Vihdoin iholla – minun ensimmäinen tatuointi

Teksti

Olen aina pitänyt tatuoinneista. Mielestäni tatuoinnit ovat kiehtovia, koska uskon, että jokaisella iholle tatuoidulla kuvalla on oma tarinansa. Tatuoinnin tarina ei välttämättä ole pitkä. Se voi olla vaikka hetken mielijohde festareilla, tai sitten iholle hakattu kuva on haave, jota sen kantaja on odottanut pitkän.

Minäkin haaveilin tatuoinnista vuosia ja nyt se on vihdoin iholla – minun ensimmäinen tatuointi! Ensimmäinen tatuointi

Minun ensimmäinen tatuointi ja sen tarina

Haaveilin ensimmäisestä tatuoinnistani yli kymmenen vuotta. Kymmenen vuotta on aika pitkä aika odottaa yhtä kuvaa ikuistettavaksi iholle, mutta näin jälkikäteen hyvä, että odotin – loppuelämä voi olla todella pitkä aika katua vääränlaista kuvaa!

Vuosien varrella eka tatuointi on muuttanut muotoaan useita kertoja ja ainakin kahta vaihtoehtoa olisin katunut näin jälkikäteen suuresti. Välillä olin aivan varma, että haluan värillisen tatuoinnin, tatuoida iholleni orkidean, jonkin tekstin ja mitä milloinkin.

Sitten löysin kuvan iholle ikuistetuista pioneista ja se kolahti. Kunnolla.

Pioni on herkkä, hento ja kaunis kukka. Se on ehdottomasti lempikukkani ja sellainen löytyy tietenkin myös kukkapenkistäni. Vaikka pionin kukinto on hauras, sen lehdet ja varsi ovat vahvoja, ja yhdessä ne kannattelevat näitä hentoja ja herkkiä kukkasia, aivan kuten mieheni ja perheeni kannattelevat minua elämän hauraissa hetkissä.

Ensimmäisen tatuointini kaksi kukkaa on omistettu lapsilleni – yksi kukka molemmille. Kahteen pieneen nuppuun ja lehtiin sisältyy paljon rakkautta elämässäni mukana tassutelleille koirille, perheelle, ystäville ja puolisolle. Tässä tatuoinnissa ovat he kaikki.

Halusin tatuoinnista mustaharmaan ja korostaa pionin herkkyyttä ohuella, sirolla viivalla. Oli aikamoinen työ löytää Suomesta kohtuullisen matkan päästä tatuoija, joka tekee juuri haluamaani siroa jälkeä, mutta kuten kuvista näkyy, löysin sellaisen vain junamatkan päästä Tampereelta.

Tatuoinnin on tehnyt ihana Susu niminen tatuoija ja yrityksen nimi on The Black Widow. Susun taidonnäytteitä voi ihailla yrityksen Facebook-sivulla.

Susu toteutti haaveeni ja olen tatuointiin erittäin tyytyväinen. Se on juuri sellainen kuin toivoin ja enemmänkin; täydellinen! 

Miltä tuntui olla viimein neulan alla?

Moni saattaa ajatella, että on riski hankkia tatuointi kärsiessään kivuista päivittäin. Päätin ottaa riskin kivun suhteen, koska ajattelin, että tatuoinnin aiheuttama kipu on sellainen kipu, jota voin hallita. Siitä kivusta on myös mahdollista pitää taukoa, toisin kuin omasta kivustani. Minun kipua ei voi hallita kunnolla edes lääkkein, eikä siitä todellakaan seuraa mitään kaunista.

Ennen aloittamistaan, Susu kertoi tekevänsä ensin pienen vedon ja pitävänsä heti sen jälkeen tauon. Kieltämättä saatoin pidättää hengitystäni kuullessani tatuointikoneen surinan ensimmäisen kerran korvani juuressa, mutta se ei tuntunut ollenkaan pahalta. Se tuntui ihan kuin joku olisi rapsuttanut olkapäätäni!

Sen ensimmäisen vedon jälkeen alkoi Susun kahden tunnin urakka ja lopputulos oli juuri sellainen kuin oletin; kaksi kaunista hentoa pionia lapaluuni päälle ikuistettuna.

Missään kohtaa tatuoinnin tekeminen ei tehnyt kipeää tai tuntunut vaikealta. Ainoastaan suoraan luun päällä tatuointikoneen tärinä tuntui hieman epämiellyttävältä. Tärinästä huolimatta olisin voinut istua tatuoitavana pidempäänkin!

Valmis kuva herätti tunteita. Olin niin iloinen, että se oli vihdoin siinä, osa minua. Susukin sanoi, että kuva näyttää siltä kuin se olisi ollut siinä aina, enkä voinut olla kuin samaa mieltä!Sanotaan, että tatuointeihin on helppo jäädä koukkuun ja tästä syystä toivoin, että kaksituntiseni neulan alla olisi aiheuttanut edes vähän kipua. No seuraava tatuointi on jo suunniteltu, mutta olen aika varma, että se jää viimeisekseni.

Kaksi on hyvä luku, onhan se jo todettu lapsiluvunkin kohdalla!

 

Mitä pidät tatuoinnistani ja onko sinulla tauointia? Jos on, millainen oli ensimmäinen ihollesi ikuistettu kuva?

Kommentit

8 kommenttia
Selina

Oi orvokkitatuointi kuulostaa ihanalta ajatukselta! ❤️ Ihanilta kuulostaa sinun muutkin tatuoinnit! Varsinkin kaveritatuointi sai hymyn huulilleni! 🙂

Avatar

Ompa upea tatuointi! Luulin että noin hennot tatuoinnit instagramissa (niitä löytyy paljon eri hästägeillä) olivat siirto kuvia! En tiennyt että noin kaunista ja hentoa jälkeä saahaan aikaan.

Tatuointisi on kaunis ja kuvauksesi vielä kauniimpi! Onneksi olkoon!

Selina

Kiitos paljon! ❤️

Susu tekee juurikin tällaista hentoa siroa jälkeä. Olen tosiaan enemmän kuin tyytyväinen tähän kuvaan. 🙂

Avatar

On tosi kaunis tatuointi. Sopii sulle oikein hyvin.

Selina

Kiitos paljon! ❤️

Avatar

Kukkatatuoinnit ovat kyllä aina niin nättejä. Yleensä näkee paljon ruusuja mutta pioni onkin jo vähän erikoisempi! Ja se on ihan totta että tatuointeihin jää koukkuun, mikähän siinäkin on. Olen joskus miettinyt ottavani rakkaan äitini kunniaksi tatuoinnin orvokista johonkin kohtaan ihoa, koska se on äitini lempikukka ja hänen toinen nimensä.
Päätin jo lapsena että isona otan tatuoinnin ja niin teinkin heti kun täytin 18v. Otin oikeaan olkavarteen lohikäärmeen (yksi lempieläimistäni) suojelijaksi. Toissa vuonna sen alapuolelle ilmestyi teksti ”protego” joka on latinaksi suojella/varjella. Ja se on myös yksi loitsu lempielokuvastani eli harry potterista 😀 Otin sen koirani muistolle, nyt hän suojelee minua taivaasta.
Oikeassa nilkassa on pieni ankka, kaveritatuointi parhaan ystäväni kanssa. Hänellä on omassa nilkassaan samanlainen.
Vasemmassa pohkeessa on kilpikonnan kuori liittyen erääseen ihanaan lapsuuden muistoon. Ja vasemmassa kyynärvarressa on teksti ”Blood, tears and gold.” Se on yhden lempiyhtyeeni, Hurtsin, biisin nimi ja mielestäni se kuvaa hyvin miten rankkaa mutta antoisaa elämä on. Ehkä vähän kliseistä mutta minä tykkään!

Avatar

Todella kaunis! 😍

Minun ensimmäinen tatuointini oli pieni tähti käsivarteen. Sittemmin sitä on jatkettu ja jatkoa pitäisi seurata vielä tulevaisuudessakin. En kokonaista hihaa tatuoi, mutta vähän vielä lisätään. 😁
Oikeasta ranteestani löytyy teksti ”äiti”, oman äitimme käsialalla. Ja jalkapöytiini on tatuoitu lastemme nimet.
Varmat suunnitelmat löytyy 4 kuvalle vielä tuon käsivarren jatkamisen lisäksi. Ja ajatuksena olisi mennä neulan alle vielä tänä vuonna.

En niinkään pelkää sitä miltä tatuoiminen tuntuu, mutta paniikkihäiriö tuo muuten hommaan oman juttunsa. Mutta kyllä mä vielä rohkaistun! Tiedän jopa kenelle menen kuvat ottamaan. 😊

https://naissanelioissa.wordpress.com/

Selina

Kiitos paljon! ❤️

Ihanalta kuulostaa sinun tatuoinnit ja tatuointisuunnitelmat! Paniikkihäiriö tuo varmasti omat haasteensa tähänkin asiaan, mutta uskon, että selviät. Kannattaa varmasti mainita paniikkihäiriöstä kuitenkin tatuoinnin tekijälle. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä