Epäonnen elokuu

Teksti

Voi elokuu miten raivostuttavan oletkaan ollut! Tiedättekö tunteen, kun osa viikoista vain hujahtavat ohitse ja se tunne, kun kaikki on sujunut hyvin on vain ihan parhain ikinä? Minullakin oli tällaisia viikkoja tämän kesän aikana aika montakin, mutta voihan voimasana, millaisia pieniä ja suurempia vastoinkäymisiä olenkaan onnistunut haalimaan yhdelle kuukaudelle, jota on kaiken lisäksi vielä monta päivää jäljellä!Tämä kuukausi on todellakin ollut epäonnen elokuu ja siksi olisin jo ihan valmis luopumaan tästä viimeisestä kesäkuukaudesta ja vaihtamaan vuodenajan kokonaan syksyyn. Tässä tulee nyt elokuun epäonnet yhdessä postauksessa!

1. Taapero, joka hukkasi aurinkolasini

Elokuu alkoi A:n seitsemänvuotissynttäreitä juhlien lupaavasti. Juhlat sujuivat hienosti, tarjoilut riittivät ja kaikilla oli mukavaa. Huomasin kuitenkin juhlista seuraavana päivänä, että minulle erittäin tärkeät aurinkolasit olivat kadonneet.Viimeisin muistikuvani aurinkolaseista oli perjantain kauppareissu, jolloin ostimme tarjottavia seuraavan päivän Marcus ja Martinus -synttärijuhliin ja sen jälkeen ne olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen.

Vaikka en tiennyt edes mistä alkaisin aurinkolaseja etsimään, minulla oli paha aavistus niiden kohtalosta. 2,5-vuotias L on nimittäin alkanut kuljettelemaan ja piilottelemaan tavaroita ympäri asuntoa ja valitettavan monesti sellaisia tavaroita, jotka eivät ole hänen. Kerrankin löysin mieheni mystisesti kadonneet ajo- ja pankkikortit leikkihuoneen palikkalaatikosta!

Sairauteni vuoksi silmäni eivät kestä enää lainkaan kirkasta valoa, vaan se aiheuttaa minulle luomikouristuksen, eli silmäni puristuvat tiukasti kiinni. Tästä syystä aurinkolasit ovat minulle enemmän apuväline kuin muodollisuus ei vain kesällä, vaan ympäri vuoden, joten parin päivän turhan etsinnän jälkeen ei auttanut muu kuin kelata nöyränä optikolle ja tilata uudet.

Sain onnekseni uudet aurinkolasit ja samalla ne jo viime joulukuusta asti haaveilemeani silmälasit vain kahdeksan päivää tilauksen jälkeen. Aika nopeaa toimintaa, mutta hyvä niin! Näkökin oli huonontunut sen verran, joten silmä- ja aurinkolasien päivittäminen oli täysin ajankohtainen investointi. Mutta arvaatte varmaan, että myös ne kadoksissa olleet aurinkolasit löytyivät ja tietenkin heti seuraavana päivänä, kun olin tilannut uudet. Paikka oli kyllä vähintäänkin mielenkiintoinen – ne löytyivät kotelossaan keittiön isosta vetolaatikosta muovikulhojen seasta! L oli siis todellakin ollut asialla, mutta nyt minulla on kahdet aurinkolasit, kiitos poikani!

2. Kipulääkepullon särkyminen ja päivystysreissu

Minulla on käytössä kipuun voimakas nestemäinen kipulääke ns. läpilyöntikipuun, jota annostelen ruiskulla tarvittaessa peg-letkuun. Tällaisen rähmäkäpälän harmiksi, lääke on lasipullossa ja kuten olettaa saattaa epäonnekseni tämä pullo putosi käsistäni ja särkyi kodinhoitohuoneemme laattalattialle.

Lääkepullon hajotessa pieneksi muruksi seurasi muutama kirosana ja valtava sotku, kun keltaista lääkeliuosta ja ruskeita lasinsiruja oli ympäri kodaria. Siivosin siruja ja lääkeliuosta, ja mietin mitä tehdä. Lääkettä minulla ei enää ollut, joten minun oli vain pärjättävä kipujen kanssa aamuun ja kysyttävä sitten neuvoa apteekista.

Järjestelin koko päivän lääkeasiaa ja lopulta päädyimme siihen, että neurologi kirjoitti minulle uuden reseptin, ettei minun tarvitse alkaa tekemään selvitystä Kelalle ylimääräisestä lääkeostosta. Kuitenkin ennen kuin sain lääkettä, kipuni oli kasvanut jo niin isoihin mittasuhteisiin, eikä lääke enää auttanut.

Yritin sinnitellä vielä illan ja yön, mutta aamulla oli lähdettävä sairaalaan saamaan tehokkaampaa lääkehoitoa kipuun, joka ei enää todellakaan ollut hallinnassani.Sain sairaalassa kipulääkettä pistoksena lihakseen ja vielä tipan kautta suoneen, joiden avulla pahin kipu onneksi taittui eikä muita ongelmia tullut. Olin kuitenkin seurannassa muutaman tunnin ja sitten pääsin kotiin toipumaan.

Kipupotilaalle on todella tärkeä saada kipu hallintaan heti. Sinnitellä ei kannata, koska silloin käy juuri niin kuin minulle ja kipu kasvaa itseä suuremmaksi. Se on ongelma, joka kohdallani hoituu sairaalassa hyvin. Näin ei kuitenkaan aina ole ja valitettavan moni kipupotilas joutuu lähteä kotiin ilman apua.

3. Rikkoutunut kihlasormus

Kirjoitin viime viikolla postauksen meidän kymmenenvuotishääpäivästämme, jota varten otin kuvia myös kihla- ja vihkisormuksistani.

Päivä postauksen julkaisun jälkeen kävi se timanttisormuksen omistajan pahin painajainen, kun huomasin kuivatessani käsiäni vessassa, että sormukseni jäi pyyhkeeseen kiinni ja silloin huomasin, että kihlasormukseni keskimmäinen isompi timantti oli poissa! Jäljellä oli vain tyhjät kruunut, joissa oli muutama irronnut hapsu käsipyyhkeestä. Voi että minua harmitti! Olin suorastaan vihainen ja yritin epätoivoisesti etsiä irronnutta timanttia kaikkialta. Lopulta luovutin, koska oletin timantin pudonneen käsiä pestessäni lavuaariin.

Sinne meni 250€ timantti, vai menikö? No ihme kyllä ei. Minulla kävi ihan uskomaton tuuri, kun löysin sen myöhään samana iltana!

Jakaessani lääkkeitä dosettiin, katsoin lattialle ja näin siellä pienen murusen laattojen saumassa. Naureskelin oikein ääneen ajatukselleni siitä, että se on timantti ja suorastaan päätin, etten edes katso mikä murunen on. Sitten siinä lääkekori sylissäni aloin miettimään, etten voi jättää murusta lattialle, jos se onkin oikeasti irronnut lääkkeestä ja pökkäsin murusta sormellani.

Se tuntui kovalta, se oli se tippunut timantti! Siinä se oli ollut ihan muina timantteina odottamassa seuraavan päivän siivouspäivää ja imurointia, joka olisi ollut sen lopullinen kohtalo. Oli ihan uskomaton tuuri, että löysin sen ja nyt se odottaa rasissa sormuksen kanssa kultasepälle pääsyä.

4. Jäätävä yllätys viikonloppureissun jälkeen

Olimme viime viikolla tätini ja hänen aviomiehen hääjuhlassa Savossa. Juhlat olivat lapsettomat, joten saimme suorastaan täydellisen mahdollisuuden varastaa itsellemme yhteistä aikaa aikuisten seurassa.

Lapset menivät isovanhemmilleen hoitoon ja lähdimme lauantaina matkaan kaksossiskoni ja hänen miehensä kanssa odotukset korkealla.Hääjuhla oli aivan ihana! Oli mieletöntä nähdä sukulaisia, joista osaa olimme nähneet viimeksi 10 vuotta sitten. Aika kului nopeasti ja juhlimme hääparia yön pikkutunneille saakka.

Sunnuntaina matkustimme kotiin tyytyväisinä kivoista päivistä, mutta kotiin tullessamme meitä kohtasi järkytys – jostain syystä meidän pakastimet ja jääkaappi olivat sammuneet ja kaikki kesän säilötyt marjat olivat sulaneet!

Silloin minulla pääsi itku. Olimme juuri ennen lähtöämme ostaneet ja pakastaneet useamman laatikon vadelmia ja nyt vastassa oli pimeä pakastin ja kohmeisiksi sulaneita marjoja 45 kilon edestä! Ei auttanut muuta kuin niellä kiukkuitku, soittaa anopilta mehumaijaa lainaan ja alkaa keittää mehuiksi ja hilloiksi kaikki kesän aikana hankitut marjat.

Meillä syödään ympäri vuoden paljon marjoja esimerkiksi puurossa ja kiisselinä. Hillojakin menee jonkin verran, mutta puuromarjoista en ole tinkinyt lasten ollessa pieniä. Onneksi meillä on laaja kotivakuutus, joka tuli vastaan tällaisessa vahingossa.  Onnemme jatkui vielä, kun ilokseni löysimme lähituottajalta vielä myöhäislajikkeen mansikoita, joten saimme kuin saimmekin kesän herkkumarjoja pakkaseen asti!

5. Teho-osasto

Tämä pakastinjuttu poiki paljon muutakin kuin taloudellista menetystä ja kohtuttoman työmäärän. Nimittäin vaikka mehujen ja hillojen keitto jakaantuikin minun ja avustajani kontolle, sairas kipuisa kehoni ei kestänyt sitä suurta fyysistä rasitusta ja siitä seurasi dystoninen kouristuskohtaus.Teho-osastokeikka oli jo toinen tälle kesälle ja viides tälle vuodelle. Tuntuu ihan uskomattomalta, että olen selvinnyt niistä kaikista, vaikka tämäkään reissu ei ollut helpommasta päästä.

Olen onneksi jo kotona, mutta toipuminen jatkuu vielä pitkään. En kuitenkaan tiedä parempaa paikkaa toipua kuin oma koti!

Vaikka koko elokuu onkin ollut yhtä sattumusten sarjaa, olen huomannut jälleen kerran, että epäonnisemmastakin elokuusta voi selvitä ja asiat ovat kääntyneet aina parhain päin. Silti, voi elokuu, minä niin odotan sinulta näinä viimeisinä päivinä vain kaikkea parasta ja hyvää. Luulen, että olemme sen ansainneet!

 

Millainen elokuu sinulla on ollut?

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä