Pohdintaa aiheesta harrastusten kultainen keskitie, mitä harrastaa ja kuinka paljon

harrastus

Meidän lapsilla on yhteensä kaksi harrastusta, toinen harrastaa ratsastusta ja toinen perässähiihtoa.

Montako harrastusta teidän lapsilla on ja mikä teidän näkemys on siihen pitääkö niitä olla paljon vai vähän?

Mila 5v harrastaa ratsastusta ja Mio 2v perässähiihtoa. Mila on aloittanut ratsastus harrastuksen enemmän tosissaan reilu vuosi sitten, mutta vauvasta saakka käynyt hepan selässä silloin tällöin. Mio on nyt siinä iässä että käy selässä silloin tällöin ja sanoo haluavansa laukata ja hypätä esteitä. Omasta mielestään ilmeisesti harrastanut sitten jo pitempään =) Milalla käy opettaja kerran viikossa jonka lisäksi ratsastaa minun valvonnassa kerran tai kaksi viikon aikana.

Uusi harrastus

Mila on puhunut että haluaisi aloittaa voimistelun, ja minä huono äiti sanoin että joo äiti vie sinut voimisteluun ja sitten iskee todellisuus että olen myöhässä eikä enää tälle syksyä ole vapaita paikkoja paikallisessa voimisteluseurassa. Tai ainakin heidän monimutkaiset nettisivut antoivat niin ymmärtää. Saa vinkata jos tiedätte jonkun voimistelupaikan Nummelasta tai sen läheltä jossa tilaa vielä olisi.

Viime talvena/keväänä Mila kävi luistelemassa ja sitä olisi varmasti hyvä jatkaa sillä se taito tuskin menee hukkaan. Viime kevään aikana kun loppuen lopuksi päästiin tunneille ehkä vain 5 kertaa Mila ei vielä oikein hiffannut luistelun tekniikkaa. Ehkä hieman pelkää luistimilla oloa ja kaatumista. Tästä syystä kausi tai pari ennen koulun alkua voisi tehdä hyvää ettei sitten koulussa jää luistelussa pahasti muista jälkeen.

Kolmas ”harrastus” mitä Mila kokeili oli tanssi, mutta siitä neiti ei oikein pitänyt. Ja siitäkin tämä ADT äiti joutui maksamaan extra kauden kun en tajunnut peruuttaa paikkaa vaikka tyttö ei siellä kertaakaan käynyt enää uudella kaudella.

Mio tosiaan ei ole vielä harrastuksiin mennyt, mutta oma mielipide on että ei ehkä 2v vielä tarvikaan. Toki jos liikkumista, kiipeilyä/juoksua ei kotioloissa pääse tekemään suosittelen ehdottomasti jotain temppu-jumppa tunteja heti pienestä pitäen, tiettävästi sellaisia löytyy.

Tavallaan mulla kaivelee ajatuksissa että lapsilla TÄYTYY olla harrastuksia. Mutta kuinka paljon niitä nyt sitten täytyy olla? Ei ainakaan liikaa. On kauheeta katsella ja kuunnella sellaisten lasten arkea joissa joka päivälle on jotain harrastusta tuupattu kalenterit täyteen. En tietenkään tuomitse ketään joka tällaisen tien on valinnut, varmasti tiedätte mikä teidän lapsille on parasta. Itse en vain näe sen olevan paras vaihtoehto.

Ääripää on toinen mitä kauhistelen, kun ei liikuta lainkaan. Olen kuullut viisivuotiaista ja jopa koululaisista jotka eivät OSAA juosta. Oma 2v vaikka ei käy missään jumpissa tms osaa juosta ja laukata ja hypätä ja kiipeillä ja ja ja sanoisinko että aika ketterä kaveri on, välillä vähän liiankin =)

Yksi syy miksi halusin että lapset menevät liikuntapäiväkoti Touhulaan oli nimenomaan se että päiväkodissa ajatellaan liikuntaa ja opetetaan eri tekniikoita ainakin jossain määrin, ettei itse tarvitsisi ainakaan vielä roudata lapsia harvase ilta jonnekin harrastusten pariin. Kauhulla odotan sitä kun jossain vaiheessa varmasti näitäkin tulee että harrastuksia alkaa löytymään sieltä täältä. Toivon kuitenkin siinä vaiheessa että pysytään kohtuullisissa määrissä siten että lapset ei väsy liikaa ja meillä vanhemmilla riittää resurssit kuskaamaan heitä.

Tässä on pari videoo jossa näkyy Milan harrastus. Ja Mionkin, se hänen perässä hiihto eli hän tulee perässä minne Milakin menee ja tekee osittain samoja asioita.

Kovasti tsemppiä kaikille harrastusten pariin, olipa niitä sitten paljon tai vähän.

-Mari

Kommentit

6 kommenttia
Mari Valosaari

<3

Riippuu lapsesta. Toinen tykkää, toinen ei.
Toiselle harrastuksissa käyminen on välttämätön paha, toisille elämän ehto.
Meillä toinen lapsi harrastaa vaikka viikon jokaisena päivänä, toinen ei menisi koskaan mihinkään.
Kaikkea on saanut kokeilla. Periaatteeksi kauteen on pitänyt sitoutua.
Kuopus luistelee tavoitteellisesti kuusi kertaa viikossa.

Mari Valosaari

Eli lapsi kertoo osaltaan itse mikä on hyväksi. =)

Kokeilemalla selviää miten paljon lapset jaksaa. Minulla 9v ja 11v lapset. Viime talvena hankittii lapsille yhden harrastukset joita vanhemmat ei pidä. Viikkoon tuli molemmille 2-3 harrastus iltaa….siihen väsyi kaikki. Tänä talvena jatketaan samalla tavalla kun ennenkin että poika käy kerran viikossa pelaa säbää ryhmässä jota isi ja hänen kaveri vetää. Tyttö käy ratsastaa vuokraponilla kerran viikossa , jossa äiti mukana (on myös oma hevonen jota yhdessä hoidetaan ja jolla pääsee silloin tällöin ratsastaa).

Muuten elämää kuuluu liikunta. Ollaan itse käytetty lapsia uimassa, luistelemassa, laskettelemassa yms. Nuo kaikki taidot ollaan heille itse opetettu. Poika lautaileekin talvella paljon ja tyttö tykkää käydä uimahallissa. Luistelukausi kun alkaa niin lapsia ei meinaa kotiin saada.

Olen tarjonnut lapsille mahdollisuuksia harrastaa mutta he rakastaa ns vapaata touhua ja elämää ?

Mari Valosaari

kuulostaa kivalta =)

Harrastus ei ole mikään täytyy-juttu. Riippuu lapsista ja perheistä. Omani innostui 3v temppujumpasta jossa kävi 2vuotta. Kouluiässä aloitti partion ja kerta viikkoon + satunnaiset lisäjutut riittävät hyvin hänelle. Nytkin on yöretkellä. Seuratessa monen tutun valitusta siitä miten viikot täyttyvät lasten kuskaamisesta ja harrastuksiin osallistumisesta ja ei ehdi ja kiire ja…mietin että onko oikeasti pakko? Meilläkin on käyty keskusteluita lapsen kanssa kun hän mietti mitä haluaisi harrastaa. Tuumi ettei halua olla aina treeneissä ja vkonloppuina jossain pelireissuilla jne…lisäksi muukin perhe ehtii harrastaa omiaan kun lapsen ei kaikkea aikaa vie.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä