Äiti elämää 25.10.2017

”Ei sun tarvi, kyllä mä sen hoidan”

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kun välillä voisi sanoa myös ”kiitos, se tulisikin nyt tarpeeseen”.

Ylisuorittaminen vie voimat ja joskus se voi mennä liian pitkälle, jopa sairaalaan.

Meillä monilla on niin paljon tilanteita kun joku tarjoaa apuaan, pyyteettömästi, hyvää hyvyyttään. Se ei olisi edes kovin iso homma hänelle, mutta me sanomme ”kiitos, mutta ei sun tarvi”. Vaikka oikeasti olemme niin väsyneitä että mikä tahansa pienikin apu toiselta ihmiseltä tulisi enemmän kuin tarpeeseen.

Joskus tuntuu että koska homma tuntuu itselle niin kovin raskaalle niin ei sitä kehtaa vierittää myöskään toisten niskaan, kyllä minun pitää omat hommani jaksaa tehdä.

Mutta joskus esimerkiksi terveydentila onkin este että en oikeasti jaksa tehdä niitä omia hommiani. Ja syy siihen että terveys on mennyt tähän pisteeseen voi olla joko siitä syytä että ei ole tarpeeksi ajoissa hyväksynyt muiden apua tai pyytänyt sitä. Tai ei ole huolehtinut tarpeeksi hyvin omasta terveydestään.

Minä tein juuri tämän virheen ja haluan jakaa tämän jotta joku muu voisi välttyä samalta virheeltä.

Suolistosairauteni (colitis ulcerosa) joka oli pitkään todella hyvänä, päätti pahentua jo aika pitkän aikaa sitten. Osittain otin oman kuntoni huomioon ja osittain taas en. Pääasiassa en. Päiväni kuluivat pitäen huolta siitä että kaikilla muilla on kaikkia, lapsilla ja miehellä ruokaa ja puhtaita vaatteita, että lapsilla olisi tekemistä, että lapset voisivat myös leikkiä äidin kans, mutta samaan aikaan niin että äiti saisi tehtyä kaikki työt mitä tehtävissä oli, ja niin että kaikki viisi hevosta kissoineen saisivat mahdollisimman hyvää hoitoa ja puhtaat paikat elää.

Tässä rulianssin keskellä tauti söi minua sisältäpäin. Jatkuva veriripuli alkoi pikkuhiljaa syödä voimia. Mutta kyllähän minä jaksan velvollisuuteni hoitaa. Itse olen lapseni ja hevoseni hommannut, itse ne pitää hoitaakin.. Pitkään sitä ihminen jaksaakin vaikka voimat alkavat ehtyä.

Mutta myös pysähdys tulee ennemmin tai myöhemmin. Joko niin että itse tajuaa alkaa hidastamaan tahtiaan ja huolehtimaan itsestään tai sitten kuten minulle.

Fyysiset voimat yksinkertaisesti loppuivat. Tuli päivä että oli pakko sanoa en jaksa. Hädin tuskin jaksoin olla seisaaltani kun laitoin lapsille ruuat lautaselle tai vaihdoin vaatteet, hevosten tarhoihin vienti ja lämpimän veden kanto jäätyneen päälle tuntui kuin olisi maratonin juossut. Olin loppu. Viimeisillä voimilla kovissa tuskissa käytin vielä poikani neuvolassa mutta sen jälkeen oli minun vuoro mennä lääkäriin. Olin varannut ajan yksityiseltä lääkäriltä kun kunnalliseen en saanut aikaa, ja ajattelin että hän määrää jotkut hyvät lääkkeet ja voin kaupan kautta mennä jatkamaan hommia kotiin.

Lääkäri tekikin lähetteen Lohjalle erikoissairaanhoitoon. Olin kuivunut ja lääkäri näki minun tarvivan nyt enemmän apua. Ajoin Lohjan sairaalaan itkien koko matkan. Pahimmalta tuntui se tunne että nyt petän perheeni ja hevoset kun en ole niitä hoitamassa. Mieheni yritti monta kertaa sanoa ja viestittää ”kyllä me täällä pärjätään, hoida nyt vain itsesi kuntoon” ja tarpeeksi monien kyynelten ja toistojen jälkeen sen alkoi ymmärtää ja hyväksymään.

Olen nyt ollut pian vuorokauden tipassa ja olo alkaa kohenemaan. Kuvauksien perusteella tautini on levinnyt suolistossa entistä pidemmälle ja on todella ärhäkkä. Odotan osastolla sisätautilääkärin tapaamista ja jatkosuunnitelmaa..

Asiat on aika ikävästi nyt. Ja minä olin tyhmä kun ne päästin tähän tilaan. Älä sinä tee samaa virhettä. Jos terveytesi heikkenee, mene ajoissa hakemaan apua. Tai jos vain kotityö tuntuvat ylitsepääsemättömän raskaalta, annan sen jonkun auttaa tai PYYDÄ APUA

Parempia päiviä kaikille teille

-Mari-

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (63)

Kiitos paljon!
Mulla on sama että veriarvot pysyy hyvinä todella pitkään mutta calpro huutaa hoosiannaa.

Täällä koitetaan kovasti lepäillä. Voin jo huomattavasti paremmin, mutta onhan tässä vielä matkaa.

Toivon oireettomia kausia ja mielellään vuosia sinulle




0
1 vastaus

Hirveesti voimia Mari! Tuli ihan tippa silmään tätä lukiessa. Itse olen samanlainen ylisuorittaja, ja joskus se vaan kostautuu, ei vaan jaksa 🙁 yritä levätä ja saada itsesi kuntoon.




0
1 vastaus

kiitos. ja koita sinäkin löytää hetket lepoon ja pyydä apua ajoissa <3




0
1 vastaus

terveys ei ole mikään itsestäänselvyys, ollut vaikea vuosi myös minulla.. jaksamista ?




0
1 vastaus

ei oo ei.
kiitos. tsemppiä sullekin




0
1 vastaus

Voimia! Minulla oli muutama vuosi sitten vielä colitis ulserosan kunnes leikattiin paksusuoli pois ja väliaikainen avanne tuli. Se suljettiin ja nyt elän ohutsuolen varassa j-pussilaisena. Terveisin entinen suorittaja




0
1 vastaus

kiitos. ikävä että sulla meni siihen saakka




0
1 vastaus

vaikkakin elät varmasti nyt parempaa elämää kuin sillon taudin kanssa =)




0
1 vastaus

Paljon voimia! Miehelläni on sama sairaus ja on ollut viimeiset 5 vuotta todella ärhäkkä ja hänellä kaikki lääkkeet todettiin tehottomiksi tai sivuvaikutukset olivat todella pahat. Koko perheen voimat loppuivat, kun mieheni ei jaksanut tulla edes sisältä ulos. Kaksi vuotta sitten hän aloitti SCD-ruokavalion sairaalan suosituksesta ja vuosi sitten pääsi oireettomaksi sen avulla. Ruokavalio on tiukka, mutta mielestäni todellakin arvoisensa, koska sen avulla meillä eletään tällä hetkellä normaalia elämää, eikä leikkaushoitoa tarvittu. Facessa on ryhmiä ruokavaliosta ja siellä saa tukea aloitukseen, jos pystyt sitä harkitsemaan.




0
1 vastaus

tuo on pistänyt silmään jo jonkun aikaa sitten ja aion kyllä tutustua siihen ruokavalioon tarkemmin. kiitos




0
1 vastaus

Taitaa ylisuorittaminen ja muiden tarpeiden asettaminen omien edelle olla äitien ja paljon vastuuta kantavien ammattitauti. Been there, done that! Voimia ja paranemisia 🙂




0
1 vastaus

niin taitaa. Kiitos




0
1 vastaus

Paljon tsemppiä ja haluksia Mari!❤️




0
1 vastaus

kiitos




0
1 vastaus

Kovasti voimia ja jaksamista!




0
1 vastaus

kiitos




0
1 vastaus

Pikaista paranemista! Hyvä kirjoitus. Muistetaan jatkossa kaikki pyytää ja vastaanottaa apua…




0
1 vastaus

kiitos. niin muistetaan!




0
1 vastaus

Hirmuisesti tsemppiä! ? Itse 4 pienen lapsen äitinä ja samaa colittista sairastavana reissutyöläisen vaimona voin niin samaistua tuohon tilanteesi. On muka pakko vaan jaksaa vaikka oikeesti ei jaksa. Suoliston sain oireettomaksi gluteenittomalla ruokavaliolla ja se on ollu ihan paras päätös aikoihin kokeilla et mitä viljattomuus minun kohdalla auttaa. Kohta 1,5 menty ilman tulehusta ja hyvin pienillä lääkemäärillä vaikka sressitön elämä on sula mahdottomuus tässä elämän tilanteessa. Jospa sinullekin löytyisi joku helpottava apukeino <3




0
1 vastaus

kiitos.




0
1 vastaus

Tsemppiä sinne! Nyt lepäilet, kyllä ne oikeasti siellä kotona pärjää! Pitäs meidän muistaa huolehtia ennenkaikkea itsestämme, että jaksamme huolehtia muista <3




0
1 vastaus

juurikin näin <3 kiitos




0
1 vastaus

Paljon voimia! Onneksi sinullakin on hyvä tukiverkosto ympärillä, joka ottaa kiinni, kun itse horjahtaa. Perhettä, ystäviä ja muita läheisiä osaa arvostaa aina vain enemmän, kun ymmärtää kuinka paljon heidän tuki merkitsee!
Nyt keskityt oman hyvinvoinnin parantamiseen ilman syyllisyyden tunteita! ?
Viisaita sanoja tekstissäsi.




0
1 vastaus

Kiitos. Kyllä heistä osaa olla kiitollinen varsinkin näinä hetkinä <3




0
1 vastaus

Tsemppiä Mari!

Itselläni on myös colitis ulserosa ollut noin 10 vuotta. Olen syönyt jatkuvasti lääkkeitä (asacol ja azamun) ja akuutin puhjetessa kortisonikuuri on aina auttanut oireisiin parissa päivässä. Veriripuli on loppunut tyyliin päivässä.

Odotan tällä hetkellä esikoista ja tauti aktivoitui alkuraskaudessa. Jouduin aloittamaan kortisonin, vaikka en sitä olisi halunnut raskauden aikana syödä. Mutta lääkärit ovat sitä mieltä, että lääkkeet ovat turvallisia raskauden aikana ja suoraan sanottuna en usko, että tauti pysyisi rauhallisena ilman lääkkeitä.

Syön myös gluteenittomasti ja vähälaktoosia maitotuotteita jonkin verran. Nyt tauti rauhoittui ja kortisonikuuri loppuu viikon päästä. Muistelin, että joskus sanoit, ettei sinulla ole lääkkeitä tautiin? Itse asiassa ei ole kauaa, kun mietin sinun blogia/instaa katsoessa, että kylläpäs sinun terveys (sairaus tietäen) jaksaa paljon hektistä elämää ja kiirettä.

Riittävä uni, lepo ja säännöllinen ja hyvin sulava ruoka ovat ainakin itselle tosi tärkeitä. Ja varmasti sinä tiedät ja tunnet oman kehosi parhaiten, mikä sopii ja mikä ei mutta kuulostaa tosi hurjalta sinun tahti. 🙁 Itseni on ainakin kuunneltava tosi paljon omaa kroppaa ja otettava aikalisää heti, kun siltä tuntuu. Voimia paljon kuntoutumiseen. Muista olla itsellesi armollinen, levätä ja pyytää/ottaa vastaan apua. <3




0
1 vastaus

juuri tuo vaikeus mulla on kun en osaa hiljentää. mutta ehkä tämä reissu opettaa jotain. tsemppiä kovasti sulle raskauteen ja muutenkin <3




0
1 vastaus

Kiitos <3 Nyt yli kymmenen vuotta taudin kanssa eläneenä olen oppinut ottamaan itselle aikaa ja olemaan välillä myös itsekäs. Jos painan vaan menemään, suolisto kyllä kertoo sen.

Luin uusimmasta postauksesta, että saat nyt kortisonia suoraan suoneen. Toivottavasti se alkaa tepsimään ja olosi paranee <3 Itsellä tosiaan kortisoni on aivan ihme lääke ollut, veriripuli loppunut aina päivässä kahdessa. Alkuun olin hyvin kortisonivastainen, mutta nykyään syön sen kuurin ihan mielellään, koska olo tulee normaaliksi hyvin nopeasti eikä tarvitse pelätä milloin pitää juosta vessaan. Pelottavaa vaan tuo, että kortisonillekin voi tulla immuuniksi :/

Azamun lääke on ollut minulla käytössä varmaan 9 vuotta ja se on sopinut hyvin. Ainut vaan, että vastustuskyky heikkeni ja olen sairastunut flunssaan sen jälkeen tosi helposti.

Olet sä kyllä aika sitkeä ollut, kun kestit noin huonoa oloa noin pitkään. Mulla on ollut aina tosi hyvä kontakti sisätautien polille ja heti, kun alan epäillä, että akuutti pukkaa päälle, olen soittanut hoitajalle, sitten labrat seuraavana päivänä ja sen mukaan hoito. Ei ole tarvinnut kauaa akuutin oireista kärsiä. Olen myös todennut, että jos akuutti on tullakseen, en saa sitä itse millään pois, vaan se on aina vaatinut kortisonin. Olen myös Lohjan sairaalassa ollut yhden vuoden seurannassa, kun asuin vuosia sitten Nummelassa töiden vuoksi. 🙂 Kertaakaan en ole käynyt yksityisellä vaan aina olen saanut hyvää hoito keskussairaalasta sisäpolilta.

Niin ja Vivomixx ja Precosa on hyviä valmisteita ylläpitämään suoliston hyvinvointia 🙂

Sori, tuli aika pitkä viesti. Jotenkin olet vaan paljon ajatuksissa, kun itsekin sairastaa samaa tautia ja pystyy samaistumaan sun tilanteeseen. Itse olen myös fb:ssä vertaistukiryhmissä. Sieltä saa tukea ja myös vinkkejä taudin hoitamiseen.

Kaikkea hyvää sinulle!




0
1 vastaus

kiitos viestistä, kaikki ”selviytymistarinat” luo usko parempaan huomiseen. Taidan yrittää solmia itsekin tänne Lohjalle suhteen jonka voin tarvittaessa avata. Sellainen suhde mulla oli aikaisemmin Jorviin, mutta kun vuosi sitten tähystyksessä oli täysin puhdasta he lopettivat hoitosuhteen…




0
1 vastaus

Minulla on myös ollut Jorviin neljän vuoden hoitosuhde ja hyvin toimi sielläkin. Oma tauti on vaan vaatinut lääkityksen koko ajan ja akuutti on tullut keskimäärin kerran vuodessa. Joskus harvemmin, joskus useammin. Tänä vuonna on jo toinen akuutti, mutta onneksi nyt päättynyt. Kontrollilabroissa olen käynyt myös säännöllisesti 10 vuotta noin neljän kuukauden välein ja aina lähetteet tulleet sairaalasta. Ehkä azamunin vuoksi. En tiedä, mutta kiltisti olen käynyt aina verikokeissa ja yleensä aina ne ovat puhtaat olleet. Vain calprosta on nähnyt, jos suolisto huonommassa kunnossa. Toivottavasti saat nyt luotua hoitosuhteen sinne Lohjan sairaalaan ja että vointiasi seurataan säännöllisesti verikokein ja calprotestein ja pääset tähystykseen myös säännöllisesti. Eihän se kivaa ole, mutta minusta suoli on hyvä tutkia säännöllisesti esim. solumuutosten vuoksi. Itsellä tähystys ei juurikaan satu, vaan lähinnä kamalinta on se tyhjennysvaihe.

Huomasin instasta, että pääset kotiin tänään, ihan mahtavaa! <3 Voimia toipumiseen! Anna itsellesi aikaa ja ole armollinen. Ja tosi ihanaa, että postaat tästä sairaudesta, niin samalla lisäät ihmisten tietoisuutta suolistosairauksista. Itse häpeilin ekat vuodet tautia tosi paljon, enkä halunnut siitä juurikaan puhua. Nykyään kerron avoimesta ja vähät välitän, jos se jonkun mielestä on nolo tauti tms.

Olisi muuten mukava lukea, miten toipuminen edistyy. Toivon, että pahin on nyt takana ja lääkkeet alkavat tepsiä <3




0
1 vastaus

Kiitos paljon!
Mulla on sama että veriarvot pysyy hyvinä todella pitkään mutta calpro huutaa hoosiannaa.

Täällä koitetaan kovasti lepäillä. Voin jo huomattavasti paremmin, mutta onhan tässä vielä matkaa.

Toivon oireettomia kausia ja mielellään vuosia sinulle




0
1 vastaus

Tsemiä Mari ,ole armollinen itsellesi ❤voimia,toivottavasti voit huomenna paremmin.




0
1 vastaus

kiitos




0
1 vastaus

Sairaalassa minäkin makaan tätä lukemassa ja hyvin samoissa mietteissä. Pitäisi jo päästä kotiin hoitamaan kaikki hommat ja samalla kuitenkin tiedostan, ettei minusta juuri tässä kunnossa siellä mitään apua olisi.
Vasta sanoin huonekaverille, kuinka laiskalta mahdankaan näyttää, kun vain makaan tässä koko päivän.
Tsemppiä toipumiseen!




0
1 vastaus

eli et ole laiska. olet kipeä ja tarvitset lepoa. ole armollinen itsellesi (nimimerkilla kyllä sen muille osaan sanoa mutta omalla kohdalla en toteuttaa)




0
1 vastaus

Terveisiä ja tsemppiä täältä Tavastkengältä ❤




0
1 vastaus

kiitos




0
1 vastaus

Toipumista ja voimia!! Erittäin hyvin kirjoitettu teksti!




0
1 vastaus

kiitos




0
1 vastaus

Tsemppiä ja voimia kovasti sinulle!! Kiitos hienosta kirjoituksesta kaikille meille äideille, kun vain muistettaisiin myös itsestämme huolehtia. Voimia paranemiseen!!




0
1 vastaus

kiitos




0
1 vastaus

Terveisiä myös sairaalasta,toiselta äidiltä joka ei osaa ottaa apua vastaan ja ottaa iisisti.Senkin takia kai ms-tautini ärähtelee koko ajan.Mies jo tänään sanoi,että kun alan toipua relapsista,niin minulla on kielto minkään ylimääräisen tekoon.Pitää loikoilla sohvalla ja maksimissaan leikkiä lasten kanssa…ja öuottaa,että muut tekee hommat.Ei välttämättä samalla tavoin kuin itse,mutta tekee kuitenkin!Pikaista toipumista sinulle!
p.s Jos joskus radiosta kuuluu Batman & Ryydman vetää muisto heti teidän jukeboksiin 🙂
http://www.mariaisstrong.blogspot.com




0
1 vastaus

apua sullako on MS tauti. Piti käydä blogista kattomassa kuka oot ja tunnistin kyllä <3 Voimia hirveesti sinne sullekin




0
1 vastaus

Voimia Mari❤❤




0
1 vastaus

kiitos




0
1 vastaus

Pikaista toipumista sinulle?Tuttu paikka, Lohjan sairaalan Gastropolin kautta osastolle (tähystyksen) jälkeen toista kesää sitten, olin kärvistellyt silloin keväästä asti töissä, veriripuli lensi jos söi, en syönyt aamulla/päivällä, vasta työpäivän jälkeen?Azamun aloitettiin uudelleen kun olin ensin saanut kortsikat ja antibiootit suoraan tippana osastolla. Vielä toipui suolisto eikä veitsi vielä ainakaan heilunut?Nyt menty suht hyvällä hoitotasapainolla??Verikokeissa ei mainittavaa kun Lohjan sairaalan Gastrohoitaja soitti viime torstaina. Sairaslomia en ole tuon kesän jälkeen pitänyt ja silloinkin Gastroenterologi passitti minut sairaslomalle. On vain opittava kuuntelemaan omaa kehoa ja kun sairastaa niin antaa luvan olla sairaana ja sairaslomalla. Taidetaan tosiaan olla suorittajaihmisiä, tehdään ja mennään kunnes stoppi tulee?Tervehtymisiin, hyvässä hoidossa olet siellä☺




0
1 vastaus

kiitos




0
1 vastaus

Paljon voimia Mari! Olet varmasti ollut tiukoilla mutta älä suotta syyllistä itseäsi, jokainen me tehdään asioita aina siinä tiedossa ja ymmärryksessä joka meillä kulloinkin on. Tästä kokemuksesta eteenpäin tunnistat varmasti taas voimavarasi paremmin. Toivotaan että tulehdus rauhoittuu pian ja oikea hoito löytyy!




0
1 vastaus

kiitos




0
1 vastaus

Voimia ja siunausta..God is with u ♡




0
1 vastaus

kiitos




0
1 vastaus

Mulla vuodesta 1999 sama sairaus ja lukuisia verensiirtoja ja sairaalajaksoja takana..azamun oli mun pelastus kun se tuli 2000-luvun alkupuolella mukaan asacolin rinnalle..sairaus ollut valehtelematta ainakin 10 vuotta oireeton. Paljon voimia sinulle Mari ja pidä itsestäsi huolta. Oikealla hoidolla sullakin rauhottuu varmasti ajan kanssa. ❤




0
1 vastaus

kiitos, mulle aloitetaan Azamun kans.




0
1 vastaus

Nonii! Se on mulla auttanu toivottavasti sullaki auttaa..ainoa juttu on et joutuu aika-ajoin käymään labrakokeis ku niit syö mut pieni paha verrattuna siihen et pystyn elämään normaalia oireetonta elämää..




0
1 vastaus

joo niin kuulema täytyy, alkuun 2 vko välein.. mutta oon siihen toki valmis




0
1 vastaus

voi kun me ylisuorittajat osattaisiin huolehtia myös itsestämme välillä, ettei elämän tarttisi tällä tavalla meitä muistutella. mullakin colitis, 2 lasta, kissat ja koirat, puhtoinen koti ja mies reissuhommissa. Joskus tuntuu että huhhuh, mutta onneksi nyt muutaman vuoden sairauden kanssa on mennyt hyvin, kunhan vain muistan lääkkeeni syödä. Tsemppiä hirveesti Mari ja pikaista toipumista!




0
1 vastaus

kiitos ja tsempit myös sinne




0
1 vastaus

Kiitos kirjoituksesta! Osui ja upposi vaikkei perussairauksia olekaan. Paranemista!




0
1 vastaus

Joo kyllä tämä sairaus ”ylisuorittaja” tappaa myös ilman perussairauksia. Ota kirjoitus mieleesi ja muista ottaa aikaa itsellesi. ja ennen kaikkea tarpeeksi lepoa ja ravintoa




0
1 vastaus

Moi Mari! Ikävä kuulla cu:n pahentuneen, kohtalotoveri täällä kirjoittelee. Mä niin tiiän sun fiiliksen, mulla meni cu ärhäkäksi esikoisen syntymän jälkeen, ramppasin aamuisin osastolla saamassa kortisonia suoneen kun mikään muu ei auttanut. Sain sovittua lääkärin kanssa tämän aamukäynnin koska en halunnut jättää muutaman kuukauden ikäistä vauvaa hoitoon ja imetin, olin ’osastohoidossa’ vain aamuisin ja siitä kotiin. Tietenkin minä, suorittaja, hoidin siinä ohessa kaiken muun ja sanoin että pärjään. Aamuisin vanhempi lapsi päivähoitoon ja siitä autolla 30km sairaalaan vauvan kanssa hakemaan päivittäinen kortisoniannos. Tietenkin normiarjen pyöritin siinä samalla ja sanoin ’mä hoidan, mä hoidan’. Se on niin vaikea sanoa että mä en jaksa ja itse sanon usein että onko mulla muuta vaihtoehtoa kuin jaksaa ja pärjätä.

Tämän akuutin jälkeen aloin saamaan biologista lääkettä kun muut lääkkeet eivät yksinään auttaneet. Pahempia jaksoja on ollut tässäkin välissä, esikoinen 2-vuotias, mutta eteenpäin mennään.

Suuresti tsemppiä ja ihailen sinun sitkeyttä ja sitä että otat avun vastaan, se on todellista voimaa, se että uskaltaa myöntää tarvitsevansa apua. Hengessä mukana <3




0
1 vastaus

kiitos.
Helppoa tämä ei oo ollu. eikä ole vieläkään. taistelen täällä koko ajan itseni kans siitä että pystyn pyytämään apua myös sitten kun menen kotiin. Nythän on pakko järjestää koko ajan joku apu kotiin. Mies pääasiassa hoitaa lapset, mutta hevosia hoitaa nyt kuka milloinkin kerkeää (joo porukka ketkä niitä on aikaisemminkin hoitanut), pari tallivuoroa kerrallaan hoidan jonkun paikalle ja sitten taas jonkun ja taas jonkun..kun menen kotiin mun pitäis jatkaa sitä ainakin hetki..mutta kuinka olis vaan helpompaa todeta ”no mä nyt nopeesti käyn ite tekemässä tämän” ”ja tuon” ja vielä tuon” … ihana että sä olet kans jaksanut. Mutta voisko olla aika sun ottaa jokin hetki ihan rennosti kans (jos et oo vielä ottanu?) tsemppiä myös sinne <3




0
1 vastaus

Kyllä mä pärjään, hoidan, huolehdin, jaksan, teen ja järjestän. Tuttua tarinaa, perussairautena keskivaikea masennus. Kun ihmisille selviää, että sairastan masennusta, ensimmäinen reaktio on 98%, että sähän olet aina niin hyvällä tuulella ja hymyilevä. Niinpä! Vielä kun hymyilyn lisäksi oppisin huolehtimaan itsestäni! Elämän mittainen tie taitaa näillä luennoilla olla edessä meillä molemmilla. Tsemppiä sinne! Itse kävin Lohjalla synnyttämässä elämäni valon 2,5v sitten ja sain ainakin niillä osastoilla mahtavaa palvelua ?




0
1 vastaus

tsemppiä sulle <3 Täällä on kyllä hyvä palvelu. Tähän mennessä testattu synnytysosasto, päivystys, osasto 3 ja osasto 4. Kaikkialla tosi kiva henkilökunta




0
1 vastaus

Tippa tuli täälläkin silmään. Juuri puolitoista kk
sitten manailin tutulle, että voi kun pääsisi jo leikkaukseen ja sairauslomalle (niskassa hermopinne).

Leikkaus siirtyi kun jouduin kesken lomamatkan sairaalaan ulkomailla ärhäköiden bakteeritulehduksien vuoksi.

Koko elämäni olen laittanut muut ihmiset itseni edelle, ja nyt 40 -vuotiaana käytyäni jo monta vaikeaa sairautta läpi, en edelleen osaa laittaa itseäni ykköseksi.

Voi kun toivotan sinulle ”hyvää” toipumisaikaa, huolehdi kerrankin itsestäsi ja yritä opetella itsekkäiksi. Anna muiden ihmisten auttaa sinua.

Voimia ja lepoa<3




0
1 vastaus

Kiitos. Ja samaa toivon sinulle että saisit asiat niin että sinä olet myös erittäin tärkeä josta juuri sinun täytyy pitää huolta <3




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Mari Valosaari
Mari Valosaari Fitnestä vai tavallista elämää terveellisesti? Ennen pelkkää fitnestä, nykyään perhe-elämää johon vaikuttavat opitut terveelliset elämäntavat fitness maailmasta. Eikä se fitness ole mihinkään kadonnut vaikka monessa asiassa taka-alalle jääkin. Mari uskoo nousevansa kisalavalle vielä mummonakin. Aika näyttää käykö niin ja säilyykö fitness into niin että kisaaminen jatkuu. Tai salliiko suolistosairaus ylipäätään kisaamisen.. Nyt kahden lapsen äiti ja laulavan palomiehen vaimo asuu maalla, hoitaa kotia, lapsia ja hevosia sekä yhdistää tähän yrittäjänä toimimisen. Luvassa tavallista elämää ”fitness mutsin” silmin. Tervetuloa mukaan!

Arkisto

Instagram

  • #tarkenee

marivalosaari

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: