Ehkä rasittavinta vanhemmuudessa – no ne maitohampaat!

Teksti

Pystyn vielä muistamaan molemmista vauvavuosistani sen monesti yöaikaan alkavan itkun ja huudon. Mikään ei ollut hyvä ja vauva vain itki, näykki rintaa ja sitten torkahti hetkeksi ihan vain kerätäkseen voimia siihen, että hän jaksaisi aloittaa saman pian uudestaan. Silloin minua ja vauvoja valvotti puhkeavat maitohampaat.

Muistan, kun tarjoilin vauvoille kutiaviin ikeniin kylmiä kurkkuviipaleita, viilensin jääkaapissa puruleluja, estin nakertamasta kaukosäätimiä tai vauvaa aiheuttamasta itselleen oksennusrefleksiä suuhun survotulla nyrkillään. Sitten VIHDOIN se odotettu maitohammas tuli läpi, voi mikä helpotus!

Paitsi, että sama toistuu vielä useita kertoja – pahimmillaan 19 kertaa, jos lapsi sattuu saamaan maitohampaansa yksi kerrallaan.

Hammastaistelu ei kuitenkaan jää vauvavuoteen tai taaperoaikaan. Luontoäidillä, Jumalalla tai vaikka hammaskeijulla taisi olla todella huono päivä silloin, kun päätettiin, että ihmislapsien hampaat vaihtuvat vielä uusiin. Niin ja niitä kasvaa vielä lisää! Sama huuto, itku ja kiukku tulee siis toistumaan, kun se tuskassa kasvatettu, valkoinen ja kaunis maitohammas alkaa ensin heilumaan ja sitten se pitää nypätä pois, koska alta pilkottaa jo uudenkarhea rosoreunainen purukaluston helmi!

Jos vauva-aikana viilensin esikoisen pullottavia ja kutiavia ikeniä kylmillä kurkkuviipaleilla, nyt maanittelen häntä hampaiden pesuun, koska heiluva ja juuri ja juuri ikenessä kiinni oleva maitohammas on jo sen verran irti, että se aiheuttaa jo kipua. Myös syöminen on vaikeaa, koska ruisleipä on liian kovaa ja jäätelö kirvelee ikävästi verestävää pulleaa ientä.

Olen ehdottanut, että irrottaisin heiluvan maitohampaan – ihan nopeasti vain. Vakuuttanut, että se kipu hampaan irtoamisesta on huomattavasti pienempi kuin kipu, joka tulee ikenessä olevasta kahdesta hampaasta, joista toinen kasvaa isompana kuin edeltäjänsä ja toinen on oikeasti jo lähes irti.

Tänään esikoiselta irtosi jälleen yksi maitohammas kauhean huudon ja kiljumisen saattelemana. Pidellessäni pientä valkoista alaetuhammasta kädessäni, minulle tuli surullisen tuttu ajatus mieleeni lasten vauva-ajasta; voi elämä, vielä 17 jäljellä! Niin ja voin uskoa, että tässäkin kohtaa ne irtoavat ja kasvavat uudet poskihampaat ovat pahimmat, o-ou!

 

Millaisia muistoja sinulla on maitohampaista?

Kommentit

4 kommenttia
Selina

Kiva kuulla, että teillä on hoitunut hammashommat noinkin hienosti. Ei meilläkään niin draamaa hampaiden vaihtuminen ole ollut kuin annoin ymmärtää. Postaus on kirjoitettu pilke silmäkulmassa 😉

Avatar

Minulta lähti yksi poskihammas irti kun söin sitkeää toffeeta. En ollut itse vielä edes huomannut että hammas heilui, joten se oli aika yllätys! Eikä se edes koskenut.
Muistan myös sen, kuinka kulmahampaani eivät lähteneetkään irti, vaan hammaslääkäri joutui irroittamaan ne 🤨

Tyttärellä (5v) heiluu nyt ensimmäiset kaksi hammasta. Mielenkiinnolla odotan, minkälainen show siitä tulee

Selina

Mulla kävi juuri samoin toffeen kanssa! 😀 Hassu sattuma.

Itselläni on vieläkin yksi maitohammas. Joka kerta hammaslääkärissä se hampaani kuvataan, mutta alle ei ole tulossakaan rautahammasta! Kamala vain odottaa kauanko tuo maitohammas tuossa vielä kestää. 30. vuosi menossa jo!

Tsemppiä viisveen kanssa! 🙂

Avatar

Meidän lapsilla puhkeavat hampaat eivät vauvana tuottaneet vaivaa.
Samoin maitohampaat ovat kivuttomasti vaihtuneet pysyviin kuin itsestään. Jotain on toki pitänyt hammaslääkärissa auttaa irtoamaan tai kasvamaan oikeaan suuntaan, on yksi jouduttu leikkaamaan irti ihan nukutuksessakin. Mutta noin muuten, ollaan päästy hampaiden kanssa mielestäni tosi pienellä vaivalla.

Vastaa käyttäjälle Selina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä