Ensimmäinen päiväkotipäivä joka sitten jäi hetkeksi myös viimeiseksi

ensimmäinen päiväkotipäivä

Tarkoitus oli viedä lapset päiväkotiin myös seuraavana päivänä, mutta ei se nyt ihan niin mennytkään.

Mio aloitti taipaleen Touhula liikuntapäiväkodissa maanantaina 6.8. ja Mila oli ensimmäistä päivää isojen ryhmässä. Molemmat lähti aamulla todella innoissaan päiväkotiin ja minäkin olin innoissani. Tosin kauhunsekaisin tuntein. On se vaan iso asia kun lapsi aloittaa päiväkodin tai koulun. Varmasti iso asia lapsille mutta taitaa olla kyllä enemmän meille vanhemmille, varsinkin äideille. Usein taitaa olla itku herkässä jättö tilanteissa.

Päiväkotilainen

Mila Valosaari Päiväkoti Touhula

Tunnustan että kyyneleet oli itselläkin silmäkulmassa kun sanoin heipat pojalle mutta itkemään en alkanut, enkä olisi voinut tehdä sitä lapsilleni. Haastattelin tuossa muutamaa esikoulun ja päiväkodin hoitajaa muualta hoitopaikoista ja he kertoivat jopa ikäviä tilanteita siitä kun äidit ovat itkeneet lapsia jättäessä. Lapset olisivat mahdollisesti jääneet reippaina hoitoon, mutta siinä vaiheessa kun äiti on alkanut valtoimenaan itkemään on itku tullut myös lapsella. Ja olipa jossain paikassa pariltakin äidiltä jouduttu pyytämään että jatkossa isä toisi lapsen hoitoon.

Enkä nyt sano ettei saisi itkeä tai siinä olisi sinänsä mitään pahaa, mutta kyllä ehkä suosittelen kaikkia vanhempia pitämään itkut sisällä siihen saakka kun ollaan pois lapsen nähtäviltä. Sitten saa kyllä itkeä, mutta jos lapsi näkee äidin itkevän sillä hetkellä kun hän jää päiväkotiin niin onhan se hurja tunne lapselle. Ja lapsi varmasti kokee asian silloin negatiivisena.

Itse olen myös joutunut kerran lähteään ambulanssilla sairaalaan Milan silmien alla. Hän oli silloin alle 2v. Mua sattui julmettoman paljon ja kyyneleet valui silmistä, mutta lapselleni hymyilin ja kerroin koko ajan että äitillä ei ole mitään isoa hätää, sedät ottaa äitin nyt kyytiin ja vie sairaalaan ja sitten äiti voi taas paremmin. Hymyssä suin tein tuon kaiken. En halunnut että lastani pelottaa kun äitiä viedään pois.

Joo hieman eri asia päiväkoti ja ambulanssi kyyti, mutta jotain samaa näen. Vaikka kyyneleitä tulisi uskon että hymy äidin kasvoilla tuo lapselle turvallisuuden tunnetta ja sitä että näin on hyvä.

Takaisin päiväkoti päivään =) Iloisin mielin siis annoin halit ja pusut ja sanoin Love you, bye bye. Poika vastasi love you, bye bye ja suuntasi kohti keinua.

Mio Valosaari päiväkoti

 

Myös haku jännitti, miten pojalla on mennyt. Milasta jo tiesinkin että varmasti kaikki mennyt hyvin kun hän on aikas reipas tyttö, mutta Mio oli ensimmäistä kertaa uudessa paikassa, uudessa tilanteessa. Ensimmäisenä kohtasin hoitajan ja hän kertoi Mion olleen todella reipas koko päivän, ei kuulemma olisi millään uskonut että on ensimmäinen kerta päiväkodissa, unikin oli tullut heti kun olivat sänkyihin menneet, ruoka tosin ei ollut maistunut, mutta sitä käy kotonakin. Voi meidän pieni reipas Jäbä <3

Peremmälle mentäessä Jäbä istui penkillä eikä tullut heti edes vastaan =) sitten kyllä tuli halaamaan ja oli kuulemma ollut kiva päivä. Ja sitten seurasi keskustelumme:

Minä: Nyt Lähdetään Mio kotiin.

Mio: EI

Minä: joo lähdetään ja tullaan sitten toisena päivänä takaisin.

Mio: NYT

Poika olisi siis halunnut jäädä vielä pidempään. Toki haluan pojan kotiin, mutta tämä oli mukava kuulla. Iso kiitos Nummelan liikuntapäiväkoti Touhulalle että pidätte lapsistani hyvää huolta ja siitä että he viihtyvät teillä <3

Ainiin ja se syy miksi seuraavana päivänä lapset ei tulleet päiväkotiin. Se johtui minun ja Milan parhaista ystävistä Ninasta ja Jasminista. He joutuvat pian palaamaan Brasiliaan ja tuo seuraava päivä oli viimeinen päivä kun me pystyimme heitä näkemään joten valitsin ystävyyden päiväkodin ja töiden sijaan <3

bff

bff

Ja sitten lähdillemin Pyhännälle Pohjois-Pohjanmaalle mummolaan reiluksi viikoksi. Aamu täällä alkoi perunoiden kuokkimisella. Paluu arkeen koittaa puolen kuun jälkeen.

perunamaa

-Mari-

Kommentit

1 kommenttia

No joo en usko myöskään, että se milläänlailla helpottaa kummankaan (vanhemman tai lapsen) oloa jos vanhempikin siinä jättötilanteessa lapsen nähden itkee.
Olen toki sanonut iltaisin, että äidillä oli kova ikävä päivällä, mutta näin on vain tehtävä.

Ambulanssi kyytiä ei ole tarvittu, mutta esim. pikkusiskoa odoittaessa jokainen päivä ei ollut ruusuilla tanssimista ja silloin kyllä kerroin neidille 3v että miksi äitiä kiukuttaa ja mihin koskee jne. Ei sitä äidinkään tarvitse olla hymyissä suin. Kyllä se lapsikin sen ymmärtää ja oppii käsittelemään asioita. Outoahan se on mennä ambulanssilla johonkin hymyillen.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä