoja, joita luen lapsille iltasaduksi, joulusukka on ilmestynyt keittiöön ja jokajouluinen kirjeenvaihto alueellamme vahtia pitävän Simo-tontun kanssa on aloitettu.

Jännitystä, iloa ja riemua piisaa siis lapsillamme aivan varmasti jouluaattoon saakka heidän mielensäpahoittaja äidistä huolimatta!

 

Löytyykö sinulta tai lapsiltasi joulukalenteri ja jos löytyy millainen?

 

Ps. Eräs erittäin kekseliäs ja silmiä avaava joulukalenteri löytyy ystäväni Meerin Facebook-sivuilta! Kurkatkaa ja ihastukaa!

Kommentit

14 kommenttia
Selina

Ai voi harmi, mutta meitä on moneksi! 🙂 Vaikka parjasinkin postauksessa erilaisia kalentereita, joilla tarkoitin myös lelukalentereita, voi sitä joka-aamuista riemua, kun tyttäremme avaa uuden luukun Hatchimals -kalenteristaan. Riemua se tuo, mutta kamalan kallis se oli! Yhden joululahjan hintainen helposti!

Olen itsekin huomannut, että karkkikalenterit ovat todella kallitta. Tulee siinä 12 karkille hintaa! 😀

Avatar

Partiolaisten ja Lähetysseuran adventtikalenterit ovat ihania. Luukun alta paljastuva kuva sopii aina kalenterin kuvaan.

Selina

Totta! 😍

Avatar

Meilläkin luetaan tuota Toljanteria!

Selina

se on ihan paras! 🙂

Avatar

En ole oikein partiolaiskalenterin ystävä. Juu joka päivä sama kuva ja nostalgia, mutta sitten vaan kasvoin tylsäksi aikuiseksi ja aloin unohtaa avata luukut. Enkä ole kyllä partiolainenkaan.
Lapsille täytän kalenterin joka vuosi. Tästä sain nurinaa kyllä, miksi eivät saa noita kalliita hienoja kalentereita. No äiti on tylsä aikuinen, ja ihan siksi. Kaikille on yllätys samassa kalenterissa, joten senkin saavat jakaa, mutta se sentään on jo niin tuttu juttu ettei aiheuta mielipahaa.

Selina

Jokainen toimii joulukalentereiden kanssa kuten parhaaksi katsoo. Hienoa, että lapsillasi on sinun tekemä kalenteri. Se voittaa kauppojen kalliit kalenterit helposti! 🙂

Avatar

Mä sain seurakunnalta kuvakalenterin, siinä on joka päivälle jokin ajatus, mietelause tms. Musta se on ihana, ja luukuista löytyneet sanat on olleet tosi osuvia ainaskin mulle. Lisäksi seuraan muutamaa blogijoulukalenteria. Lapsena meillä oli sellainen säkkikankaasta tehty joulukalenteri jossa oli pieniä lokeroita/pussukoita ja johon äiti laittoi meille joka aamuksi jotakin löydettävää. Yleensä siellä oli yksi karkki mulle ja veljelleni, tarra, kynä tms. Se oli jotenkin ihana. Viimeisenä päivänä saatiin suklaapukit, ja ne oli niin isot ettei mahtuneet sinne kalenteriin, vaan ne oli laitettu lattialle sen alapuolelle. Siitä repesi kamala riemu, kun joulukalenterista sai jotain niin suurta. 😀 Lisäksi meillä oli lapsena suklaakalenterit, ne sellaiset perinteiset, joskin mun mielestä se suklaa oli hyvää. 😀 Mulla ei ole itsellä lapsia, mutta luulen, että saattaisin taipua tekemään jonkun ei-materiaalisen kalenterin heidän kanssaan/heille. Päiväkodissa työskennellessäni oli paljon erilaisia kalentereita, esim. satuhierontakalenteri ja viime vuonna saatiin kirjeitä ympäri Suomea, opiskeltiin samalla vähän maantietoa eskareiden kanssa.

Selina

Oi miten ihanalta kuulostaa tuo seurakunnalta saatu kalenteri! Ja kiva, että mietelauseet ovat osuneet kohdalleen. 🙂

Tuo sinun lapsuuden kalenteri kuulostaa tutulta. Meillä taisi olla hyvin samantapainen, kun oli pieni. Ja voi miten huippu tuo muisto suklaapukeista! En ehkä kestä!😍

Ja ihan mahtavia joulukalentereita myös päiväkodissa – varsinkin tuo kirjekalenteri! Vau mikä idea! 🙂

Avatar

Meiltä löytyy kaksi kalenteria. Aikuisille kuvallinen ja lapselle suklaahalpis. Tänävuonna se halusi sellaisen legokalenterin tms kalliin sijaan. Minusta kalenteribisnes on mennyt turhan pitkälle ja hintavaksi. Lapsuudessa riitti hyvin kuvat tai suklaakalenteri, jotain leluversiota tuli jossain kohtaa.

Selina

Olen kanssasi niin samaa mieltä, että lapsena riitti tavalliset suklaa- ja kuvakalenterit. Mä en edes tiedä missä vaiheessa ne lelukalenterit tuli. Ei siitä varmaan kamalan kauaa edes loppuseltaan ole. Ja kuten postauksessakin kirjoitin; hinnat on ihan käsittämättömän korkeat! Toivottavasti perheessänne nautitaan kalentereistaan! ❤

Avatar

Meillä onneksi riittää ihan perus suklaakalenterit vielä lapsille 😀
Ja oikeastaan olen melkein tehnytkin sellaisen päätöksen, että ne roinakalenterit saakin jäädä sinne kauppaan. Katsotaan kuinka monta vuotta tämä päätökseni pitää 😉

Itselleni haaveilin tee-kalenteria, mutta se jäi kaupan hyllyyn. En sitten raaskinut sitäkään ostaa 😀

Selina

Mahtava homma, että suklaakalenteri riittää! Järkytyin ihan hurjasti, kun näin tämän A:n Hatchimals -joulukalenterin hintalapun. Erehdyin lupaamaan sen hänelle ennen sitä, joten enhän voinut enää kieltää. Tee-kalenteri kuulostaa järkevältä vaihtoehdolta kyllä. Ehkä ensi jouluksi sitten maltat ostaa sellaisen itsellesi! 😉

Avatar

Itse en edes lapsena tajunnut sitä kuvakalenteria, miten joku pikkuinen kuva muka ilahduttaa? Omat lapseni saivat pienempänä lego- tms. kalenterit useampana vuonna ja voi miten niistä riemuittiin! Ostin aina kalenterit semmoista sarjaa (legoja, brioa jne) mitä muutenkin keräsivät niin ei tullut turhaa roinaa niistä. Nykyään koululaisina halusivat ”vain” karkkia sisältävät kalenterit, kovin hintavia kyllä nekin.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä