Pärjääkö vaikeavammainen äiti päivän yksin taaperon kanssa?

Teksti

Tein eilen tieteellisen kokeen, jonka tuloksen paljastan nyt teille. Kokeen mahdollisti testiryhmään kuuluva 2-vuotias taapero ja koko päiväksi isänsä kanssa Helsinkiin matkustanut eskarilainen. Testipaikkana toimi meidän koti, jossa on huomioitu melko hyvin koehenkilön, eli vaikeavammaisen äidin, erityistarpeet.

Mikään tutkimuksen tulos ei tietenkään olisi luotettava, ellei testitilannetta olisi turvattu kunnon back up planilla, jollaisena lyhyen automatkan päässä testipaikasta kaksossiskoni toimi koko testipäivän ajan. Koe alkoi heti aamulla, kun isä ja tytär lähtivät kotikaupunkimme rautatieasemalta kohti Helsinkiä ja minä jäin kahdestaan kotiin taapero kanssa, ja päättyi 12 tuntia myöhemmin.

Tervetuloa pitkästä aikaa meidän päivään, kun kerron miten pärjäsin vaikeavammaisena äitinä yksin taaperon kanssa koko päivän! Kurkkaa myös, millainen päivä meillä oli lokakuun 20. päivä vuonna 2017!

Meidän päivä 9.2.2019

Heräsin kahdelta aamulla kipuihin. Koska tiesin, että tulisin jäämään yksin kaksivuotiaan taaperon kanssa koko päiväksi, nousin ylös ja hissittelin alakertaan kipulääkkeelle. Lääke auttoi nopeasti ja kivut hellittivät pienemmällä annoksella, mutta lääkkeen sivuvaikutuksena tuleva unettomuus supisti yöuneni alle kahteen tuntiin. Tämän minulle kertoi avuliaasti Polarini aamulla, että kiitos vaan tiedosta!

Meidän aamu ja aamupäivä

Meidän päivä alkoi kello 7.15, kun L hihkaisi sängystään tutun ”kiitti!”. Se tarkoittaa sitä, että uniaika on ohi eikä välttämättä edes Pikku kakkonen saa pidennettyä lämpimän peiton alla vietettyjä raukeita minuutteja. Myös A heräsi, joten huonosta yöstä turhautuneena hissittelin lasten kanssa alakertaan aamutoimiin.

A sai joululahjaksi liput Disney On Ice -näytökseen, ja eilen oli vihdoin se odotettu ja kovasti jännitetty päivä, kun hän matkustaisi isin kanssa junalla Helsinkiin nauttimaan Disney hahmojen jäätanssista. Päätin eilen aamulla tehdä hieman runsaamman aamiaisen matkustajia ajatellen ja samalla muistin, etten ole sitten isänpäivän valmistanut perheellemme herkkuaamiaista pannukakkuineen. Hommiin oli ryhdyttävä ja kiireesti, koska juna lähtisi vain parin tunnin kuluttua.

Herkkuaamiainen maistui kaikille oikein hyvin, jonka jälkeen A alkoi omatoimisesti aamutoimille ja L katsoi lastenohjelmia. Samalla mieheni siivosi keittiön ja minä tein hoidolliset toimenpiteet, joissa L kävi välillä auttelemassa. Minusta on tärkeää, että lapset tietävät mitä teen hoitaessa itseäni, ja L osaakin jo tottuneesti tarjoilla minulle päivän ruoka-annokset ruiskulla suoraan peggiin.

Hoitotoimenpiteiden jälkeen käytin koirat ulkona, mieheni ja A lähtivät asemalle, minä aloin tekemään niin omia kuin L:n aamutoimia ja valmistelemaan lounasta.

Kun nopeasti valmisteltu kinkkukiusaus kypsyi uunissa, letkutin aamun letkuruoka-annoksen, laitoin pyykkikoneen päälle ja leikin taaperon kanssa. Luimme kirjoja ja hömpöttelimme kännykän selfiekameran kanssa. L:stä oli hauskaa esittää kameralle ensin vihaista ja sitten iloista ja katsoa kuvia kännykästä. Leikkien aikana soitin myös taksin pojan iltapäiväksi varatulle parturireissulle.

Lounas maistui taaperolle hyvin. Hän on ollut viikon verran flunssainen, joten oli ilo nähdä, että ruoka hävisi lautaselta kurkkuviipaleita lukuun ottamatta – ne eivät kelvanneet L:n kovista yrityksistä huolimatta edes toiselle koiravanhuksistamme! L:n syödessä letkutin ravintoliuosta ja aamupäivälääkkeen.

Lounaan jälkeen siivoilin nopeasti keittiön ja laitoin astianpesukoneen päälle. Samaan aikaan L leikki omatoimisesti Legoilla olohuoneessa. Myös aamutoimien aikana ladattu pyykkikone oli pessyt, joten ripustin pyykit ja samalla koirat kävivät ulkona. Sitten olikin aika mennä päiväunille ja L nukahti aikaisesta aamusta johtuen todella nopeasti.

Meidän aamu ja aamupäivä numeroina:

0 pottailevan taaperon pissavahinkoa.

1 itku, kun ajoin L:n varpaille pyörätuolillani.

1 kiukku, kun Manu-koira ei syönyt kurkkuviipaleita.

3 luettua satukirjaa.

2 koirien ulkoilutusta.

1 koneellinen pyykkiä.

Meidän iltapäivä ja ilta

L nukkui päiväunia melkein 2,5 tuntia. Hän heräsi iloisena ja pirteänä jatkamaan päivää ja huonon yön jälkeen olin valtavan kiitollinen pitkistä päiväunista! Hissittelimme yhdessä alakertaan välipalalle.

Välipalan jälkeen laitoin Areenasta L:lle pyörimään perjantain Pikku Kakkosen, että saisin valmistautua kaupunkiin lähtöön – taksi oli tulossa vain 45 minuutin kuluttua ja minä olin edelleen kotivaatteissa!

Ehdin onneksi saada kaiken valmiiksi ennen taksin tuloa ja selvisimme parturikampaamoon sovittuun aikaan. L oli todellakin hiustenleikkuun tarpeessa ja hiukset leikattiin nyt toista kertaa koneella. L antoi jälleen leikata hiuksensa todella hienosti. Tämä oli nyt hänen kolmas parturissa käynti. Niskavillojen leikkaaminen hieman kutitti, mutta selvisimme parturintuolista pois ennätysajassa – vain 20 minuuttissa!

Parturin jälkeen tilasin taksin ja tulimme takaisin kotiin. Päivällisaika oli jo ohitettu reilusti, joten lämmitin kiireesti pojalle lounaaksi valmistamaani kinkkukiusausta. Ruoka maistui aamupäivän tapaan hyvin ja samalla letkutin itselleni letkuruokaa ja lääkkeitä. L tietenkin halusi jälleen osallistua!

Päivällisen jälkeen siivoilin keittiön ja tyhjäsimme yhdessä tiskikoneen. Iltaan taittuvat tunnit vietimme leikkien. L väritteli kaupungilla ystävälliseltä vanhemmalta naiselta saamaansa värityskirjaan, rakensimme korkeita torneja Legoista, mutta L leikki myös omatoimisesti, joten sain päivän mehujääkiintiöni täytettyä sohvalla istuen.

Iltaa kohden touhukkaan taaperon aikainen aamu alkoi näkymään kiukutteluna hyvistä päiväunista huolimatta, joten aloimme iltatoimiin hieman normaalia aikaisemmin. Puuro maistui hyvin iltapalaksi ja L söi myös ruisleipää.

meidän päivä

Iltapalan ja iltatoimien jälkeen L nukahti nopeasti saadessaan pään tyynyyn. Me selvisimme hienosti päivästä kahdestaan!

L:n nukkuessa pinnasängyssään, luonnostelin tätä ja seuraavaa blogipostausta, ja odottelin A:ta ja miestäni kotiin. Kotiin he tulivat kello 21.30, mutta harmikseni kuulin yläkertaan, kun A meni suoraan ulko-ovelta vessaan ja oksensi.

Hän oli tullut jo junassa pahoinvoivaksi ja oksentanut kahdesti. Loppuilta meni sitten jännittäessä, oliko kyseessä vain matkapahoinvointiin taipuvaisen tytön oksentelu vai jotain liikkeellä olevista oksennustaudeista.

Petasin tytölle sängyn ja vuorasin sen vielä pyyhkeillä. Samalla lohdutin oksentamisesta harmistunutta tyttöä ja silittelin hänet uneen. A nukahti todella nopeasti, eikä ihme, olihan hänellä ollut vaiherikas ja mukava päivä oksentelusta huolimatta.

Kun sain lapset nukkumaan, menin saunaan, letkutin iltapalan ja iltalääkkeet. Olin todella väsynyt, joten menin varovaisen toiveikkaana nukkumaan – A ei ollut oksentanut pari tuntia aiemmin juomaansa vesilasillista, joten toivoin todella, että viikko sitten sairastettu kuumetauti jäisi tämän talven viimeiseksi taudiksi!

Meidän iltapäivä ja ilta numeroina:

1 pottailevan taaperon pissavahinko.

5 kaadettua Lego-tornia.

Ainakin 100 lentosuukkoa herttaiselle vanhukselle, joka halusi antaa sylissäni istuvalle L:lle lahjaksi juuri ostamansa värityskirjan.

3 koirien ulkoilutusta.

1 oksentava lapsi.

1 äiti, joka oli tyytyväinen siitä, että päivä oli ohi!

Kokeen lopputulos: Vaikeavammainen äiti voi pärjätä päivän taaperon kanssa kotona. Pärjääminen on asenteesta, valmistautumisesta ja apujoukoista kiinni!

 

Millainen päivä sinulla oli 9.2.2019?

Kommentit

19 kommenttia
Selina

Ei hätää! 😀

Kiva postaus! 🙂
9.2 mun päivä oli sellainen että menin töihin aamuseiskaksi ja tulin kotia iltakasin jälkeen. paljon muuta en ehtinytkään sitten tekemään, paitsi illalla vähän lumi (loska) töitä. 😀 mutta mukava päivä silti!
hei, sellasta mietin että tunnetko jotain silloin kun letkutat ruokaa pegin kautta? oon tätä usein miettinyt kun päivittäin työni puolesta oon peggien kanssa tekemisissä että miltä se mahtaa tuntua kun ruokaa letkuttaa/tiputtaa pumpun kautta?

Selina

Kiva kuulla, että tykkäsit! 🙂 Oli kiva lukea myös sun päivästä!

Tunnen kyllä, kun maha on täynnä, mutta itse letkutuksen aikana ei tule kamalasti tuntemuksia. Yleensä tuntemukset tulevat vasta ruokailun jälkeen, jos letkutan ruokaa ja huuhteluvettä liian nopeasti. Sitten tulee ähky olo. Jos laitan ravinnon ruokapumpun kautta, en tunne mitään, koska olen säätänyt tiputusnopeuden siten, että 250 ml ruoka-annos tippuu tunnin aikana. eli aika hitaasti, koska minulla on vatsalaukkuavanne. Ohutsuoliavanteessa tiputusnopeus onkin sitten huomattavasti hitaampi. Käsittääkseni silloin pitäisi olla ruokapumpussa lähes jatkuvasti kiinni.

Joskus esim. leikkausten jälkeen olen huomannut, että vatsani ei vedä ruokaa, jolloin minulle tulee helposti pahoinvointia ja kipuja. Huuhteluveden lämpötilan myös tunnen. Kädenlämpöinen on paras, kuumasta tulee…no kuuma ja kylmästä kylmä! 😀

Jos tulee jotain vielä mieleen, vastaan mielelläni kysymyksiisi!

Okei, kiva kun vastasit näin pitkästi 🙂 mun kaikki peg-hoidettavat on sellaisia joilta en pysty kysymään miltä letkuttaminen tuntuu, letkutanko liian nopeesti tai onko vesi huonon lämpöistä niin kiva saada vähän vastauksia miten sä koet nää 🙂

Selina

Mukavaa, että sait vinkkejä vastauksestani! 🙂

En muista ootko joskus kirjotellu aiheesta, mutta pystytkö sinä syömään ”tavallista” ruokaa myös vai meneekö sinulla kaikki ravinto pegin kautta lukuunottamatta esim tuota jätskiä? Ihana äiti olet!

Selina

Olen itse asiassa kirjoittanut suun kautta syömisestäni aiemmin. Tässä yksi postaus aiheesta:

Ihan sakeeta ruokaa

Pääasiallinen ravinto tulee pegin kautta, eli se on ruoka jolla elän. Pystyn syömään suun kautta sosemaisia koostumuksia, esimerkiksi rahkaa ja puuroja muutamia desejä päivässä. Ne eivät luonnollisesti riitä kattamaan päivittäistä kaloritarvetta eli nämä suun kautta syödyt ruoat ovat vain nielun kuntouttamista ja omien mielihalujen tyydyttämistä. Syömistä kaipaan ihan hirveästi ja varsinkin pureskeltavia ruokia. Esim. hapankorppua tai näkkäriä.

Herkuista pystyn mehujään lisäksi syömään esim. suklaata, kunhan annan suklaan sulaa rauhassa suussani ennen sen nielemistä. Nestemäiset koostumukset ovat vaikeimpia, eli en voi juoda, koska nesteet etenevät niin nopeasti nielussa, eivätkä sairauden laiskistamat refleksit ehdi toimia niin että neste ei mene väärään kurkkuun. Mehujääkin pitää pureskella nopeasti ennen kuin se sulaa suussa nesteeksi. Aistin onneksi paremmin kylmät koostumukset, joten siksi uskallan nautiskella mehujäistä toivottavasti vielä pitkään. Ja ampparit on parhaita! 😀

Kiitos kehuista! Yritän parhaani mukaan olla hyvä äiti lapsilleni joka päivä!

Ihana postaus! Mahtavaa, että päivä poikanne kanssa meni mainiosti:) Hän on suloinen! Ihana äiti olet lapsillesi!

Selina

Voi miten kiva kuulla, että tykkäsit! Päivä sujui kyllä odotettua paremmin. 🙂 L on kyllä todella suloinen ja kiitos kehuista. Parhaani yritän. <3

Kiitos kivasta postauksesta!
Ensireaktio: Teillä on koiria?! Yllätyin! 😀 Eikö koirat halua esiintyä kuonoillaan blogissa? (Heh.) Jos heitä ei haittaa, niin toivon koira-aiheista postausta! 🙂 Tästä tuli tietysti mieleen, että onko sinulla koskaan ollut avustajakoiraa tai toivetta sellaisesta? Teidät koirat lienevät ihan lemmikkejä?

Selina

Kyllä, perheelläni on kaksi jo iäkästä chihuahuaa. Toinen herroista on 12-vuotias ja toinen täyttää toukokuussa 11 vuotta.

Heh, hauskasti sanottu tuo! 😀 Voisinhan toki kysyä, mitä arvon vanhat herrat tuumaavat postauksesta. 😉 Ei vaan, sehän on hyvä idea! Laitetaan toteutukseen! 🙂

Minulla ei ole ollut avustajakoiraa ja nämä meidän nykyiset koirat ovat ihan lemmikkejä. Ei niistä kyllä kokonsa (ja luonteensa) puolesta kamalasti olisi hyötyä avusajakoirana. 😀 En ainaakaan heti näe itselleni avustajakoiraa tarpeellisena, vaikka koiraihminen olenkin. 🙂

Hienoa, että kirjoitat blogiasi niin avoimesti. Minulla neurologinen etenevä sairaus ja nielemisongelmat ovat osa oireita. Pegin käytöstä ja elämästä nielemisvaikeuksien kanssa on lohdullista lukea, koska se on mahdollisesti edessä itselläkin sairauden edetessä. Luen mielellään myös kokemuksistasi pyörätuolin käytöstä, täällä kelataan myös.

Selina

Pahoittelen, että tähän sinun kommenttiisi on jäänyt vastaamatta!

Kurja lukea, että sinulla on etenevä neurologinen sairaus ja myös nielemisongelmat tulevat koskettamaan sinua tulevaisuudessa. Ihana kuulla, että avoimuuteni peggiin liittyen on auttanut sinua! Pyörätuolista on tulossa postausta.

Toivon sinulle kaikkea hyvää Nanna!

Minäkin toivon koirapostausta.
Miten koirien lenkitys sujuu sinulta? Voitko päästää koirat vai aidatulle pihalle tarpeilleen? Vai puetko itsesi ja taaperon, esim. nyt kun vietitte päivän kaksin, ja suuntaatte ulos koiria lenkittämään?
T. Kolmen chihun ”äiti”

Selina

Meillä koirat ovat lenkkivastaisia vanhuksia (toinen on 12- ja toinen pian 11-vuotias). Ne ulkoilevat takapihalla ja pysyvät yleisesti siellä varsin hyvin. Vanhuus näkyy meillä väsymyksenä. Koirat nukkuvat paljon, mutta välillä toki leikkivät. 🙂

Vai koirapostaus – laitetaan korvan taakse! 😉 ❤

Tosi kiva postaus. Mulla tuli ihan samoja ajatuksia mitä muut jo kyselleet. Koirapostaus siis olisi kiva 🙂
Ja olisin kysynyt samaa Peg-ruoan laittamisesta. Kuinka hitaasti esim tuon 100ml ruiskun laitat pegiin? Meillä karkea ohje 100ml/ 10minuuttia, mutta potilaat tosiaan sellaisia jotka ei itse pysty kommunikoimaan niin ei ikinä tiedä miltä se ruoan laittaminen tuntuu.

Selina

Koirapostausta siis luonnostelemaan! 😉

Letkutan aika nopeasti nykyään. Aiemmin letkutin painovoimalla tai ruokapumpulla, mutta nykyään on ”muka” niin kiire, että laitan ruoan pienissä erissä aika nopeastikin, muutaman minuutin aikana. Uskon, että tässä on kyse siitä mihin vatsalaukku tottuu, mutta itse en kyllä käytä 10 minuttia yhden ruiskun letkuttamiseen, vaikka se onkin suositus.

Äitinä ja päiväkodin työntekijänä vuosia olleena, ymmärrän ettei voi olla pois jos lapsella vähän nenä vuotaa. Koska olen nähnyt niitäkin lapsia joilla se vuotaa sieltä lokakuusta maaliskuuhun. Mutta sitten kun on pyyhkinyt viikkoja sitä paksua vihreää räkää töissä, niin miettii pitäisikö vanhempien ehkä käyttää lapsi lääkärissä.

Mä pidän lapset kotona jos selkeästi on puolikuntoinen, vaikkei olisi kuumettakaan. Ja olen pitänyt kotona huonovointisen lapsen, vaikkei hän oksentanut eikä ollut muitakaan näkyviä oireita. Mutta jos yskä jatkuu 2 viikkoa flunssan jälkeen, niin ei esimerkiksi koulusta voi olla pois.

Meillä nyt 3/4 on sairastanut tässä viime viikkoina flunssan johon kanssa kuulunut tuo karsea yskä. Toivon säästyväni siltä, mutta saa nähdä.

https://naissanelioissa.wordpress.com

Ja miten tää pääty tähän tekstiin tää kommentti?! 😂 Laitan sinne minne pitikin ni uudelleen…

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä