Masennus, olet täällä taas

Teksti Selina

Olen ollut pitkään alakuloinen. Olen läsnä, mutten siltikään kokonaan. Suorittanut arkea puoliteholla.

Viime kuukaudet ovat olleet kohtuuttoman raskaita sairauden ravistellessa minua kotoa sairaalaan useamman kerran samalla, kun odotan aikaa hoitokokeiluun ja siitä seuraavaan mahdolliseen leikkaukseen, joka voisi helpottaa oloani. Viedä tämän kamalan kivun pois.

Enää en hymyile kuten ennen, eikä se johdu siitä, että joskus pelkästä hymyilystä poskeni alkavat dystonian vuoksi nykimään, vaan siitä, ettei minua hymyilytä. Enää en tunne onnen ja ilon tunteita samalla tavalla kuin ennen. Miksi siis hymyilisin.masennus
Aluksi ajattelin, että olen vain tavallista väsyneempi pitkään jatkuneesta pimeydestä sekä kivuista ja dystonian hankaloittamista öistä johtuen. Siitä, kun se vääntää raajani ja kehoni kivuliaisiin virheasentoihin joka ikinen yö.

Havahduin kuitenkin tilanteeni vakavuuteen eräänä sateisena joulukuun alun iltana itkiessäni pihamme ainoan lumikasan äärellä. Siinä säälittävän kokoisella lumikasalla poikani leikki innoissaan lumella ja tarjoili minulle milloin makaronilaatikkoa ja vaahtokarkkeja lautaselta, joka oli täytetty piripintaan lumisohjolla.

”Syö äiti syö”, hän sanoi hymyillen sädehtivää hymyään ja istahti taas kaivamaan lumikasaa. Hän oli riemuissaan. Siinä minä istuin pyörätuolissani ja ”söin” ääneen maiskutellen lumiateriaani samalla toivoen, ettei taapero näkisi poskilleni valtoimenaan valuvia kyyneleitä.

Minua itketti, koska halusin sisälle. Halusin pois tilanteesta, josta tiesin joskus saaneeni niin paljon. Siitä, kun näin lapseni vilpittömän ilon sohjolumen lapioimisesta, iloiset hymyt ja satunnaiset lentosuukot. Nyt en saanutkaan mistään niistä tarpeeksi voimia. Halusin vain päästä pois, koska juuri sillä hetkellä tunsin vain sisälläni ja lihaksissani polttavan kivun. Niin ja syyllisyyden.

Masennus ei ole häpeä

Masennus, olet täällä taas, mutta nyt onneksi vain lievänä. Vaikka kipu hallitseekin elämääni jo paljon enemmän kuin haluaisin, koen, että hallitsen vielä nämä masennusoireet, jotka tunnistin aika nopeasti kolme vakavaa masennusta sairastaneena.

Masennus alkoi oireilemaan vähitellen kesän väistyessä syksyn tieltä. Aluksi ainoa oire oli alakuloisuus, jonka myös psykoterapeuttini pisti merkille terapiassa. Sitten tuli väsymys. Olisin voinut vain nukkua, mutta siltikään mikään unimäärä ei tuntunut riittävän kipujen poltellessa hermojani entistä kovemmin. Sitten tulivat pelot ja ahdistus, ja lopulta olen tässä pisteessä, kun elämä tuntuu mustalta ja tulevaisuus ei ole enää jännittävä matka, vaan pelottava mörkö.

Läheiseni ovat huomanneet oireeni luultavasti ennen kuin minä tajusin mistä on kyse. Sen, etten ole oma itseni – se aina hymyilevä ja iloisen puhelias. Olen saanut heiltä valtavasti tukea, kun he ovat kuunnelleet minua silloinkin, kun paha olo saa sanat loppumaan. Silloin, kun vain itken kipuja, pelkoa ja ahdistustani.

Kirjoitan lievästä masennuksestani teille avoimesti, koska haluan antaa masennukselle kasvot, jota sen kantaja ei häpeä. Minä en häpeä kolmea sairastamaani vakavaa masennusta, enkä nyt näitä lieviä masennusoireita. Olen edelleen minä, vaikka en hymyile ja juttele yhtä paljon kuin ennen.

Olen edelleen minä, vaikka olenkin selvästi alakuloisempi. Olen edelleen hyvä vaimo, äiti, tytär, sisko ja ystävä, vaikka kehon fyysiset kivut saivatkin minut jälleen masentumaan. Olen edelleen minä, Selina.

Lue myös:

Kipeä rakkaus
Dystonia, nyt minä pelkään sinua
Heikko, siltä minusta nyt tuntuu

Kommentit

18 kommenttia
Selina

Hei,

Kyllä hoitokokeilu liittyy juurikin Baklofenpumppuun, eli olen ensin menossa testaukseen sairaalaan ja jos hoito toimii, myöhemmin minulle laitetaan leikkauksessa oma pumppu.

Ihana lukea, että olet saanut baklofenhoidosta niin hyvän avun! Itsellä on juuri sama tilanne, eli spastisuuskipu vaikuttaa kokonaisvaltaisesti kehooni ja koko elämääni. Kokemuksesi baklofenpumpun hyödyistä antoi minulle paljon toivoa, kiitos kun kommentoit! ❤️

Avatar

Kiitos kun jaat! ❤ tunnistin tuosta kirjoittamastasi ’kuinka masennus alkoi kokeilemaan…’ – mun masennus kulkee juuri samalla tavalla. Kiitos, kun kirjoitit minunkin tunteeni paperille 😊 muistan sinua ja perhekuntaasi rukouksilla 🙏

Selina

Kiitos Misteli! ❤️ Kaikkea hyvää sinulle!

Avatar

❤️

Selina

❤️

Avatar

❤️

Selina

❤️

Avatar

Voimia sinulle ja perheellesi!
Leena Kauhavalta

Selina

Kiitos Leena! ❤️❤️❤️

Avatar

Sinä olet yhä ihana sinä. ❤

Viime vuosi oli itselleni todella vaikea ja sen jättämät jäljet näkyvät tällä hetkellä ahdistuksen vaikeutumisena. Joinain päivinä on todella vaikea olla ja arjesta selviytyminen on todella selviytymistä. Onneksi myöskin monet kerrat ahdistuksesta itseni pois taistelleena tunnistan oireet ja pärjään niiden kanssa, vaikka ne aivan kamalia ovatkin.
Tiedän kuitenkin syyt sen takana ja yritän muistaa, että jonain päivänä taas helpottaa.

Lähetän täältä halauksia sinulle. ❤

https://naissanelioissa.wordpress.com/

Selina

Kiitos kommentista! ❤️

Toivon sydämestäni, että ahdistus alkaisi helpottamaan! Auringon näyttäytyminen tekisi varmasti hyvää sinullekin! Hyvin mielin kuitenkin luin kommenttiasi, jossa kerroit, että taistellut itsesi ahdistuksesta pois. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja valtavasti tsemppiä! ❤️

Avatar

Selina saanko kysyä, mistä kipujesi paheneminen johtuu? Eikö uusi stimu toimi kuten entinen vai onko kyseessä sairautesi paheneminen? Toivon sinulle ja perheellesi koko sydämestäni kaikkea hyvää, toivottavasti kevätaurinko tuo valoisuutta myös mieleesi ❤️

Selina

Totta kai saat kysyä. 🙂

Minulla on kahdenlaista kipua, joista toinen on hermosärkyä, mitä hoidetaan juurikin stimulla ja toinen spastisuuskipua. Tällä hetkellä kipujen paheneminen johtuu kehoni spastisuuden lisääntymisestä. Vaikka spastisuuskipu on ihan erityyppistä kuin hermosärky, se tavallaan ruokkii hermokipua entisestään, jonka vuoksi joudun syömään voimakkaita kipulääkkeitä. Stimu siis toimii, mutta haasteena on nyt toisenlainenkin kipu, johon stimun teho ei vaan riitä.

Odotan myös kevättä ja aurinkoa. Olen valaunut aika paljon toivoa juurikin aurinkoisiin päiviin. Kyllä tämä tästä. ❤️ Kiitos, kun kommentoit!

Avatar

Kiitos, että kerrot niin aidosti ja rehellisesti asiasta. Nämä dystonian oireet ovat välillä niin voimakkaat, että jokainen voi lannistua ja masentua toimintakyvyn alenemisesta. Se on vain inhimillistä ja luonnollistakin. Toivotaan, että kevättä kohti mentäessä pienet arjen asiat, kuten valoisan ajan lisääntyminen ja lintujen laulun kuuleminen, saavat mielialaa hieman kohenemaan. Tietysti toivotaan myös, että tämä dystonia rauhottuisi välillä edes vähän. Kausiluontoistahan oireilukin voi olla, joten aina voi tietysti odottaa parempaa kautta. Mutta sitten jos sitä odottaa kuukausitolkulla ja parempaa ei tule, niin kukapa ei masentuisi.
Lämpimin ajatuksin toivotan sinulle parempaa oloa ja kiitos, että jaat kokemasi.

Selina

Voimia sinulle dystonian kanssa! ❤️

Viisaita sanoja täynnä sinun kommentti, kiitos kun kommentoit!

Avatar

Toivotan sinulle voimia kaikkien sairauksien keskellä! Ihana seurata blogia ja sinun ja perheesi kuulumisia. T. Mummeli

Selina

Ihana, kun seuraat! Toivon kaikkea hyvää sinulle. ❤️

Avatar

Moi!
Puhuit ylempänä kommenteisssa spastisuuskivuista ja uudesta hoitokokeilusta ja leikkauksesta, niin saanko kysyä, onko kyse baclofen-pumpusta? Itselläni oli tosi paha spastisuus, joka vaikeutti elämää niin fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisestikin kipujen vuoksi. Pumpun ansiosta kivut ovat poistuneet ja mielikin on paljon virkeämpi, eli elämänlaatu on parantunut tosi paljon. Toivottavasti sinunkin olosi helpottaa leikkauksen myötä, vaikka totutteluahan se varmasti aluksi vaatii, tsemppiä!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä