Raskaus 19.12.2012
TEKSTI Meriannen

Kuin kolibri!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

apila

Eilen oli neuvolapäivä. Oli jännittävää verrata, kuinka täällä kotikylällä asioita hoidetaan eri tavalla kuin Jyväskylässä; täällä minulle annettiin muun muassa tunnukset pikkuHaikaraan, joka ymmärtääkseni valmistaa minua synnytykseen ja on samalla eräänlainen lomakekeskus. Jyväskylässä minulle ei mitään vastaavaa ainakaan ehditty tehdä. Tuli myös jotenkin henkilökohtaisempi fiilis neuvolatädin keskusteluista täällä pikkupaikkakunnalla kuin isossa kaupungissa – ehkäpä asiaan vaikutti sitten sekin, kun minun kauttani lähetettiin terveisiä ensin siskolleni, joka on käynyt samalla neuvolatädillä, ja samalla koko perheelle. ”Kun ootte niin ihana perhe”.

Oli monella tapaa hieno käynti, vaikka osaltaan tulikin toistoa Jyväskylässä käytyihin keskusteluihin. Onpahan perhesairaushistoria käyty jälleen lävitse ja mietitty mitkä seulat ja tutkimukset minulle on jo tehty. Yllätyksekseni jouduin huomaamaan että en olekaan päässyt lihomaan sitten edellisen neuvolakäynnin vaan päinvastoin, vaikka tuntuu että pehmeä pömppömahani on ollut koko ajan entistä enemmän tiellä ja yhä useammat housut jääneet käyttökelvottomiksi. Eihän minulla vielä vauvamasua pitänyt olla? Neuvolatätiä huolestutti alhainen hemoglobiinini sekä kalpeuteni, mutta itse yritän näistä olla turhaan stressaamatta. Ruokavalioon pitää kiinnittää vaan paremmin huomiota, ja jospa kunhan kaikki muuttohommat ja muut stressitekijät on saatu pois päiväjärjestyksestä niin huomaisin olossanikin muutoksen.

leppakerttu

Päivän kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti se, kun pyllähdin makuulle tutkimuspöydälle ja otettiin esille sydänäänilaite. Epäilin kovasti josko mitään sydänääniä tällä kertaa vielä löytyisi, ja neuvolatätikin ehti juuri selittää että jos istukka on niin edessä niin se voi hyvinkin estää sydänäänten löytymisen, kun vahva nopea syke ilmoittikin olemassaolostaan. Huone täyttyi siitä iloisesta pampatuksesta, ja neuvolatätikin hymyili. Itse en tiennyt mitä ajatella – kaikki yhtäkkiä tuntui niin kovin epätodelliselta. Siinä minä, housut alhaalle vedettynä ja maha paljaana kuuntelin epäuskoisena sitä vahvaa rummutusta sisältäni, joka ei ollut oma sykkeeni. Niin tasainen, nopea, vahva syke – minun sydämellinen vauvani on elossa ja hyvissä voimissa! Sykkeeksi neuvolatäti ilmoitti 150, joka ilmeisesti oli hyvä lukema.

Korvissa tuo rytmi soiden kävelin pimeässä talvi-illassa takaisin kotiin, katselin tähtiä ja kyläläisten jouluvaloja ja taputtelin mahaani. Kaikki näytti kauniimmalta kuin koskaan ennen, ja enkä mitenkään kainosti hymyillyt onneani. Naama oli varmaan vääntynyt suorastaan hymyn irvikuvaksi, kun tuntui, etten ikinä ole ollut niin onnellinen kuin just sillä hetkellä – ja just siitä hyvästä piti ottaa erinäisiä tanssiaskelia pakkaslumen keskellä, hymyillä taivaalle ja halia masuani. Siellä vartaloni lämmössä silläkin hetkellä, kuten nytkin, köllöttelee pieni ihmisalku. Jatkuvasti kasvaen ja kehittyen.
Ihan mieletöntä.

Milloin tähän ajatukseen tottuu, vai tottuuko milloinkaan?


So I saw my health visitor today in my own hometown and it just felt so much more personal and close than the visits I had in my university town. Maybe it’s because she knew me and my family, so the talk itself was more intimate as how the conversations went in a bigger town with professionals I did not know personally. Still though have to say the most thrilling moment was when I heard my babys heartbeat for the very first time.. I am not sure if I will ever get used to the idea of another human being growing inside me. It’s definitely a miracle.

With pure joy I danced on those snowy roads on my way back home to my parents.


rakkaudellam

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meriannen mielessä
pyörittää hektistä erityislapsiperheen arkea brittimiehensä Danin kanssa Englannissa. Uusperheeseen kuuluu Danin esikoinen Ruby (7/2005) ja pariskunnan yhteiset lapset "Elsa" (4/2013) ja "Anna" (12/2015). Elsa syntyi keskosena ja hänellä on diagnosoitu vakava kuulonalenema, cp-vamma ja aivoperäinen näkövamma. Blogissaan Meriannen kuvailee perhearkeaan ja tunteitaan avoimen rohkeasti - millaista elämä tällaisessa perheessä on? Ota yhteyttä: meriannen@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • We escaped from the heatwave to cool down by one of the streams in new forest. And it was lush.

meriannen

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: