Tavoite, jota en koskaan saavuttanut – ylioppilas

Teksti

Juuri nyt monessa suomalaisperheessä kuhistaan jännityksestä. Koti on siivottu lattiasta kattoon ja pakasteeseen on leivottu jo syksyllä pakastamisen kestäviä tarjottavia. Jääkaappikin notkuu herkuista ja maljakot on puhallettu pölyn peitosta onnitteluruusuja varten. Näissä kodeissa valmistellaan suurta juhlaa, kun yksi perheestä saa painaa valkolakin päähänsä ja hänestä tulee ylioppilas.

Sitä kelpaakin juhlia, onhan se huikea saavutus!

Kuitenkin joka vuosi ylioppilaiden valmistujaispäivinä tunnen pienen katkeruuden polttelevan sisälläni. Minusta ei tullut koskaan ylioppilasta – se on kohdallani tavoite, jota en koskaan saavuttanut.

tavoite, jota en koskaan saavuttanut - ylioppilas

Kulutustaso: peruskoulu, ei edes ylioppilas

Koulutustasoni on peruskoulu. 9. luokan kävin kahdesti, koska hoitovirhe, jossa vammauduin vei minut pitkiksi ajoiksi sairaalahoitoon ja jäin luokastani jälkeen. Minun oli keskityttävä toipumiseen ja koulunkäynnistä oli luovuttava kokonaan vain muutama kuukausi sairastumiseni jälkeen.

En ollut koskaan peruskoulun aikana kiitettävä oppilas, vaikka moni onkin niin yllätyksekseni luullut. Olin tasapaksu kasi, keskiverto, ja monesti sen alapuolellakin. Kiitettäviä tuli vain harvoin, mutta suoritin kursseja tasaisesti kokeita stressaten ja panikoiden. Uskonkin, että koulustressi oli suurin syy, joka vaikeutti opintojani.

Koulutustasoni on peruskoulu. 9. luokan kävin kahdesti, koska hoitovirhe, jossa vammauduin vei minut pitkiksi ajoiksi sairaalahoitoon ja jäin luokastani jälkeen.

Koulunkäyntiäni kuitenkin tuettiin kotona, eikä minua koskaan verrattu kaksossiskooni, joka oli kiitettävä oppilas. Luetut ja koulussa opetetut asiat jäivät helpommin hänen päähänsä, kun taas minä piirtelin ajatuksissani kukkia ja sydämiä vihkon marginaaliin niin koulussa kuin kotona läksyjä tehdessäni.

Vuosi sairastumiseni jälkeen aloitin 9. luokan uudelleen pyörätuolissa istuen. Pystyin kuitenkin osallistumaan heikon vointini vuoksi vain muutamille oppitunneille, yleensä matematiikan ja englannin kielioppia käsitteleville tunneille. Suoritin peruskoulun 9. luokan pääosin itsenäisesti kotiopiskelijana esitelmiä tehden ja kokeita tenttien. Sen jälkeen aloitin lukion.

tavoite, jota en koskaan saavuttanut - ylioppilas

Myös kaksivuotiseksi jäänyt lukiotaipaleeni oli rämpimistä kurssista toiseen, vaikka kuntouduin hetkeksi käveleväksi – valtavan kipeäksi, mutta näennäisesti terveeksi. Halu päästä ylioppilaaksi ja jatkamaan opintoja yliopistoon kannusti minua kuitenkin yrittämään enemmän, vaikka edelleen sairas kehoni osoitti vaaranmerkkejä jatkuvasti.

Tein valtavasti töitä lukion eteen ja siihen, että minustakin tulisi ylioppilas, mutta se ei joka jaksossa kantanut hedelmää. Sain satunnaisesti jopa kiitettäviä, mutta itse en ollut koskaan tyytyväinen. Vaadin silloin itseltäni ja vaikeasti sairaalta keholtani aivan liikaa, kunnes tuli se päivä, kun opinnoista oli luovuttava – taas kerran pyörätuolissa istuen, mutta nyt lopullisesti.

Vaadin silloin itseltäni ja vaikeasti sairaalta keholtani aivan liikaa, kunnes tuli se päivä, kun opinnoista oli luovuttava – taas kerran pyörätuolissa istuen, mutta nyt lopullisesti.

Jos olisin oikein yrittänyt, olisin ehkä saattanut saada lukiosta päättötodistuksen tenttimällä puuttuvat kurssit, mutta tiedän, että ylioppilasta minusta ei olisi koskaan tullut, saati yliopisto-opiskelijaa. Niihin voimani eivät olisi mitenkään riittäneet.

tavoite, jota en koskaan saavuttanut - ylioppilas

Perheemme kouluttamaton eläkeläinen

Kaikki sisarukseni ovat joko nyt lukiossa tai jo valmistuneet ylioppilaiksi. Kaksossiskoni ja pikkuveljeni ovat saaneet ylioppilastutkintojen lisäksi jo ammatit; kaksossiskoni on valmistunut yliopistosta maisteriksi ja pikkuveljeni opiskelee parhaillaan toista tutkintoaan ammattikorkeakoulussa.

Tiedän, etten tule koskaan ostamaan äidin rintapieleen yhtä niistä viidestä mahdollisesta lyyrasta, eikä minusta tule koskaan hymyilevää kuvaa ylioppilaslakki päässäni kotimme seinälle sisaruksieni  ylioppilaskuvien rinnalle. Minusta ei tule koskaan ylioppilasta. Ei vaikka kuinka olisin sitä halunnut, mutta onneksi kukaan ei sitä ole koskaan minulta vaatinutkaan. Kelpaan kaikille näin oikein hyvin. Niin ja myös itselleni!

Vaikka elämäni suurimmaksi saavutukseksi jääkin äitiys, en koe suurta katkeruutta. Se on parasta työtä ikinä!

Vaikka elämäni suurimmaksi  saavutukseksi jääkin äitiys, en koe suurta katkeruutta. Se on parasta työtä ikinä! Minä vain sain tällaiset kortit elämääni, mutta en anna vaikeavammaisuuden ja työkyvyttömyyden määritellä minua ihmisenä.

Isäni minulle taisteleman eläkkeen ansiosta pystyn kuitenkin osallistumaan perheemme talouteen yhtä hyvin kuin olisin työelämässä – kenties uskonnon ja psykologian lehtorina, johon ennen sairastumistani tähtäsin. Näin on hyvä, vaikka valmistujaispäivinä monesti mietinkin, millaiset paperit olisin saanut, jos olisin terve. Niin ja millainen opettaja minusta olisi tullut.

tavoite, jota en koskaan saavuttanut - ylioppilas

Onneksi minulla on valtavan sydämellinen tytär, joka täsmällisesti vuoden molempina valmistujaispäivinä sanoo minulle, että hän voi kyllä ostaa minulle ylioppilaslakin, niin sitten minullakin on sellainen – ihan niin kuin isillä. Se saa minut hymyilemään joka kerta.

En ehkä ole ylioppilas, mutta harvahampaisen kuusivuotiaan mielestä voimme silti aivan hyvin hassutella isin ylioppilaslakilla, jossa on musta lippa ja kultainen pinssi!

 

Sydämelliset onnittelut keskiviikkona lakkinsa saaville uusille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille!

 

Kommentit

6 kommenttia
Selina

Ihana kuulla, että olet sinut sen kanssa ettei sinusta tullut ylioppilasta. Ja olet täysin oikeassa siinä, ettei se valkolakki ole ainoa tie jatko-opintoihin.

Avatar

Hei! Miksi ihmeessä sinusta ei tule ylioppilasta? Sehän onnistuu nykyään näppärästi erikseen suunnitellulla opetussuunnitelmalla eikä vaadi läsnäoloa. Nyt yhteys lukion opoon ja homma käyntiin!
Itse valmistun 54- vuotiaana 18.12.2018 sairaanhoitajaksi!
Tsemppiä!

Selina

Hei,

kiitos kommentistasi! Siinä olet täysin oikeassa, että nykyään lukion voi saada pakettiin vaikka nettikurssein ja sitten kirjoittaa ylioppilaaksi, mutta kuten kirjoitin olen luopunut tästä haaveesta. Se,kun ei enää palvele minua. En tee valkolakilla tai lukion päättötodistuksella enää mitään. Olen kotiäiti ja onnellinen siitä. 🙂

Ja onnea vastavalmistuneelle, ihan mieleltön saavutus! ❤ Mahtavaa!

Avatar

Lakkeja ja muita merkkejä saa kaupasta, rahalla.
Lapsia ja sitä rakkautta ei <3 Olet saavuttanut siis paljon enemmän 🙂

Selina

♥ Lapset ovat suurin ja tärkein saavutukseni. Heistä olen valtavan onnellinen.

Avatar

Minustakaan ei ikinä tullut ylioppilasta, vuoden kävin lukiota myös piirrellen niitä kukkia ja sydämiä. Numerot olivat ihan ok, mutta opiskeluintoa ei löytynyt ja kun sitten keksin mikä haluan isona olla vaihdoin ammattikouluun.
Kauan podin huonommuudentunnetta ja halusin ylioppilaaksi, mutta ammatin opiskeltuani ja työllistyttyäni järki vei voiton. En olisi enää hyötynyt mitenkään ylioppilastodistuksesta, jatko-opintoihin oli tie auki muutenkin.
Nykyään olen sinut asian kanssa ja iloinen siitä, että uskalsin lähteä opiskelemaan ammattiin, mutta välillä huonommuudentunne nostaa vieläkin päätään vaikka olenkin saavuttanut mielestäni kaiken haluamani ilman sitä lakkiakin.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä