Vihdoin koululainen – ekaluokan ensimmäinen päivä

Teksti

Torstaina se vihdoin alkoi, koulu, ja samalla meidän esikoisesta tuli reipas koululainen!

Vihdoin koululainen

Meillä odotettiin ensimmäistä koulupäivää pitkään ja A laski päiviä koulun alkuun kesäloman kolme viimeistä viikkoa!

Ensimmäinen kouluaamu valkeni viileänä ja kosteana. Asfaltti oli vielä märkä sateisen yön jäljiltä, kun lähdimme koulumatkalle kävellen, A, minä, avustaja ja L. 

Koulumatkalla A oli hyvin jännittynyt, eikä kamalasti jutellut. Hänellä tuntui olevan kova kiire kouluun, vaikka olimme ihan hurjan aikaisin liikkeellä, eikä koulumatka todellakaan ole pitkä.

Koulun pihassa pahin jännitys alkoi selvästi helpottaa ja A:n suu levisi hymyyn heti, kun hän näki koulun etupihalla tuttuja kasvoja. Pian olimmekin A:n tulevien luokkakavereiden ympäröimänä, kun koulun iso etupiha oli täyttynyt jännittyneistä ekaluokkalaisista ja heidän vanhemmistaan. Saatte itse päättää keitä jännitti eniten, vanhempia vai lapsia!

Kun kello löi yhdeksän, ekaluokkien opettajat tulivat ulos ja alkoivat jakaa oppilaita luokkia vastaaviin jonoihin lasten nimiä huudellen. Kun A:n nimi sanottiin, hän halasi minua ja meni sitten reippaasti jonoon luokkakavereidensa luo.

Seisoessaan jonossa hymyillen, hän näytti niin isolta tytöltä, mutta samalla kovin pieneltä siinä valtavan koulurakennuksen edessä. Aika menee niin nopeasti, ajattelin ja otin vielä muutaman kuvan muistoksi A:sta ja hänen ihan ekasta koulupäivästään.

Nyt hän on vihdoin koululainen ja olen hänestä aivan valtavan ylpeä!
koululainen

Eka koulupäivä oli MAH-TA-VA!

A:n ensimmäinen koulupäivä sujui hienosti ja hän tuli kotiin hymyssä suin. Hänestä parasta ekassa koulupäivässä oli aapisen saaminen ja kiva ope. Niin ja se, kun jo ekana koulupäivänä tuli läksyä; uusi aapinen tarvitsi päälleen kontaktimuovin!

Kotona A kuvaili innossaan luokkahuonetta, sitä missä kohtaa luokkaa hänen pulpettinsa on ja luetteli luokkakavereiden nimiä. Hän oli oppinut koulussa uuden laululeikin, jota lauletaan aina ennen koulun alkua ja se opetettiin tietysti myös pikkuveljelle. Jopa koulun ruokalassa lounaaksi tarjottu hernekeitto oli hyvää – eka koulupäivä oli todellakin mahtava!

Perjantaina, toisena kouluaamuna, A meni kouluun yhdessä samalla kadulla asuvien ystäviensä kanssa. Äitiä ei enää tarvittu saattelemaan.

Katsoin keittiön ikkunasta, kun A lähti kävelemään ystäviensä kanssa turkoosi reppu selässään kohti koulua. Olin niin onnellinen hänestä, siitä hetkestä, koulusta ja uusista kokemuksista, ja samalla minua hymyilytti muisto omasta lapsuudestani – minäkin olin joskus se innokas, jännittynyt ekaluokkalainen, joka odotti kovasti läksyjä ja tykkäsi opettajastaan.

 

Löytyykö lukijoista muita ekaluokkalaisen vanhempia?

 

Lue millainen eka koulupäivä oli Hannan kakkosluokkalaisella tytöllä, Aavalla ja millaisia eskaripäiviä Terhin tytöllä oli. Lue myös Aneten koskettava postaus siitä, kun hän muistelee omaa koulunsa alkua.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä