Onnellinen viimeksi vuonna 2016 – vuosi 2019, ole meille hyvä

Teksti

Viime aikoina olen hymyillyt paljon. Olen saanut kuulla, kuinka ihana onkaan nähdä minut hymyilemässä kaiken kokemani jälkeen. Iloisena kuvissa, kaupan kassajonossa, lasten kanssa leikkipuistossa ja kelaamassa aivan liian nopean taaperomme perässä. Arjessa ja terveenä. Viettämässä joulua ja uutta vuotta perheeni kanssa hymyillen. Tässä ja nyt. Elossa.

Tänään, hieman yli 2kk viimeisestä leikkauksestani, tunnen fyysisten voimieni palautuneen ja kehoni vahvistuneen. Pystyn jälleen hengittämään vapautuneesti ilman jatkuvia kipuja, josta olen valtavan kiitollinen. Olen todellakin elossa, mutta miksi minusta kuitenkin tuntuu tältä? Edelleen niin väsyneeltä ja rikkinäiseltä. Olen aivan loppu!

Miksi en ole oikeasti onnellinen, vaikka hymyilen jälleen? Vaikka minäkin selvisin.

vuosi 2019, onnellinen vuosi?

Romahdus

Romahdin psyykkisesti kaksi kuukautta sitten. En ole puhunut asiasta monelle, koska minulla ei ole ollut sanoja. Ei sanoja siihen, kuinka itkin makuuhuoneemme nurkassa ja pelkäsin, että kuolen ahdistukseen. Eikä siihen, kun kaikki kipeät muistot vuosien takaa vyöryivät mieleeni niin, etten enää saanut edes itkultani hengitettyä.

Tämä tapahtui silloin, kun kaiken piti olla taas hyvin. Olin kotona jälleen, mutta silti romahdin ja väsyin arkeen, jota odotin niin pitkään sairaalassa.

Onneksi kaikki läheiseni ovat ymmärtäneet henkisen romahdukseni täysin. He ovat sanoneet, että on luonnollista romahtaa kaiken kokemani jälkeen ja, että yleensä romahdus tapahtuukin juuri silloin, kun kaikki on hyvin ja pahin alkaa olla takanapäin. Näin minäkin varmasti sanoisin, jos kuulisin vastaavanlaisesta romahduksesta jonkun toisen kertomana. Lohduttaisin ja sanoisin, että ajan kanssa pahinkin tuska helpottaa. Niin ja muistuttaisin hengittämään.

Näin yritän lohduttaa myös itseäni.

Seuraavana päivänä romahduksestani sairaanhoitaja kysyi minulta psykiatrian päivystyksessä, koska olen ollut viimeksi onnellinen ja jouduin miettimään hetken. Tietenkin olen ollut näinä vuosina paljosta onnellinen ja syystä, mutta silloin ymmärsin siinä pienessä huoneessa mytyksi puristettu nenäliina kädessäni, että se tunne olikin kiitollisuutta, ei sitä aitoa onnea joksi olin sitä luullut.

Olen ollut niin valtavan kiitollinen elämästä ja selviämisestä, että olen unohtanut olla onnellinen, ja ymmärsin, että olen ollut viimeksi oikeasti onnellinen vuonna 2016. Siitä päivästä oli kulunut silloin jo kaksi ja puoli vuotta.

Kuvituskuva.

Vuosi 2016

Alkuvuoden olin onnellinen. Oikeasti.

Muistan vieläkin sen jännityksen ja ilon, kun saimme kuulla helmikuussa äitiyspoliklinikan perhesuunnittelukäynnillä lääkäriltäni, että toinen raskaus olisi mahdollinen edellisen raskauden jälkeen vaikeutuneesta harvinaissairaudestani huolimatta. Sen päivän jälkeen minua hymyilytti jokainen lääkelistalta pudotettu lääkeannos ja lopulta kokonainen lääkevalmiste, koska tiesin sen mahdollistavan uuden elämän alun, jos tulisin vielä kerran raskaaksi.

Lääkityksen purun aikana oloni oli onnellisuudestani huolimatta kuitenkin tukala, koska dystonian hoidossa tärkein lääkehoito piti lopettaa mahdollista raskautta ja imetystä ajatellen. Tiesin kuitenkin kokemuksesta, että dystoniaoireet hyvin todennäköisesti helpottaisivat, jos tulisin raskaaksi, joten toivoin salaa, että raskautuisin nopeasti, kun saisimme lopullisen luvan alkaa yrittää toista lasta.

Ja niin siinä kävikin, kun positiivinen kesäyllätyksemme yllätti meidät kesän kynnyksellä heti ensimmäisestä yrityskierrosta. Sinä päivänä, kun pidin käsissäni positiivista raskaustestiä olin varmasti onnellisin ikinä, mutta samalla se olikin sitten viimeinen päivä, jolloin muistan olleeni oikeasti onnellinen.

Pian onneni muuttui huoleksi, ja suorastaan elämää hallitsevaksi peloksi, enkä todellakaan osannut arvata, etten tulisi olemaan enää oikeasti onnellinen pitkään aikaan.

Vuosi 2016

Kesä ja alkusyksy hurahtivat ohi pelätessäni ensin keskenmenoa ja sitten kohtukuolemaa. Vatsassani kasvava pieni poika oli tutkimusten mukaan terve, mutta pian oma elimistöni antoi aihetta pelolle, kun verensokerini alkoivat romahtelemaan vaarallisen matalalle ja minulla oli toistuvia hypoglykemioita, jolloin verensokerini saattoi laskea jopa alle kolmen.

Minulla ei ole diabetesta, joten oireeni olivat varsin hälyttäviä ja kertoivat haiman toimintahäiriöstä, jonka syytä lääkäritkään eivät laajoista tutkimuksista huolimatta koskaan saaneet selville. Olin paljon sairaalahoidossa ja lääkärit ajattelivat, että todennäköisesti sairas kehoni ei vain kestänyt raskautta, ja näin se olikin, koska oireet loppuvat hyvin nopeasti synnytyksen jälkeen.

vuosi 2016

Vuosi 2017

Vuosi 2016 vaihtui vuoteen 2017 jännittyneissä tunnelmissa, koska jo raskauden suunnitteluvaiheessa oli selvää, että vauva tulisi syntymään ennen laskettua aikaa. Ennen synnytystä makasin käyrillä milloin supistusten ja milloin vauvan lopettaessa liikkumisen pitkittyneen hypon vuoksi, ja pelko pienikokoisena vatsassani kasvavan vauvan voinnista oli läsnä päivittäin.

Viimein tammikuun 18. pieni poikamme syntyi suunnitellulla sektiolla terveenä verensokeriongelmistani huolimatta. Hän oli täydellinen. Niin pieni ja kaunis tummatukkainen peikkopoika. Rankka pelkojen sävyttämä raskausaika huipentui valtavaan helpotukseen, vaikka vauva joutuikin heti synnytyksen jälkeen vastasyntyneiden teho-osastolle seurantaan matalan verenpaineen ja omien verensokeriongelmiensa vuoksi.

Pahin menettämisen pelkonikin laantui hieman, kun sain seuraavana päivänä poikamme ensimmäistä kertaa syliini. Siinä me olimme, minä, mieheni ja hän, ja muu maailma pelkoineen katosi ympäriltämme, mutta valitettavasti vain hetkeksi. Vielä silloin pientä vastasyntynyttä ihastellessani, en tiennyt, että aivan liian pian edessämme olisi elämämme kovin taistelu, jonka vuoksi ehdottomasti pahin pelkoni oli toteutua.

Lue: Erilaiset synnytyskertomukseni osat 1 ja 2 sekä poikamme rankasta alusta.

vuosi 2017

ECMO

Poikamme oli kuitenkin taistelija ja selvisi rankasta taudistaan ECMO-hoidon avulla. Loppuvuosi 2017 menikin sitten sumussa ja koin vahvasti, että viimeinen vauvavuoteni valui käsistäni kuin hiekka samalla, kun yritin opetella elämään onnellisena kahden elävän ja terveen lapsen äitinä, ja selvitä post-traumaattisen stressireaktion oireiden kanssa.

Vuosi 2018

Vuosi vaihtui jälleen, eikä se kovasti odotetettu uusi vuosikaan alkanut hyvin. Rintaa puristava menettämisen pelko oli jälleen vahvasti läsnä, kun vietin vuoden 2018 ensimmäiset päivät lähes yksivuotiaan poikamme kanssa sairaalassa. Hän oli jälleen kytkettynä monitoreihin ja lisähappeen rajun RS-viruksen vuoksi, koska hänen kovia kokeneet keuhkonsa eivät jaksaneet taistella elimistössä jylläävää virustautia vastaan. Hän tarvitsi jälleen apua hengittämiseen.

Kun seurasin monitorin näytöllä vaihtuvia lukemia hoitajien nostaessa lisähapen määrää, kaikki traumaattiset kokemukset nousivat pintaan. Tietenkin. Pelkäsin jälleen, että poikamme kuolee ja silitin häntä hellästi kädestä samalla peläten pelkän kosketukseni rasittavan hänen kehoaan liikaa.

Hän kuitenkin parani. Jälleen kerran.

vuosi 2018

Samoihin aikoihin minulla oli pieni huoli myös omasta terveydestäni. Sain tietää ennen joulua, että joutuisin jälleen leikkaukseen, jossa selkäydinstimulaattoriani korjattaisiin ja se pelotti minua valtavasti, vaikka tiesin, ettei toimenpiteenä leikkaus olisi  iso. Myös dystoniaoireeni vaikeutuivat selvästi helmikuussa, jonka vuoksi jouduin lopettaa imetyksen aloittaakseni oireita helpottavan levodopalääkityksen uudelleen.

Jostain syystä minulla oli lähestyvästä leikkauksesta todella paha tunne. En tiedä oliko se jonkinlainen etiäinen, koska viikkoa ennen sovittua leikkauspäivää soitin neurologilleni ja kerroin haluavani perua koko leikkauksen. Hän sai kuitenkin minut vakuutettua siitä, että leikkaus on tarpeellinen ja tärkeä, joten yritin vain unohtaa pelkoni ja luottaa kaiken menevän hyvin.

Vuosi 2018

Minut leikattiin huhtikuun 12. päivä, ja kuten tiedätte, valitettavasti elämä näytti silloinkin haurautensa, kun sain leikkauksesta erittäin vaikean bakteeritulehduksen ja jonka vuoksi kärsin valtavista kivuista viisi pitkää kuukautta.

En ole koskaan ollut niin sairas tai pelännyt enemmän omaa kuolemaani kuin silloin. Sen huhtikuisen pienen korjausleikkauksen jälkeen minulle tehtiin vielä viisi toimenpidettä, sain vahvoja antibiootteja, jotka tuhosivat suolistoni, olin teho-osastolla yhteensä viikkoja lääkeunessa, kuukausia sairaalassa kivunhoidossa ja silti ihan valtavan kipeä. Kipu söi minua sisältä ja muutuin täysin vieraaksi perheelleni ja läheisilleni. Niin ja myös itselleni.

Vuosi 2018 oli siis myös aivan hirveä vuosi – jälleen pelon ja kuoleman sävyttämä, eikä todellakaan onnellinen.

vuosi 2018

Vuosi 2019 – vihdoin oikeasti onnellinen vuosi?

Nyt minun on aika lohduttaa itseäni – pian tämäkin rankaksi osoittautunut vuosi loppuu ja alkaa uusi vuosi 2019! Siksi olenkin antanut itseni surra rauhassa tämän jo hupenevan loppuvuoden aikana kaikki vastoinkäymiset melkein kolmen vuoden ajalta ja, kun ajattelen kaikkia näitä vuosia, minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että olen vieläkin tässä.

Vuodet 2016, 2017 ja 2018 ovat olleet ehkä elämäni rankimmat vuodet, mutta ne ovat tehneet minusta ihan valtavan vahvan. Ei ehkä aidosti onnellista, mutta niin vahvan, että jaksan vielä antaa toivoa uudelle vuodelle 2019, jonka olen nyt valmis ottamaan vastaan toiveikkaan onnellisena ja ehkä lopulta jopa oikeasti onnellisena.

Olen ihan valtavan kiitollinen tästä blogista, joka on saanut olla nämäkin raskaat ja kuluttavat vuodet tunteideni purkupaikkana, ja etenkin teistä ihanat lukijani, jotka olette myötäeläneet elämäämme aidosti välittäen!

Olen onnellinen – ihan aidosti – teistä jokaisesta. Kiitos, että luette ja kommentoitte, ja toivon sydämestäni, että vuosi 2019 antaisi vihdoin perheellemme kaiken mahdollisen hyvän, jonka voin tulla iloiten jakamaan teidänkin kanssanne!

Hyvää uutta vuotta 2019 juuri Sinulle!

Kommentit

25 kommenttia
Selina

Kiitos viisaista sanoistasi aina niin ihana RvaJ! ❤️ ❤️ ❤️

Avatar

Todella toivon, että teidän vuosi 2019 tule olemaan täynnä onnea ja naurua :). Olette niin ansainnet sen 🙂 <3

Selina

❤️ ❤️ ❤️

Avatar

TOivon sinulle onnellista vuotta oikein sydämeni pohjasta. Samoin toivon sitä minulle. Yhtenä päivänä myöskin pohdin, että milloin olen ihan oikeasti ollut onnellinen. Päädyin tulokseen, että toukokuussa 2015. Siitä on mennyt tovi jos toinenkin. Ehkä nyt olisi onnellisuusvuoden vuoro vihdoinkin.

Selina

Toivon ihan valtavan paljon, että sinäkin saisit onnellisen vuoden. Vihdoin! Halaus! ❤️

Avatar

Kun sanat eivät riitä, jäljelle jää vain rukous. Muistan teidän perhettänne rukouksissani ja toivon teille aidosti onnellista vuotta 2019.:)

Selina

❤️ Kiitos Nanna! ❤️

Avatar

Hyvää ja siunaus rikasta uutta vuotta sinulle ja koko teidän perheelle. Muistan teitä!

Selina

❤️ Kiitos ihana Ansku! ❤️

Avatar

365 onnellista päivää vuonna 2019 toivon Selina sinulle ja perheellesi! 💗

Selina

❤️ Kiitos Susanna, samoin sinulle ja perheellesi!

Avatar

Kommentoin tosi satunnaisesti, koska en koskaan osaa sanoa sinulle muuta, kuin että olet uskomattoman sitkeä taistelija ja perheenne on kokenut aivan liikaa surua, tuskaa ja taistelua. Moni ei kestäisi tuosta edes pientä osaa.. en voi siis kuin hämmästellä, kuinka uskomattomalla tavalla olet kaikesta tuskasta selvinnyt läpi. Toivon täydestä sydämestäni, että vuosi 2019 on teille onnellinen ja paljon edellisiä vuosia helpompi! ❤️

Selina

Kiitos Meiju! ❤️ Toivon myös sinulle kaikkea hyvää tälle vuodelle!

Avatar

Tahtoisin toivoa sinulle
Jotakin oikein hyvää
Enkelinsiipien havinaa
Ja iloa, onnea syvää.
♥️

Selina

❤️

Avatar

Olet ollut viime vuodet melkoinen taistelija, on ollut pakko.
Nyt sinulla on lupa olla myös heikko ja mikä tärkeintä, aikaa käsitellä niitä rankkoja asioita joita teille tuli kyllä aivan liikaa.
Toivon todella teille onnellista ja ihan tavallista arkista vuotta 2019! ❤️

Selina

❤️ Kaikkea hyvää Hanna sinulle ja teidän koko perheelle tälle vuodelle! ❤️

Avatar

Toivon sinulle, että vastoinkäymiset ovat takanapäin. Olet selviytyjä ja uskomaton taistelija! Nyt Toivon ettei tarvitse vain selviytyä, vaan toivon hyvää arkea perheesi kanssa, paljon onnea ja ilon täyttämiä päiviä!! T. Vakkarilukija jo pitkältä ajalta

Selina

❤️

Kiitos ihanasta kommentistasi Peppi! ❤️

Avatar

Kaikkea hyvää tälle vuodelle sinulle ja perheellesi! Toivottavasti saat olla onnellinen! Leena Kauhavalta

Selina

Kiitos Leena kommentistasi! Kaikkea hyvää! ❤️

Avatar

Paljon onnellisuutta, iloa, terveyttä ja rakkautta sulle, sekä muille perheessä. ❤️✨ Melkoiset vuodet tottatosiaan ollu 😥 hyvä käydäkin ne läpi kunnolla. Kun niitä läpi käy niin jossain vaiheessa huomaa, että kuinka onnellinen sitä onkaan kun on nyt ja tässä vain, kaikkien kokemusten jälkeen. Tuttuja asioita itsellenikin siis ❤️ halaus! T: Downimaistapyrytysta

Selina

Kiitos ihanasta ja niin viisaasti kirjoitetusta kommentistasi! ❤️ Kaikkea hyvää teidän perheelle! ❤️❤️❤️❤️

Avatar

♡♡♡♡♡

Avatar

Voi Selina 🙁 Toivon koko sydämeni pohjasta, että saisit mielesikin voimaan hyvin <3 Tuossa on liikaa tapahtumia kokonaisuudessaankin, mutta ne ovat kaikki tapahtuneet teille. Aika parantaa haavat, mutta ei niitä unohda. Eikä niitä tarvitsekaan unohtaa..Vaan ne kaikki asiat pitäisi oppia käsittelemään ja kantamaan mukanaan sellaisinaan. Olet uskomattoman vahvaa tekoa nainen, koska edelleen sinä olet siellä <3 Et ehkä kokonaisena, mutta tiedätkö, että tuosta on taas hyvä jatkaa – aloittaa. Suurin askel on aina asioiden myöntäminen itselleen, muille. Sinä olet sen nyt tehnyt ja NYT, nyt alkaa se isoin homma.
Sinä selviät tästä kaikesta, minä tiedän sen <3<3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä