Pelkkä vammainen ja sairas blogi?

Teksti

Olen potenut pitkään valtavaa katkeruutta siitä, kun en voi kirjoittaa teille postausta kivasta viikonlopusta lasten kanssa, kuopuksen pandasynttäreistä tai fiilistellä jo muutaman viikon kuluttua koittavan alakerran remontin suunnitelmia – sellaisista asioista, joista itse tykkäisin kirjoittaa!

Olen lukenut blogeja kohta kymmenen vuotta ja rakastanut eniten siitä ihan tavallisesta arjesta kertovia postauksia. Postauksia elämästä ja tiskaamattomista tiskeistä tiskialtaassa, bloggaajan päivistä, ruokaohjeista, avautumisista lapsiperhearjesta ja blogimaailmasta oppimastani termistä; ruuhkavuosista.

Postauksia samaistuttavista aiheista. Arjesta iloineen ja suruineen.

Kun julkaisin Kun äiti kelaa -blogin ensimmäisen postauksen, en koskaan ajatellut, että blogista tulisi minulle työ. En osannut edes haaveilla, että tulevaisuudessa julkaisisin tekstejä ison mediatalon nimen alla, saisin kuukausipalkkaa tai tekisin kaupallisia yhteistöitä yritysten kanssa, joista myös lukijani hyötyvät. Halusin vain kertoa erilaisen perheemme elämästä, kun äiti kelaa.

Siitä syntyi tämä blogi. Minunkin Kun äiti kelaa -blogi.

Blogin alusta lähtien olen ollut rehellinen. Välillä raadollisenkin rehellinen, joka ei tietenkään ole kaikkien juttu. Tällaista meidän arki on erilaisen äidin kirjoittamana – iloa, mutta myös arjen kipua. Valitettavasti viime aikoina enemmän tätä jälkimmäistä.

Olen tullut nyt blogini kanssa siihen pisteeseen, että koen sen kirjoittamisen vaikeaksi. Erilaisen perheemme elämän sanoittaminen luettavaan muotoon haastaa minut päivittäin, mutta ei teidän ihanien lukijoiden, vaan oman rehellisyyteni vuoksi.

Kuinka voisinkaan kirjoittaa kivasta viikonlopustamme, kun se päättyi jälleen kerran sairaalahoitoon ja kipuihin. Tai palata reilu viikko sitten juhlittujen pandasynttäreiden valokuviin, kun kipu repii edelleen minua päästä varpaisiin muistuttaen jatkuvasti elämän hauraudesta ja siitä, kuinka kaikki voi muuttua hetkessä. Taas kerran.

En vain pysty siihen. En kykene kirjoittamaan blogia vain elämän iloisista asioista, kun taustalla on…no kaikki tämä.

Samalla, kun kirjoitan jälleen kerran tahtomattani postausta kivusta, sairaudesta ja epäonnesta, mietin, että tätäkö te todella haluatte lukea? Blogia erilaisesta perheestä, joka on hukkumassa sairauteeni? Eikö olisi kivempi lukea postausta jostain muusta, vaikka olohuoneemme tulevista tapeteista, joita minulla on tietokoneeni välilehdet pullollaan?

Tätä voisi kutsua myös blogikriisiksi. Omalla tavallaan aika kivuliaaksi sellaiseksi. On todella vaikea kirjoittaa iloisista kivoista jutuista, kun oma elämä näytön tällä puolen murtuu uudesta kohdasta ennen kuin vanhat murtumat ovat ehtineet kunnolla parantua. Samalla mietin, onko blogini jo liian sairas perhegenreen.

Olen saanut blogin kautta paljon tukea elämäni vaikeisiin hetkiin. Se, kun olen saanut purkaa teille lukijoille täällä blogissa niin monta kipeää hetkeä on auttanut minua todella paljon! Tiedän, että erilaisuus vetoaa moneen, mutta arki erilaisena äitinä tuntuu joskus liian raskaalta. Aivan kuten juuri nyt.

Mutta silti jossain sisimmässäni tämän itsesäälin ja kriiseilyn keskellä tiedän, että minulla on vielä paljon muutakin annettavaa kuin tämä kipu ja vuodatus. Sisälläni elää edelleen intohimoinen bloggaaja, joka innostuu ja ilahtuu jokaisesta kommentista, kirjoittaa ylös postausideoita kaupan kassajonossa ja haluaa jakaa teille palasia ehkä erilaisen, mutta silti ihan tavallisen perheemme elämästä, kun äiti kelaa.

Ehkä tulen jo huomenna fiilistelemään teille meidän tulevaa remonttia tai kirjoitan pian taas yhden blogihistoriani toivotuimmista postauksista, meidän päivästä, ja sitten painan julkaise-nappia hymyillen!

Kommentit

47 kommenttia
Selina

Ihana kuulla, että pidät blogistani juuri tällaisena ja hurja lukea sinun kokemuksia elämästä aivokasvainten kanssa! Ihanaa, että olet rankoista kokemuksista huolimatta löytänyt rakkauden ja saanut perheen! <3 Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi Hanna!

Avatar

Älä lopeta kirjoittamista. Olen seurannut blogiasi jo useamman vuoden ja ystäväni on saanut voimaa blogistasi omiin kipuihinsa. Odotan aina mitä teille kuuluu. Ei haittaa mistä kirjoitat, vaikka kovasti toivoisin sinulle ja perheellesi hyvää, kivutonta arkea.

Selina

En lopeta. Kriiseilen vielä, mutta lopettamassa en ole. ❤ Kiitos kommentista. Ihana kuulla, että odotat kuulumisiamme ja että ystäväsi on saanut voimaa blogistani. Toivon kaikkea hyvää hänelle!

Kaikkea hyvää sinullekin! ❤

Avatar

Rakas ystävä.♥
Ihan valtavasti tsemppiä sinulle. Olet ajatuksissa.♥

Selina

❤ Kiitos, että olet siellä aina minuakin varten!

Avatar

Tavallinen arki voi olla myös elämää kipujen kanssa. Ei ehkä kaikille mutta joillekkin tavallinen arki on juuri sitä. Ja se myös on hyvä tuoda esiin.
Vaatii valtavan määrän energiaa kun siloittelee ja teeskentelee. Ja kun energiaa menee myös siihen oman itsensä kasassa pitämiseen. Minä pidän tällaisista blogeista. Koska tämä on todellisuutta, ei se siloittelu. Kiitos näistä.

Voimia.

Selina

Olet oikeassa, että sen esittäminen, että kaikki on hyvin vie ihan käsittämättömän paljon energiaa. Hatunnosto heille, jotka pystyvät kirjotitamaan blogiinsa vain elämän positiivisista asioista ja rajaamaan kaiken muun ulkopuolelle. Minusta ei olisi ikinä samaan.

Kiitos Tiina, että luet blogiani ja tästä kommentista! ❤

Avatar

Voin tietysti puhua vain omasta puolestani, mutta minua kiinnostavat ihmisten elämäntarinat. Jokaisen ihmisen tarina ansaitsee tulla kerrotuksi ja on ihan yhtä arvokas riippumatta siitä millaisista asioista se koostuu. Sinun tarinasi on sinun tarinasi, jäljittelemätön ja omanlaisensa ❤️ Aion lukea vastakin, oli sitten tarjolla naurua tai itkua!

Avatar

Olen samaa mieltä kuin Kirsi.

Elämä on, joskus helppoa, joskus hankalaa ja joskus se vain on. Blogisi on aito. En edes kaipaa kaikilta niitä iloa täynnä olevoa postauksia, kun ei elämä ole vain uusia ihania juttuja vaan sitä jokaisen omannäköistä elämää.

Kirjoitat juuri niin kuin sillä hetkellä tuntuu. Annat kirjoituksillasi paljon muille hankalista asioista kärsiville. Vaikks tottakai toivoisin että saisit olla terve.

Jatka kirjoittamista, juuti sellaisia juttuja kuin sinusta milloinkin tuntuu. Luen kaikki tekstisi, yleensä moneen kertaan.

Selina

Kirsi: Ihana kuulla, että sinusta jokaisen ihmisen elämäntarina ansaitsee tulla kerrotuksi! Ihana kuulla, että luet nyt ja jatkossakin blogiani. Kiitos siitä ja tästä kommentista! ❤

T: Yritän pitää blogini mahdollisimman aitona, vaikka aivan kaikkea en luonnollisesti täällä kerrokaan.

Kiitos sinullekin tsempistä ja ihanasta kannustavasta kommentista. Sain siitä valtavasti voimia. Kiitos! ❤

Avatar

Myös meidän ”sairaiden perheiden” pitää saada näkyä ja kuulua!
Yhden perheen tarina on toki vain yksi totuus, mutta kirjoittamasi luo myös minuun uskoa ja toivoa: emme ole ainoita, jotka elävät tällaista elämää.
Kirjoittajan meille jatkossakin 😘

Selina

Kiitos kommentistasi! ❤ Tiedän, että en ole aina kelaava sairas äiti eikä perheemme ainoa, jonka arkea sairaus hallitsee. Yksi syy, miksi kirjoitan tätä blogia onkin juuri se, että halusin kertoa, että erilaisuus ei ole este unelmien toteutumiselle eikä sairaus tee kenestäkään huonompaa vanhempaa, puolisoa tai ystävää. Silti olen viime aikoina miettinyt, onko blogini liian sairas, mutta on ihana huomata tähän postaukseen tulleista kommenteista luuloni olleen väärä.

Avatar

Hei, sanoit halunneesi kirjoittaa arjesta iloineen ja suruineen..mutta tämähän ON sitä arkea.Teidän arkea. Ei elämä olekkaan pelkkää kivaa ja hauskaa, enkä sellaisia kiillotettuja hehkutusblogeja jaksa edes lukea. Tykkään näistä elämänmakuisista kun kaikki menee välillä päin persettä eikä jaksa eikä pysty eikä kykene eikä mikään onnistu tai mene suunnitelmien mukaan. Toki sitä jokainen itselleen toivoo sitä kaikkea kivaa ja mukavaa, ja ajattelee helposti, että sitähän kaikkien muide elämä on ja ”sitä minunkin elämäni odotetaan olevan”. En lue tätä blogiasi niiden ihanien hehkutustekemisten vuoksi, vaan ihan tässä vuosien varrella olen kiinnostunut sinusta ihmisenä, juurilin siitä arjestasi sairautesi kanssa ja sen vaikutuksista kaikkeen. Jos jaksat jatkaa, niin on sulla ainakin yksi vakkarilukija.

Selina

Tämä on todellakin meidän arkea. Ihana kuulla, että olet ollut mukana vuosia ja olet jatkossakin. Kiitos siitä! ❤

Kaikkea hyvää sinulle ja nimimerkkisi perusteella toivon sinulle kivuttomampia talvipäiviä. ❤

Avatar

En ole sinulle ennen kommentoinut, vaikka pitkään olen blogiasi seurannut…blogisi on paras, aidoin ja rehellisin ❤ en tykkää lukea niitä joilla muka aina kaikki on hyvin ja ihanaa vaikka tietää ja aistii että.niin ei todellisuudessa ole.
Usein luen tekstejäsi kyyneleet valuen, koska tajuan miten pienistä asioista itse kiukuttelen, stressaan ja pelkään.
Olen itse sairaanhoitaja ja mietin aina kuinka upean sisukas nainen olet sairaudestasi huolimatta.
Toivon kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ja toivon, että jatkat kirjoittamista samaan malliin ❤

Selina

Kiitos Eeva kommentista ja kehuista! ❤ Ihana kuulla, että pidät blogistani noin paljon, olen otettu!

Kaikkea hyvää sinullekin Eeva!

Avatar

Voimia sinulle <3. Toivon, että elämä antaa tulevaisuudessa sinulle vähemmän kipua ja saat nauttia enemmän ihan tavallisesta arjesta.

Selina

Kiitos Sari! ❤ Kaikkea hyvää sinun talvipäiviin!

Avatar

Perhe-elämä sairauden, kivun, ongelmien ja monenlaisten vaikeuksien kanssa on monelle arkea. Julkisuudessa ja blogeissa on usein esillä vain se ihana elämä, jota me monet ajattelemme oikeaksi elämäksi, ja suremme kun emme sitä saavuta. Hermokipu on minullekin tuttua, ei tosiaankaan siinä mittakaavassa kuin sinulla, mutta tiedän että se täyttää kaikki ajatukset. Toivon, että kivuttomana hetkenä jokin onnellinen muisto viikonlopulta antaa voimia ja vapauttaa hetkeksi kivun painaman mielen. Se että pystyt kertomaan erilaisesta, mutta yhtä arvokkaasta, perhe-elämästä lukijoille, on monelle voimaannuttavaa. <3

Selina

Erilaisia blogeja on ihan valtavasti ja osa niistä perustuukin vain positiivisille asioille, onnelliseen arkeen ja iloon. Kaikki muu rajataan ulkopuolelle ja kunnioitan ihan valtavasti tällaisia bloggareita, jotka kykenevät tähän. Minusta ei ikinä olisi samaan.

Toivon sinullekin kivuttomampia päiviä ja kaikkea hyvää! Kiitos, että luet blogiani ja kiitos tästä kommentista! ❤

Avatar

Olen tuskaillut saman kanssa, vaikka blogini on lähtökohtaisesti tehty sairaudesta kertomiseen ja jätän tarkoituksella kaiken muun vähemmälle. Mutta silti tulee tunne, että pitäisi kertoa jotain positiivistakin välillä eikä aina vain jonkinlaisia huonoja uutisia. Mutta silloin en olisi rehellinen tai jättäisin niin paljon kertomatta, että postaukseen ei varmaan paljoa sisältöä jäisi. Olen ajatellut, että jos joku ei jaksa lukea aina vain uusista ongelmista ja epäilyistä tai siitä, miten vointini ei vaan kohene vaikka pitäisi, niin olkoon sitten lukematta. Koska on kuitenkin heitäkin, joita nimenomaan kiinnostaa lukea sairastamisesta. Ehkä blogini on pääasiassa heitä varten, vaikka kovasti haluaisin päästä siihen, että voisin kirjoittaa taas opiskelusta/töistä ja siitä, miten sairaudet sovitetaan niihin.

Minusta blogisi on ihana ja mielenkiintoinen, riippumatta siitä mistä aiheesta milloinkin kirjoitat. Blogi saa olla kirjoittajansa näköinen ja jos se sisältää enemmän kuin yhden genren, niin miksi sen pitäisi haitata? Näen sen pikemminkin niin, että silloin blogi antaa vielä enemmän lukijalleen kuin jos kirjoittaisi vain ruuhkavuosista tai sairastamisesta. Minusta olet kirjoittanut sopivasti molemmista ❤️

Selina

Tämä juuri, kun en halua antaa lukijoille sitä kuvaa, että arkemme on vain kipua ja kärsimystä, koska se on paljon muutakin. Minä haluan myös olla rehellinen enkä vain kyennyt tämän kriisin vyöryessä päälle kirjoittamaan synttärijuhlista tai remppasuunnitelmista. Halusin kertoa miltä minusta tuntuu. Mielestäni lukijat ansaitsevat rehellisyyden. Valehtelusta en pidä somessa enkä oikeassa elämässä.

Ihana kuulla, että pidät blogistani ja että mielestäsi blogini on tasapainossa sairauden ja normaalin elämän suhteessa.

Kaikkea hyvää sinulle Elina. Toivottavasti voit hyvin!

Avatar

Elämä on niitä hetkiä, kun ilmapalloja roikkuu katosta iloisesti ja sitten seuraavassa hetkessä ketsuppimakaronia ja vatsatautia tm. kurjempaa. Itse ainakin jaksan lukea ihan sitä, mikä itsestäsi milloinkin tuntuu sopivalta ja siltä, että se inspiroi sinua kirjoittamaan.
Mielestäni perheblogin tarkoitus on kertoa ihan siitä perheen arjesta ja juhlastakin. Sen ei ole tarkoitus olla kiiltokuva siitä, mitä toivoisi arjen olevan. Mutta se voi välillä olla väläyksiä siitä, että elämä on parhaimmilla hetkillä. Silloin uskon sen antavan myöskin tekijälleen voimaa. Kaikkea hyvää sinulle! <3

Selina

Kiitos Kirmi ihanasta kommentista! ❤ On niin huojentavaa kuulla, että sinäkin tykkäät lukea erilaisen perheemme arjesta iloineen ja suruineen.

Kaikkea hyvää sinullekin!

Avatar

Minä toivoisin että saisin lukea blogistasi iloisia postauksia niistä synttäreistä ja remppafiilistelyistä ja tavallisesta arjesta, mutta en siksi, että juuri sellaista haluan lukea, vaan siksi, että toivoisin sinun saavan sellaisia päiviä, ilman niitä kipuja. Mutta eihän se ole oikeata elämää, että aina on iloista ja onnellista. Eikö voisi kirjoittaa molemmista? Siitä miten oli ihanaa, ja teitte paljon mahtavia asioita, joista sait jälleen vähän lisää voimia kestää sen, kun seuraavassa hetkessä ei taas ollutkaan niin ihanaa. Koska sitähän elämä on, aidoimmillaan. Ei ole epäaitoa kertoa iloista kivun keskellä, koska niitä iloja oikeasti on.

Minä luen blogiasi juurikin siksi että sinä olet aito ihminen. Ihminen, jolla ei aina mene vain hyvin ja iloisesti. Ihminen, jonka elämään kuitenkin aidosti toivoo hyviä asioita. Tuntematon, jonka hyvinvointi ei ole tällekään ventovieraalle yhdentekevää. Tuntematon, jonka elämän tarinaa toivoisin voivani seurata vielä silloinkin, kun hyvät päivät jälleen koittavat.

Muista kuitenkin, että me lukijat emme omista sinua. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta kuormittaa itseäsi meidän tiedonjanomme takia, jos se on sinulle itsellesi liian raskasta.

Valoa ja iloa päiviisi! <3

Selina

Tämä kommentti kolahti. ❤ Kiitos siitä!

Yritän kirjoittaa elämän kaikista osa-alueista, mutta kun katsoin blogini postauksia vuoden aikana, ne ovat enemmän surullisia kuin iloisia ja se sai minut mietteliääksi. Mietin, onko blogini liian sairas blogimaailmaan, mutta oli ilo jälleen huomata kuinka valtavan ihania ja avarakatseisia lukijoita minulla on! Sain ihan valtavasti voimia tästä sinun ja monesta muusta kommentista!

Tiedän, ettei minulla ole velvollisuutta kirjoittaa blogiini mitään. En rehellisesti sanottuna pystyisikään tekemään tätä, jos kokisin siitä velvollisuuden tunnetta. Se söisi kirjoituksiltani kaiken ilon ja aitouden. Rehellinen haluan olla. Tällainen minä olen oikeassakin elämässä, vaikka aivan kaikkia kipeimpiä ajatuksia en tänne kirjoitakaan.

Kaikkea hyvää myös sinulle ja aurinkoisia talvipäiviä!

Avatar

Punavalkoinen paita sopii sinulle tosi hyvin! Olet kaunis!

Selina

Voi kiitos Sofiia! ❤

Avatar

Pintablogeja on netti pullollaan, ja monia kiinnostavat enemmän muut aiheet. Olen varma, että saat vielä kirjoitettua kepeistäkin asioista.

Selina

❤ Kiitos kommentista! Blogeja on todella erilaisia – jokaiselle jotain ja se on blogimaailman rikkaus!

Avatar

Pidän blogistasi kovasti. Minusta olet ihanan rohkea ja aito kertoessasi elämästäsi rehellisesti niin iloineen kuin suruineen. Minulle olet tuonut paljon voimia ja rohkeutta kirjoituksillasi. Olen joskus kertonutkin, että lasteni isä menehtyi lasteni ollessa ihan pieniä. Minä romahdin täysin, ryömin syvällä suossa, josta en päässyt pois. Läheiset ihaili kuinka hyvin pärjäsin, sain usein kehuja siitä kuinka hyvin jaksan. Kehujen mukana minua kuitenkin työnnettiin joka kerta vieläkin syvemmälle sinne suohon. Enhän oikeasti pärjännyt. Elämäni oli pelkkää näytelmää ja roolisuoritusta. Lisäilin someen kauniita kuvia ja ihania muistoja, vaikka oikeasti päivät oli pelkkää selviytymistä, itkua, kiukkua ja surua. Minua on todella paljon auttanut, kun olen tajunnut että ei muidenkaan elämä ole aina ihan niin täydellistä. Tiedän, että meillä ihan erilainen tilanne, mutta jotenkin saan sinun teksteistäsi voimia ja tsemppiä. Olet huikean ihana. Kirjoita taas kun siltä tuntuu. Minä olen ainakin lukemassa. Niin ja kovasti tsemppiä sinulle❤

Selina

Kiva kuulla Susa, että pidät blogistani ja, että avoimet ja rehelliset postaukseni ovat antaneet sinulle voimia ja rohkeutta! ❤

Muistan, että tästä sinun ja lastesi suuresta surusta on ollut puhetta. Se taisi olla isänpäiväaamiaispostaus. Tuntuu jotenkin pelottavan tutulta nuo sinun mietteesi, vaikka kohdallani tilanne onkin täysin erilainen. Juuri se, kun kaikki kehuu kuinka hienosti jaksan saa minut tuntemaan syyllisyyttä, kun hymyn sijaan tekisi mieli kertoa kuinka en kykene nukkumaan vaikka olen ihan tavattoman väsynyt. Kiitos, kun kerroit minulle kokemuksestasi. Olet huikean ihana ja ihailtavan reipas! ❤

Kiitos tsempeistä. Kyllä minä pärjään. Oikeasti. Sain tästä sinun ja lukuisista muista kommenteista ja viesteistä ihan valtavasti voimia! Kriisi kytee vielä, mutta paljon lievempänä.

Avatar

Kirjoita vaan sairaudesta ja tuskasta; minä luen kaiken, vaikka välillä surettaa ja ahdistaa puolestasi. Kirjoituksistasi kuitenkin, jotenkin kuultaa läpi selviytyminen ja enempi positiivisuus kuin negatiivisuus. Sinä et ruikuta vaan kerrot faktat. Jos joku ei tykkää, olkoot lukematta!

Selina

Ihanaa kuulla, että luet! Kiitos siitä! ❤ Minua pelottaa välillä juuri se, että teksteistäni tulee ruikutus-postauksia – vain negatiivisia. Siitä tämä mun blogikriisikin syntyi, kun katsoin mitä olen viimeisen vuoden aikana postannut.

Olen tietoinen, että kaikkia ei voi mitenkään miellyttää ja toivonkin sitä, että jos ei pysty tai halua lukea sairaudesta kertovia postauksia, niin sitten vain jättää ne lukematta. Yritän aina otsikoida sairaat postaukset siten, että niistä saa pelkän otsikon lukemalla kuvan, mitä postaus käsittelee.

Avatar

Vaikka blogissasi on viime aikoina ollut paljon surua ja murhetta, se ei silti ole millään lailla synkkä. Tämä on oikeesti aika hassua… En esimerkiksi tykkää lukea tätä uutta blogia (jyllannin suomineito..), kun jotenkin suurin osa otsikoista ja kuvista jo on jotenkin synkkähenkisiä. Sinun elämäsi ja tekemisesi kiinnostaa ja tunnen empatiaa puolestasi. Oletko harkinnut vloggaamista? Olisiko se kevyempi ratkaisu kirjoittamiselle? Vai onko kirjoittaminen juuri se sun juttu
🙂

Selina

Ihana kuulla, että luet blogiani, kiitos siitä! ❤

Minulta on pyydetty vuosia videopostausta, mutta se ei ole minun juttuni yhtään. Pystyn olla kuvattavana, jos joku muu hallitsee tilannetta, mutta en koe luontevana ajatusta siitä, että kertoisin vaikka meidän päivästä videolla seuraajille, jota kuvaan itse. Vlogeja en myöskään kamalasti seuraa, koska minulla olisi aikaa siihen vai iltaisin, kun kaikki nukkuu ja mikään video ei toimi ilman ääntä. 😀

Kirjoittaminen taas on ollut aina se mun juttu, vaikka olen edelleen hieman ahdistunut tuottamastani sisällöstä tänne blogiin.

Avatar

Sun kirjoituksia on AINA mukava lukea ja erilainen elämä on elämää 🙂

Selina

Ihana kuulla, kiitos kun luet! ❤ Oletkin ollut pitkään mukana, ehkä jopa alusta lähtien? 🙂

Avatar

Toivottavasti sinulla on inspiraatiota jatkaa bloggaamista vielä pitkään, koska tekstejäsi on AINA ihanaa lukea. Kirjoitat niin hyvin, vaikkeivat aiheet aina niin iloisia olekaan.

Selina

Voi miten lohdullista kuulla! kiitos, kun luet! ❤

Avatar

Olen lukenut vuosia blogiasi, muita blogeja en tällä hetkellä seuraa. Koskaan en ole kommentoinut tänne mitään, vaikka ajatuksissa on ollut monta kertaa. Olen jännittänyt ja toivonut parasta sinulle tai pienelle pojallesi, huolestuneena odottanut seuraavaa postaustasi ja käynyt kurkkimassa joko se olisi ilmestynyt. Ilolla olen lukenut myös taallisesta arjestasi. Ihailen rehellisyyttäsi, rohkeuttasi ja sisukkuuttasi.
Blogisi on aito. Minä en jaksa seurata blogeja, joissa on kuvia kauniista asetelmasta olohuoneen pöydällä tai lapsen vaatetuksesta. Ei ihmisten elämä ole asetelmia ja vaalean punaisten lasien läpi tarjoiltuja näkymiä.
Toivon, että jatkat blogin kirjoittamista aivan omana itsenäsi.
Toivon myös kivuttomia päiviä ja paljon iloa ja valoa.

Selina

Kiitos sinulle, kun olet ollut niin pitkään mukana ja tästä kommentista! ❤ Olen ollut alusta asti rehellinen ja oma itseni ja tämän sinun ja lukuisten muiden ihanien kommenttien perusteella näin on ollut hyvä. Samaa pyrin jatkamaan tulevaisuudessakin.

Iloa ja aurinkoa talvipäiviisi!

Avatar

Ihan ajattelin vaan tulla jättämään puumerkkini, vaikkei sanottavaa juuri olekaan. Sinun blogisi pariin palaan aina. Jokin vetovoima siinä on, elämän nälkä. <3

Selina

Kiitos tästä heidisusanna! ❤ Ihanaa, kun palaat!

Avatar

Sinun blogisi on just hyvä tällaisena. 🙂 Se on vain elämää.

Selina

Ihanaa kuulla, kiitos! ❤

Avatar

Selina,
Älä turhaan katso tai vertaa muiden blogeja omaasi tai mieti tämän olevan liian täynnä kipua, tuskaa, hankalia hetkiä..
Itseäni tällainen blogi kiinnostaa paljon enemmän kuin hmm? perusperheblogit.
Itsellä 11 vuotta aivokasvainelämää takana, kolme kasvainta ja niiden hoidot. Hyvälaatuinen mutta vaikeahoitoinen, myönsi neurokirurgi lopulta viimeisimmän kasvaimen yhteydessä.
Näihin vuosiin on kuulunut myös valmistuminen ammattiin (olin viittä vaille valmis ensimmäisen kasvaimen löytyessä), seurustelun aloittaminen, kihlaus, häät, hankala raskaus, esikoisen syntymä, toinen, helpompi raskaus ja helpompi synnytys. Kaiken taustalla kulkenut kuitenkin enemmän tai vähemmän mielen päällä ja arkeen vaikuttaneena tämä sairaus.
Lämpimiä ajatuksia ja toivoa toivotan,
Hanna

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä