Kun äiti kelaa -blogin joulukalenteri 2018 yhdessä postauksessa

Teksti

Ihan pian on joulu! Ainakin minusta tuntuu, että joulukuun ekat viikot ovat menneet vauhdilla ja tänään on enää K O L M E yötä siihen jännittävään ja kovasti odotettuun jouluaattoon!

Joulukuun alussa kirjoitin blogiin erilaisista joulukalentereista, mutta en muistanut mainita, kuinka kivoja joulukalentereita blogimaailmastakin löytyy!

Tänäkin jouluna monet bloggaajat ovat satsanneet joulukalentereihinsa ihan mielettömän paljon järjestäen lukija-arvontoja, jakaen yritysten alekoodeja ja heittäytymällä koko perheen voimin joulun odotukseen. Vau! Kun äiti kelaa -blogissa on nähty neljän vuoden aikana ainoastaan yksi joulukalenteri. Joulukalenterin tekeminen oli toki mukavaa, mutta todella sitovaa, vaikka tiedänkin, että jopa konkaribloggaajat tekevät tämän joka vuosi samalla ylläpitäen omaa normaalia postausrytmiään.

Vielä ei ole kuitenkaan myöhäistä – jouluun on edelleen kolme yötä! Tässä siis tulee Kun äiti kelaa -blogin joulukalenteri 2018 yhdessä postauksessa! 

Kun äiti kelaa -blogin joulukalenteri 2018

1. luukku. No mutta huomenta, on jo joulukuu, vaikka onkin pimeää ja sateista!

Sinä aamuna lasten joulukalenterit nostettiin aivan liian aikaisin lipaston päältä ja he tutkivat niitä innoissaan. A alkoi välittömästi ensimmäisen luukun avattuaan hieroa kauppoja, että saisiko hän avata myös seuraavan päivän luukun etukäteen ja L yritti kiivetä rakennuspalikoita sisältävän ison ja paksun kalenterinsa päälle yltääkseen paremmin kurottamaan lipaston päällä oleviin paperikalentereihin.

joulukalenteri

2. luukku ja olin jo hermona – en jouluun vaan siinä hyllyn päällä olleeseen leluja sisältävään joulukalenteriin!

Lupasin illalla kovasti seuraavan aamun joulukalenterin yllätystä jännittävälle esikoiselle, että hän saa avata kolmannen luukun heti, kun herää. Iltasadun jälkeen A meni sänkyyn ja kuulin iltarukouksen pikaversiona, josta sain selvää hieman alkua ja sanan aamen. Sitten pieni pää painui tyynyyn, suukotin puoliparvisängyssään makaavaa tyttöä ja peittelin hänet. Hyvää yötä, valot pois ja poistuin huoneesta.

Hetken hiljaisuuden jälkeen huoneesta kuitenkin kuului; ”Äiti mä en saa unta, koska mua jännittää mitä joulukalenterista löytyy aamulla!”

Just!

3. luukku olisi voitu avata yöllä, koska jännittynyt joulun odottaja hiippaili kahdelta yöllä makuuhuoneeseemme.

”Äiti, saako jo…”

”Ei, et saa avata vielä kalenteria. On yö NUKU!”

Seuraavat kaksi luukkua olivat sisällöltään samoja…

..paitsi yökukkuminen toistui vielä kerran, jonka jälkeen uhkasin hävittää koko joulukalenterin. Ja kyllä, erittäin kypsästi ja aikuismaisesti lapsen kuullen. Tiedän, olin tuhma äiti, vaikka elettiin vasta joulukuun ensimmäistä viikkoa!

6.luukku. Paperikalentereista paljastui Suomenlippu ja sinivalkoinen kynttilä. Ei mitään uutta sitten lapsuuden! Hatchimalskalenteri vetikin sitten pohjat – ne typerykset eivät huomioineet mitenkään Suomen 101-vuotissyntymäpäivää Spinmasterin tehtaalla Kanadassa!

Lelukalenterin tuottamasta pettymyksestä huolimatta koristelimme kotimme jouluun, leivoimme pipareita, pullaa ja joulutorttuja.

7. luukku. Voi hitsi miten yksi arkipyhä keskellä viikkoa voikaan sekoittaa koko perheen rytmin! Tänään on varmasti lauantai, koska söimme eilen karkkia ja katsoimme elokuvia. Ei, vaan valitettavasti arki oli palannut ja jälleen oli yksi tylsä perjantai, jolloin isi lähti taas töihin ja A eskariin.

Samana päivänä uhrasin ensimmäisen ajatuksen äitiaivoistani joululahjoille ja ahdistuin. Sitten muistinkin, että veronpalautusrahat tulisivat pian tilille! Ah, ja niin joulu oli pelastettu!

Seuraavat luukut mukailivat jälleen samaa

Aikaisia aamuja, joulukalentereiden luukkuja, Pikku kaata (Pikku Kakkonen L:n mukaan) aluksi Areenasta ja sitten telkkarista. Niin ja väsynyt äiti! Joulupukillekin kirjoitettiin useampi toivomuslista.

12. luukku, normi aamu! A heräsi jälleen kuuden jälkeen avaamaan joulukalenterin uusimman luukun samalla, kun muu perhe YRITTI nukkua sen jälkeen, kun esikoinen oli rymistellyt innoissaan alakertaan, joka herätti tietenkin vielä hetkeä aiemmin sikeästi nukkuvan kuopuksen. Että huomenta vaan joulukuun 12. päivä!

13. luukku ja kuvakalenterista paljastui kynttiläseppele. Yllätys!

14. luukku. Enää kymmenen päivää jouluun. Lahjat oli ostamatta, joulukalenteri oli edelleen ehkä liian jännittävä ja järjestimme avustajalle pikkujoulut!

Päivä huipentui siihen, kun sain esikoisen melkein itkemään, kun hän kysyi, mitä syömme illalla ja nimesin poronkäristyksen Petteri Punakuonon viimeiseksi matkaksi. Tästä selvittyään, hän tyytyi mulkoilemaan ”Petteriä” muiden lautasilla ja söi nakkirisottoa piparilahjuksen voimin.

15. luukku. Kotitonttumme Simo lähetti jälleen kirjeen juuri lukemaan oppineelle A:lle. Tai no kirjeen, jonka minä taas röyhkeäsi hänen nimissään päivää ennen kirjoitin ja laitoin joulusukkaan odottamaan aamua.

En usko, että on kovinkaan laillista kirjoittaa kirje toisen henkilön nimissä ja mahdollinen rikosnimike saattaisi muuttua törkeäksi, kun samaisessa kirjeessä kehotin tonttuna kuusivuotiasta lasta uhmaamaan omaa äitiänsä, eli minua, ja käymään piparipurkilla aamupalan jälkeen. Taisin rikollisella toiminnalla tehdä rikoksen myös omaa auktoriteettiani kohtaan, mutta eikö joulun nimissä voi hieman joustaa herkkupäivissä?

16. luukku ja jännittävä baletin joulunäytös! En voi olla kuin valtavan ylpeä niin kauniin ja suloisen ballerinamme kehityksestä ja siitä, kuinka hän selvästi nautti esiintymisestä. Joulunpunainen tutu, uudet balettitossut ja lettinuttura pienellä kimaltavalla tiaralla kruunasivat kaiken.

17. luukku avautui jälleen aikaisin aamulla ja illalla kuvasin lapsista joulukorttikuvia. Vaikka emme lähetä tänäkään vuonna perinteisiä joulukortteja postin kautta, jää näistäkin jouluisista kuvista meille ihana muisto!

18. luukku. Aamu alkoi jälleen joulukalentereiden avaamisella ja pääsimme vihdoin mieheni kanssa kahdestaan jouluostoksille! Illalla lasten nukahtaessa kaikki lahjat oli paketoitu ja piilotettu. Nyt toivon, että löydän jokaisen paketin jouluaattoaamuun mennessä, koska meillä avataan lahjat hyvin todennäköisesti joulukuun aamujen aikatauluun tottuen kello kuusi aamulla!

Seuraavat kaksi luukkua aukesivat perheessämme samaan tapaan – iloiten ja aikaisin aamulla!

21. luukku. Aamulla joulukalentereista paljastui uudet yllärit ja tästä luukusta alkaa myös Kun äiti kelaa -blogin joulu ja yhden jouluisen herkkupostauksen jälkeen bloggaajan pieni blogiloma.

Voisin kuvitella, että seuraavat luukut avautuvat kotonamme yhtä innostuneesti kuin edeltäjänsä! Huomenna menemme kuusimetsään valitsemaan tämän vuoden joulukuusen, joka koristellaan aatonaattoiltana. Aatonaattona lapset saavat myös perheemme perinteen mukaisesti Simo-tontulta kirjalahjat joulun jännitystä lieventämään. Tänä jouluna A:n kirjapaketista paljastuu Matt Haigin joulukirjojen kolmas osa, Joulupukki ja minä, ja L löytää paketistaan meiltä vielä puuttuvan Mauri Kunnaksen klassikon Joulupukki.

Kurkkaa myös muita joulusatuja, joita meillä on luettu joulua odotellessa!

Aattoaamu alkaa kotona joululahjojen avaamisella, jotka tonttu on mystisesti tuonut kuusen alle yön aikana. Sen jälkeen syömme aamiaisen, pakkaamme auton ja suuntaamme lasten ja koirien kanssa mummolaan nauttimaan anopin loihtiman joulupöydän antimista kaikilla herkuilla. Niin ja siitä joulusta, joka ei lapsiperheessä tule varmasti koskaan olemaan rauhallinen!

Toivon juuri Sinulle oikein ihanaa joulua sekä räiskyvää uutta vuotta 2019! Kiitos, että olet ollut jälleen mukana perheemme vaiherikkaassa vuodessa!

Kommentit

9 kommenttia
Avatar

Täysin samaa mieltä, kyllä kerran vuoteen riittää tätä ”rentoutta” 😉
Miten se hysteria aina saakin jollain tavallan vallan? Itse ainakin päätän joka vuosi, että nyt ihan iisisti ja stressittömästi..Silti joka vuosi asiat jotenkin kääntyvät siihen 😀

Ihanaa alkavaa vuotta teille <3

Avatar

Kiitos, kun kirjoitat!

Sain tällä viikolla lääkäriltä (vihdoin) diagnoosin kroonistuneesta hermosärystä. Kiitos, kun olet esimerkilläsi näyttänyt, ettei moinen ole vielä maailman loppu. Kiitos sinulle, että pystyi ottamaan tiedon vastaan tyynesti, jopa helpottuneena: nyt rakennetaan elämää näillä korteilla.
Kiitos vertaistuesta, sairaan arjen ”normalisoimisesta”!
Oikein hyvää joulua teidän perheelle!

Selina

Kiitos, kun luet ja kommentoit! ❤️

Voi miten ihana kuulla, että olen voinut olla avuksi. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja mahdollisimman kivutonta vuotta 2019! ❤️

Avatar

Kiitos Selina! Ihanaa joulunaikaa myös sinulle ja perheellesi!

Selina

Kiitos ihana! ❤️ Ja kiitos Susanna, kun olet ollut niin kauan mukana blogissani! Sinulta saadut kommentit ovat piristäneet aina! Ihanaa joulua teidän perheelle! ❤️

Avatar

Mukavaa ja rentoa joulua teidän perheelle! ❤️

Selina

Kiitos samoin teidän perheelle! ❤️

Avatar

Hihittelin täällä tuolle aikuismaiselle ”hävitän koko kalenterin”-kommentille 😀 Saatat arvata, kuka syyllistyi juurikin samaiseen kommenttiin omalle lapselleen? 😀
En jaksa edes laskea kuinka monta kertaa aamuyöstä kuului hento kuiskaus..”Äiti, äiti..!” Tiesin jo siitä mitä pieni ihminen oli vailla ja kuiskasin napakasti takaisin..”ET saa avata vielä luukkua, nyt nukutaan!!”
Olisin kai muuten ärähtänyt kovempaa, mutta kun vauva nukkuu vieressä niin en halunnut häntä herättää 😀 Ja oi mikä oiva kiristyskapine se joulukalenteri olikaan (Kyllä, erittäin aikuismaista sekin!!),nyt jos et lopeta niin äiti kyllä vie sen kalenterin roskiin..

Joulu on ihanaa aikaa, mutta onneksi se on vain kerran vuoteen ja nyt tältä erää ohitettu taas hetkeksi 😉 ..Tai ainakin sen odotus on hieman raastavaa 😀
Lasten iloa jouluna ei voita mikään <3<3 🙂

Selina

Hahaa, ihana kuula, että joku muukin syyllistyi samaan uhkailuun kuin minä! 😀

Vaikka arki kolkuttelee jo ovella ja joululoma päättyy, arki on silti tervetullut perheeseemme. Joulu on tosiaan kivaa aikaa, mutta ihan hyvä että se on vain kerran vuodessa. Myös näitä joulukalenteri-uhkailuja ajatellen! 😉

Ja totta tuo lasten ilo. ❤️ Parasta!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä