Äiti elämää 24.5.2015

Minähän en juokse! Ja taas juoksin..

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Niin, en oo koskaan ollu mikään juoksija tyyppi. Aina välttänyt sitä kuin ruttoa. Tai oli kerran vaihe jolloin intervallijuoksut pikkuhiljaa pitenivät ja yhtäkkiä huomasin juosseeni useamman kilometrin putkeen. Mutta kun ne kisat oli ohi mihin treenatessani tuo tapahtui jäi juoksukin. Tämä tais olla vuosi 2010. Sen jälkeen en oo paljo juoksuaskelia ottanut muuta kuin lapsen perässä tai ehtiäkseni raitiovaunuun. =)

Tänään tapahtui kuitenkin jotain erikoista.

Mua houkuteltiin mukaan Naisten kympille ja ensimmäinen reaktioni oli ”en mä lähe, en jaksa juosta enkä tiiä oisinko edes tarpeeks kuntoutunu”. No houkuttelija kertoi että tässä juoksussa saa ottaa myös ihan rennosti ja voi hölkätä tai kävelläkin jos haluaa. Sitten lupasin harkita.

Harkinnan jälkeen viikko sitten päätin lähteä mukaan tapahtumaan ja se oli siis tänään. Starttasin ystäväni Tuulin kans (tai siis onhan Tuuli muutakin kuin ystävä, mikä se virallinen nimi on miehen veljen vaimolle? Jos joku tietää niin kertokaa, hän on siis myös se minulle =) )

Tuulin mä houkuttelin mun kaveriksi vasta eilen myyntipuheella: ”lähe mun kans huomenna naistenkympille, mut ei siis tosiaankaan juoksemaan vaan käveleen/hölkkäämään” Niin Tuuli sitten otti tämän kevyen haasteen vastaan ja tuli mun kans.

Startattiin siis hölkkääjien sarjassa ja sovittiin etukäteen että aloitetaan hölkkäämällä ja kävellään sitten kun siltä tuntuu. No siinä ne metrit ja pikkuhiljaa kilometrit vaan eteni juosten. Ja siis joo ei mitään lujaa juoksua vaan kevyttä rauhallista hölkkää, mutta juoksuaskelia kuitenkin =) . Kolmen kilometrin kohdalla oltiin jo tosi ylpeitä suorituksestamme, vitosen kohdalla tais päästä pari riemun kiljahdusta ja siitä eteenpäin jokainen kilometri lisää toi meille ihmetystä miten me ollaan jaksettu ja siis jaksetaan edelleen!?!?! Seitsemän kilometrin kohdalla alettiin puhumaan että taidetaan juosta koko matka, kasin kohdalla oltiin edelleen samaa mieltä mutta puhuttiin kyllä että jos väsyttää tai alkaa johonkin sattumaan niin kävellään vaan ja ysin kohdalla päätettiin että no nyt juostaan loppuun saakka vaikka pää kainalossa. Ja niin tehtiin, siis juostiin loppuun eikä ollu edes pää kainalossa. Ja voi että sitä voittajafiilistä =) aikaa meillä meni 1h 15minuuttia.

Hieman molemmilla välillä sattui polviin ja vähän polvitaipeisiin sinne takapuolelle mutta ei kipu ollut liian kovaa. Ja mulla ensin sattu vähä oikeaan polveen, se meni ohi ja sattui vasempaan ja pian sekin meni ohi.

Yllättävän kivuttomasti meni siis 10 kilometriä juosten (hölkäten). Kovaa en varmasti olis jaksanut juosta kun tuo kestävyyskunto ei oo mikään hyvä. Mutta näköjään kaikesta huolimatta aika jees kun tämmösen suorituksen jaksoin tehdä.

Kiitos Tuuli ja te muut 15 998 juoksukaveria seurasta. Kiitos myös sinulle joka olit ainakin neljässä eri kohdassa kannustamassa juoksijoita! Ja hei sinä joka kävit juoksun yhteydessä ottamassa selfien mun kans, (juu otettiin kuva juostessa) unohdin sanoa sulle että tsemppiä kisavalmisteluihin ja itse kisaan! Kiitokset ja terkut myös NRJ:n Tuijallle ja Lauralle jotka oli juontamassa tapahtumaa ja tietty tapahtuman järjestäjille myös!

Oli kiva päivä! Vaatetuksen oisin voinu valita hieman toisin mut muuten jees.. alla kuvat ja tekstit miksi..

P.s. kevyesti kuntoon osan 6 saa siis myös hölkätä jos haluaa tehdä just samoin kuin minä

P.p.s. Tämä on minun blogbookin sadas kirjoitus =)

Tässä vielä ajatus oli kävellä/vähän hölkätä

Tässä vielä ajatus oli kävellä/vähän hölkätä

IMG_1947IMG_1952

MAALISSA!!!

MAALISSA!!! ja niin onnellisia kun jaksettiin juosta!

No sitten siitä pukeutumisesta.

Ensin tärkein, kunnon urheiluliivit. Tässä mä luotan Shock Absorber merkkiin! ja nyt kun pukeutuminen alkoi niin se meni vähän överiksi..

IMG_1966

 

 

Pitkähihainen paita, puolipitkät Lorna Jane salihousut, zeropointin kompressiosäärystimet (ehdottomat juoksuhommiin). Ja tämäkin ois ollu jees, mutta ei, pukeminen jatkui vaan..

IMG_1963

Naisten kympin virallinen t-paita ja toiset housut. Noi housut on fitnesstukun uudesta mallistosta. Ja tämä kerros oli ehkä vähän liikaa, niin eikä se vielä siihen loppunut vetäisin tuon takinkin tuosta päälle..

IMG_1962

Näin oli kaikki vaatteet päällä. Tuo takki on Adidaksen. Ja kuinka näiden vaatteiden kans kävi…IMG_1960

Noh ensin oli kylmä ja siis kylmältä vaikuttavan ilman vuoksi laitoinkin paljon vaatetta päälle. Starttia odotellessa olin siis aivan jäässä, vilukissa kun olen, mutta hyvin pian juoksun alkaessa alkoi lämmetä ja pian olikin jo hiki. Jompi kumpi kerroksista olisi siis ollut aivan riittävä ja ois varmasti ollut vieläkin mukavampaa juosta kevyemmällä vaatetuksella. Mutta ennen ja jälkeen juoksun olisi pitänyt olla jotain vielä lämpimämpää mukana. Jos satun ensi vuonna osallistumaan uudestaan niin olenpahan tämän verran viisaampi. Ainiin ja vähän jännitin myös kun mulla oli aika uudet adidaksen kengät jalassa, pari kertaa vaan pitänyt pienen lenkin. Olin aivan varma että jotain rakkoja tms tulee mutta eipäs tullut mitään =)

-Mari-

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (8)

Joo voishan se puhtaampaakin olla, mutta ei sitä aina jaksa itse maustaa. Tosin aika usein kyllä ostan maustamatonta ja itse maustelen.




0
1 vastaus

Käly. 🙂 ja hei, mä oon ihan samanlainen! en ole koskaan juossut ”oikeesti”, ja nyt sitten juoksin reilu vko sitten elämäni ekan kympin täällä Oulussa Ideapark-juoksussa. olin todella tyytyväinen! harjoittelua oli takana kuitenkin vain vajaa 6vkoa, ja tämmönen punttipena kun sen juoksureenin yrittää yhdistää siihen salireeniin niin hohhoi. Mutta hyvä ja tsemppiä juoksuihin ja muihinkin. 🙂




0
1 vastaus

Kiitos tiedosta =)

hyvä että juoksu sujui sielläkin




0
1 vastaus

Nato = aviomiehen sisar




0
1 vastaus

Tuuli on aviomiehen veljen vaimo, eli ilmeisesti tuo käly =)




0
1 vastaus

Hei! IIhmettelin todella kun edellisessä jaksossa fitnes päiväkirjat ostit valmiiksi marinoituja possua ja kanaa!!?? Siis wooot?? Käytätkö niitä?? Eikös se ole aika tärkeä että syö nimenomaan puhdasta ruokaa?




0
1 vastaus

Joo voishan se puhtaampaakin olla, mutta ei sitä aina jaksa itse maustaa. Tosin aika usein kyllä ostan maustamatonta ja itse maustelen.




0
1 vastaus

Kiitos tsempistä! Kuvista tuli oikein hyvät vaikka vauhdissa otettiinkin




0
1 vastaus

=) hyvä juttu




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Mari Valosaari
Mari Valosaari Fitnestä vai tavallista elämää terveellisesti? Ennen pelkkää fitnestä, nykyään perhe-elämää johon vaikuttavat opitut terveelliset elämäntavat fitness maailmasta. Eikä se fitness ole mihinkään kadonnut vaikka monessa asiassa taka-alalle jääkin. Mari uskoo nousevansa kisalavalle vielä mummonakin. Aika näyttää käykö niin ja säilyykö fitness into niin että kisaaminen jatkuu. Tai salliiko suolistosairaus ylipäätään kisaamisen.. Nyt kahden lapsen äiti ja laulavan palomiehen vaimo asuu maalla, hoitaa kotia, lapsia ja hevosia sekä yhdistää tähän yrittäjänä toimimisen. Luvassa tavallista elämää ”fitness mutsin” silmin. Tervetuloa mukaan!

Arkisto

Instagram

  • #tarkenee

marivalosaari

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: