10 vuotta naimisissa ja unohtunut hääpäivä

Teksti

Hetki sitten meillä oli kymmenes hääpäivä. Tuntuu ihan hullulta, että olemme olleet naimisissa jo kymmenen vuotta!Nämä kymmenen vuotta ovat olleet hyvin vaiherikkaita. Olemme saaneet paljon hyvää, mutta samalla nähneet aivan liian monesti myös sen elämän hauraamman puolen. Silti olemme rakastaneet toisiamme ihan valtavasti ja ehkä jopa enemmän kuin eniten maailmassa, kuten sanon aina lapsillemme laittaessani heidät illalla nukkumaan.

En olisi kymmenen vuotta sitten osannut kuvitella, että rakkaus tuntuu tältä – vuosi vuodelta vahvemmalta ja pysyvämmältä!

Olemme saaneet kaksi ihanaa ja täydellistä lasta, ostaneet oman kodin, rempanneet sitä ja suunnitelleet uutta. Olemme nähneet yhdessä maailmaa ja päässeet vihdoin sinne häämatkallekin, joka jäi kymmenen vuotta sitten tekemättä.
Olen oppinut kymmenen vuoden aikana paljon elämästä enkä tiedä parempaa ihmistä, jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut kuin aviomieheni. Hän on opettanut minulle, että yhdessä unelmat on helpompi saavuttaa.

Hän iloitsee kanssani, kun siihen on aihetta ja on läsnä tukemassa silloin, kun sitä tarvitsen. Hän on paras ystäväni, tukeni ja turvani, ja on ihanaa tietää, että olen sitä samaa myös hänelle.

Hän on ihminen, jonka haluan nähdä viimeisenä, kun nukahdan ja ensimmäisenä herätessäni. Hän nappaa minut hellään syliinsä aina juuri silloin, kun sitä tarvitsen ja silittelee uneen kipujen ollessa kovimmillaan.

Hän on ihminen, joka on luvannut rakastaa ja hoitaa minua vielä silloinkin, kun en siihen enää itse pysty. Tiedän, että se on lupauksena suuri, mutta olen varma, että hän pitää sen. Sellainen hän on aina ollut, rehellinen.

Hän on ihmeellinen mies ja olen valtavan kiitollinen hänestä. Joka hetki!

Hääpäivä, jonka unohdin jo seitsemännen kerran

Kymmenen vuotta sitten kelasin isäni, kaksossiskoni ja parhaiden ystävieni saattelemana alttarille hänen luokseen, Johann Pachelbelin Canon D:n soidessa kotikirkkoni urkuparvelta. Kirkon ovien avauduttua minua jännitti ihan hirveästi, mutta nähdessäni hänet, sisimpäni valtasi sellainen rauha, jollaista en ollut ennen kokenut.

Se rauha on edelleen läsnä. Näin on hyvä. hääpäiväRakastan häntä ihan valtavasti, vaikka unohdin hääpäivämme jo 7. kerran! Onneksi hän ymmärtää syyn, onhan hän siihen itsekin osallinen. Tyttäremme A on syntynyt 3. hääpäivänämme, joten sen ansioista hääpäivämme sai täysin erilaisen merkityksen kuin kahtena ensimmäisenä vuonna.

Enää emme juhli hääpäiväämme isoin elein ja lahjoin, mutta ei meidän tarvitsekaan. Kun meillä on toisemme, meillä on kaikki!

Mustavalkoiset hääkuvat on ottanut Jussi Hella.

Kommentit

4 kommenttia
Selina

Otan osaa! ♥️ Ja hyvin voit viettää hääpäiväänne ja muistella häitänne ja yhteisiä vuosianne. En osaa kuvitella tuskaasi. Voimia jokaiselle päivälle! ♥️

Avatar

Onnea teille hääpäivänä😊 Olen lukenut sun blogia varmaan aloin lukemaan tänä kesänä kun löysin sattumalta tän sun blogin. Itselläkin pieni lapsi niin kiinnostaa myös lukea perhe elämästä. Vaikka en tunne sinua, niin oot tosi kultainen ihminen, sun teksteistä välittyy se♥️ Tsemppiä sulle!

Selina

Kiva kun kommentoit! Ihana kuulla, että löysit blogini, tervetuloa lukemaan jatkossakin! ♥️

Kiitos ihanista sanoistasi. Kaikkea hyvää sinulle ja perhellesi! ♥️

Avatar

Meillä hääpäivän juhlinta on vaihtunut syntymäpäivään sillä nuorin lapsemme on syntynyt seitsemäntenä hääpäivänämme. Syksyllä olisi ollut 30. hääpäivä. Mies kuoli kaksi kuukautta ennen tätä hääpäivää. Jatkossa siis vietän hääpäivät yksin. Vai onko se edes enää hääpäivä, kun puoliso on kuollut.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä