Heikko, siltä minusta nyt tuntuu

Teksti Selina

Olen ollut pitkään hukassa sairaassa kehossani. Hukassa itseni kanssa. Kevät oli todella rankka ja se näkyi täällä blogissakin postauksissa, jotka kirjoitin toipilaana kerta toisensa jälkeen.

Minulla on heikko, ehkä jopa hauras olo. Sellainen, että saatan mennä jälleen rikki seuraavan vastoinkäymisen kohdatessa. Dystonia on jälleen vallannut osan kehostani ja juuri nyt minua pelottaa sairauteni enemmän kuin silloin, kun viimeksi myönsin pelkääväni. Mielestäni pitkäaikaissairaana on ihan OK myöntää olevansa heikko. Heikkona sairauden edessä. Heikko itsensä kanssa.

Samalla, kun tunnen olevani heikko, tunnen elämän pulpahtavan sisälläni. Jopa silloin, kun kivut ajavat minut sängyn pohjalle ja hikikarpalot sekoittuvat kyyneliini. Mutta miksi näin? Koska silloin tiedän mitä kaikkea menettäisin, jos päättäisinkin antaa periksi kivulle.

Saan monesti kuulla, olevani hurjan vahva ja reipas. Myös elämäniloani ihmetellään kaikkien vastoinkäymisten keskellä, mutta mitä muuta voisin kuin elää. Antaa periksi? Ei, se ei ole vaihtoehto.

Valitsen tietenkin elämän. Miten heikkous sitten näkyy täällä blogissa. No suoraan postausten laadussa ja määrässä.

Olen aloittanut niin monesti tämänkin postauksen. Yrittänyt selittää ihan itsellenikin, miksi en jaksa kirjoittaa samalla tavalla kuin ennen, mutta en ole saanut mitään aikaiseksi. Tai olen; lukemattoman määrän poistettuja luonnoksia. Liian kipeitä ajatuksia teille julkaistavaksi.

Vaikka dystonia onkin puristanut minua tiukemmin otteeseensa jo yli vuoden ajan, tunnen suunnatonta iloa kaikista uusista kokemuksista, joita olen saanut sairaudestani huolimatta kevään ja alkukesän aikana kokea. Kaikki nämä upeat kokemukset tulevat varmasti kannattelemaan minua vielä pitkään ja etenkin silloin, kun elämä jälleen näyttää karumman ja kipeimmän puolensa.

Olen edelleen rankoista kokemuksista huolimatta onnellinen ja ihan valtavan kiitollinen siitä, että löysin jälleen onnen niin monen vuoden jälkeen! Tässä minä nyt olen, ehkä heikkona, mutta samalla niin vahvana, kun sain kirjoitettua sanoiksi tunteeni. Sairaus on vienyt minulta paljon ja se mitä se tulee viemään tulevaisuudessa, jää onneksi arvoitukseksi. Murehtimisen sijaan keskityn elämään ja minä elän!

Postauksen kuvat ovat ihanan Eveliinan käsialaa. Eveliinan kuvia voit ihastella enemmän Instagramissa #eveliinadanielaphotography. Kauniin kukkaseppeleen Eveliina hankki minulle lahjaksi ja kuvausrekvisiitaksi Hyllykallion kukasta. Sydämellinen kiitos Eveliinalle kuvista ja tästä kokemuksesta!

 

Kommentit

6 kommenttia
Selina

Onpa viisaasti sanottu! ❤️

Kiitos kehuista! ❤️ Eve on todella taitava valokuvaaja ja olen varma, että hänestä tulee vielä jotain suurta!

Aktiivituoleissa on monesti todella matalat selkänojat. Tämä on matalin selkänoja mikä minulla on ollut ja se on yksilöllisesti suunniteltu. Matala selkänoja helpottaa kelaamista. Korkeampi selkänoja rajoittaisi käsien käyttöä. Tämä Tartan selkänoja on siitä aivan loistava, että se muotoillaan juuri käyttäjänsä selän mukaan ja se tukee istuma-asentoa jo lantiosta lähtien. 🙂

Avatar

Tosi ihanat valokuvat! Tuli vaan mieleen, että kun teillä oli todella Luxus-matka♥ niin paluu arkeen voi tehdä fiilikset alakuloiseksi.Manukin vielä… pieni ihana lähti Sateenkaarisiltaa pitkin. En tiedä. Mulla kävi sillain meidän ihanan reissun jälkeen, kun en ikinä voinut kuvitellakaan pääseväni enää mihinkään ja yhtäkkiä saimme kokea jotain todella huikeaa. Kotona se kipu tuli takaisin kovempana ja fiilis oli pari viikkoa alamaissa. Lisäksi vielä huoli kahdesta lähimmäisestä…

Mulla olis hyvä lääke siihen. Uutta reissua suunnittelemaan! Joo, oon ihan sevo, mutta siis: Heittäytyminen. Saas nähdä, mitä keksit seuraavaksi 🙂

Selina

Kiitos Saila! ❤️

Itse mietin myös tätä vaihtoehtoa. Loma oli kyllä niin huikea elämys, mutta silti oli ihana palata kotiin ja tavalliseen arkeen.

Hih, voisin lähteä reissuun uudestaan vaikka heti, mutta seuraava matka tehdään lasten kanssa. 🙂

Avatar

Silitys ja halaus Sinulle!
Näytät niin kauniilta kuvissa.

Selina

Voi kiitos Nina! ❤️

Avatar

Eikö ole olemassa sellainen sanonta kuin ”ihminen on vahvin silloin kun tuntee omat heikkoutensa” tai ainakin jotain sinne päin 🙂 ihanat kauniit kuvat sinusta! asiasta poiketen mua alkoi nyt kiinnostaa onko sun pyöriksen matalalle selkänojalle jokin erityinen syy – esim. että pitää aktiivisesti itse käyttää keskivartalon lihaksia tms toimintakykyä ylläpitävä merkitys? 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä