Yli kuukausi ilman blogia – mitä minulle kuuluu?

Teksti

Hei, olen täällä! Minun on oltava kuitenkin rehellinen ja myöntää, ettei tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun yritin palata blogiloman aikana blogin pariin. En edes tiedä monesko kerta tämä on, kun aloin kirjoittamaan tätä postausta, jonka tästä kerrasta poiketen joka kerta pyyhin pois ja heitin virtuaaliseen roskakoriin.

Tämän postauksen päätin kuitenkin julkaista ja samalla keskeyttää täyden blogihiljaisuuden, koska halusin tulla kertomaan kuulumisiani, ettette luule, että olen aivan teidät unohtanut.

Blogiloma, joka on tullut tarpeeseen

Syyskuussa jäin määrittelemättömän kestoiselle blogilomalle, koska minulla oli takki aivan tyhjä. Olin todella uupunut sairauteni viedessä minut jo kuudennen kerran tänä vuonna tehohoitoon, eikä blogin päivittäminen siinä kohtaa tuntunut oikealta tai edes hyvältä.

Sairaus haastaa minut päivittäin, mutta siitä huolimatta, olen kirjoittanut tätä blogia teille jo viisi vuotta. Blogia, jota lukee yllätyksekseni niin moni muukin kuin mummini, isäni ja kaksossiskoni. Tuntuu ihan uskomattomalta ajatella, että lukijoita on heidän lisäkseen tuhansia ja vieläkin uskomattomalta, että te olette tilastojen perusteella selvästi odottaneet minua ja käyneet lomani aikana blogissa kurkkaamassa olenko postannut. Kiitos teille siitä ja lukuisista ymmärtävistä ja kannustavista kommenteista blogilomaani liittyen!

Blogiloman aikana olen yrittänyt elää ihan tavallista arkea. Olen tavannut ystäviä (tästä on tulossa postaus piakkoin), levännyt ja nukkunut jopa päiväunia, mutta samalla pohtinut kuumeisesti blogin jatkoa.

Rehellisesti sanottuna olen tullut siihen pisteeseen, että blogi hiipuu kohti loppuaan. On hiipunut jo pitkään. Kyse ei todellakaan ole ollut halusta lopettaa blogi juuri tässä hetkessä, vaan siitä kykenenkö sairauteni vuoksi sitoutumaan tähän enää siten kuin haluaisin sitoutua.

Haluaisin antaa teille niin paljon enemmän kuin nyt. Se on vain kovin vaikeaa, kun samalla sairauteni vetää minua täysin toiseen suuntaan ja maton renkaideni alta aina silloin, kun olen juuri saanut elämäni jälleen tasapainoon.

On hankalaa kirjoittaa blogia, kun sisälläni jäytää kipu, joka salpaa hengitykseni. Silloin, kun jatkuvasti pelottaa mitä seuraavaksi tapahtuu.Vielä ei kuitenkaan ole hyvästien aika. Ei tässä postauksessa eikä tässä hetkessä. Tarvitsen lisää aikaa. Lisää lepoa.

Olen täällä. Edelleen. Sen halusin vain teille kertoa.

Kommentit

16 kommenttia
Selina

Tietenkin olet aina tervetullut lukemaan. Kiitos, että olet siellä! ❤️ Eikä todellakaan tarvitse pyydellä anteeksi, että et ole ollut täällä hetkeen. Ei todella! ❤️

Minäkin olen todella pahoillani. Tällä hetkellä elän kovien kipujen vallassa ja tulevaisuus pelottaa. Blogin tulevaisuus pelottaa. Elämä on mysteeri todellakin. Haluaisin niin kovasti kirjoittaa sinulle ja teille kaikille kivoista asioista, mutta arki on juuri nyt hankalaa. Olen onneksi löytänyt pienistä pyörätuolilenkeistä voimaa. Kyllä tämä tästä.

Avatar

❤️❤️
Tsemppihalaus (jälleen kerran). Monta kertaa sinä ja blogisi olette käyneet mielessä ja olen miettinyt jokohan kohta tulisi uusi postaus. En kauheasti ehdi enää blogeja lukea, mutta tätä blogia en malta jättää lukematta.
Ja miten ihmeellistä on ollut tämän tauon aikana huomata, että tuntuu aivan kuin ei olisi kuullut ystävästä pitkään aikaan. Vaikken edes tunne sinua muuten kuin blogin kautta.

Kiitos ihanasta, avoimesta ja suoraan sydämestä kirjoitetuista teksteistä. Kiitos että päästät meidät lukijat kurkistamaan elämääsi ja avaat meille sisintäsi.

Jään odottamaan seuraavaa tekstiä.❤️

Selina

Kiitos Hannanen. Mulla tuli itku kun luin kommenttisi. Kiitos lämpimistä ajatuksistani blogiani kohtaan. Ja kiitos kun kommentoit! ❤️

Avatar

❤️❤️❤️

Selina

❤️

Avatar

Toivon sinulle niin paljon kaikkea hyvää <3 paljon voimia ja tsemppiä! <3

Selina

Kiitos lillamy! ❤️

Avatar

❤️

Kumpa paljon hyviä asioita olisi edessä.

Selina

❤️ Sitä minäkin toivon. Kaikkea hyvää myös sinulle!

Avatar

Kiitos kun olet! ❤ Kiitos kun jaksoit kirjoittaa!

Selina

❤️ Ole hyvä!

Avatar

Sinulla on kaunis sielu, joka säteilee vielä selkeämmin, kun elämäsi potkii päähän. Seuraan vain paria blogia, joista yksi on tämä. Elämänmakuinen, rehellinen, positiivinen kertomus. Sen vuoksi varmasti monet seuraajat, ja minä ainakin, olemme huolissamme, kun sinusta ei kuulu. Ihan tuikituntemattomasta ihmisestä, koska sinä olet sinä ❤️
Toivottavasti saat itsekin niin paljon tästä itsellesi, että jaksat jatkaa.
Kävi niin tai näin, kiitos ja jaksamista!

Selina

Voi kiitos Pia kauniista sanoistasi. ❤️

Avatar

Voi mikä valo välittyykään taas rivien välistä vaikka tilanteesi ja asiat ovat vaikeita. Kannustan vielä sinua olemaan itsellesi armollinen. Meille lukijoille riittää vähempikin ja harvemminkin. Lepää, kun sitä tarvitset ja kirjoita, kun siihen on voimia. ❤️

Selina

Voi Marsa, yritän kovasti olla itselleni armollinen. Olen levännyt ja julkaissut nyt vain aiemmin sovitut yhteistyöt. Lepo jatkuu, vaikka rehellisesti blogi käy päivittäin mielessä. Te lukijat olette niin ihania, että aivan itkettää. Kiitos, että olet siellä ja kommentoit! ❤️

Avatar

Selina <3
Mietin, että kehtaanko edes avata blogiasi näiden kuukausien jälkeen, jotka olen ollut sitä lukematta. Olenko oikeutettu sitä lukemaan, kun en ole tätä enää aktiivisesti seurannut? Tulin kuitenkin..
Olen pahoillani siitä, että kivut ovat ottaneet jälleen vallan sinusta 🙁 Ja tuntuu niin pahalta, että se vaikuttaa blogisi pitämiseen. Jotenkin toivoin ja odotin, että asiat olisivat edenneet toisella tavalla. Sinä olisit ansainnut sen menevän niin <3
Elämä on mysteeri. Se heittelehtii miten sattuu.
Oli ihana lukea, että pääsit kuitenkin tapaamaan muita bloggaajia 🙂
Toivon sinulle sylikaupalla kaikkea hyvää <3 Minä olen täällä myös, edelleen.
*Halaus*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä