SELINA

Olen Selina uhkaavasti, mutta varmasti kolmenkympin kriisiä lähestyvä nainen, äiti, vaimo, kummitäti, isosisko ja kipuyryhmän vertaistukitäti. Ihmisenä olen positiivinen, hölösuu, jankkaaja, pilkunviilaaja, herkkis, siisteysintoilija ja hieman ehkä höpsähtänyt mökkihöperö. Harrastan leivontaa (lue: minä leivon, Isimies syö ja siivoaa!), valokuvausta, askartelua, käsitöitä ja koirien kanssa touhuilua – eli olen erittäin stereotyypinen eläkeläinen, paitsi minulla pyörii jaloissa vuonna 2012 syntynyt A-muru sekä vuonna 2017 syntynyt L-muru vauhdittamassa, vilkastuttamassa ja rikastuttamassa elämääni.


Miksi kelaan? Syy siihen, miksi olen pyörätuolissa on hoitovirheestä johtuva ääreishermovaurio, jonka seurauksena minulle kehittyi hiljalleen vaikea koko kehon CRPSII-oireyhtymä ja siihen liittyvä yleistynyt dystonia. Sairauteni vuoksi alaraajani eivät toimi kunnolla, mutta eivät kuitenkaan käyttäydy kuin halvaantuneella. Minulla on siis kaikki ”baanat auki”, mutta viesti aivoista
selkäydintasolle ja sieltä hermoihin ja lihaksiin ei vain enää toimi
kunnolla. Sairauteni vuoksi olen havinainen nainen, koska molemmat sairauteni ovat harvinaisia, varsinkin tämä minun sairauskombooni kuuluva yleistynyt dystonia. Tämän vuoksi lääkäreillä ei ole kovinkaan paljon annettavaa helpottaakseen oloani. Kumpikaan sairaus ei ole täysin parannettavissa, mutta oireita voi minun kohdallani hoitaa nykylääketieteellä hyvin tuloksin ja helpottaa intensiivisellä fysioterapialla. Vaikeasta sairaudestani huolimatta koen olevani minä, enkä vain sairas ihminen ja uskon, että vain siksi olen saanut elämääni kaikista vaikeuksista huolimatta näin paljon hyvää ja kaunista. Olen onnellinen.
Lisää CRPSII ja dystoniasta ja niiden hoitomahdollisuuksista voitte täältä.
Tervetuloa lukemaan hieman erilaista,
elämänmakuista, välillä ihan sairasta, mutta rehellistä
perheblogia – minun blogiani, Kun äiti kelaa-blogia.

 

♥: Selina

 

Yhteistyössä

Muualta poimittua