Perhe-elämä 15.10.2013
TEKSTI Meriannen

Perjantain kuulotesteistä uutisia

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Lieneekö johtunut jännityksestä, mutta en perjantaita vasten yöllä saanut silmällistäkään unta. Pidin pyörimiselläni Daniakin hereillä, joten raukka lähti aamulla töihin silmät verestävinä. Itse juoksin tukka putkella kohti Boscombea ja kuulotestejä, ja silti olin vähän myöhässä. Ensin he tekivät jonkun painetestin Elsan korviin tarkistaakseen, ettei korvan sisällä ollut nestettä tai muuta, joka kuuloa haittaisi – tästä he eivät maininneet mitään enää jälkikäteen, joten oletan testin menneen ”hyvin”, eli ei nesteitä estämässä kuuloluiden toimintaa. Oloni oli vähän absurdi, mutta rauhallinen. Kärräsin Elsan rattaineen pieneen huoneeseen, ja koska pieni neito oli hereillä, teki ensin testintekijä kokeen Elsan kuuloluille – asetti jonkun värinäjutun Elsan korvan taakse ja taas seurasi tietokoneen ruutua. Sen jälkeen anturat valmiiksi tytön päähän itse kuulotestiä varten ja sitten hän tunki vuorotellen molempiin korviin silikonit: nuo Elsan korvakäytävämallit lähtivät sitten kuulolaitepaikkaan jo valmiiksi. Hauskintahan tässä on se, että tästäkin huolimatta ensi viikolla testattavat kuulolaitteet saattavat silti olla vauvallemme liian pienet, sillä kuulemma heidän korvansa kasvavat ihan hurjaa vauhtia tässä vaiheessa…!

Sitten testaaja jätti minut tekemään äitiyden taikojani hetkeksi, ja olin tällä kertaa oikein näpsäkän tehokas äiti. Hänen tullessaan takaisin ehkä 10-15 minuuttia myöhemmin (huoneessa ei kelloa, ajantajuhan minulla oli mennyt jo, no, aikaa sitten), oli Elsa oikein mukavasti unessa meikäläisen sylissä. Ja ei kun soittoputkea korvaan ja menoksi. Elsan kuorsatessa ja testaajan leikkiessä tekniikallaan minä annoin katseen kiertää pienessä huoneessa, luin tuhannetta ja yhdettä kertaa tietoiskujulistetta kuulolaitteista ja yritin parhaani mukaan olla tuijottamatta testaajan ilmeitä. Mutta minä tiesin, hän oli niin samanlainen kuin edelliselläkin kerralla, että kun testi oli ohi ei hänen oikeastaan enää edes tarvinnut sanoa testiensä tuloksia. Mutta tottakaihan se keskustelu piti käydä. Olo oli kuin olisin elänyt jo elänyttä elämän otosta uudestaan, mutta olin edelleen oikein absurdin rauhallinen.

Elsa ei ollut reagoinut jälleen mihinkään tehtyyn kuuloärsykkeeseen,  minkä vuoksi testaaja halusi tietää pääsisimmekö tosiaan 23. päivä tätä kuuta tuohon jo valmistelluun kuulolaitetestaukseen. Sanoin että tottakai. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän kysyi, oliko minulla mitään kysyttävää.
Kysyttävää? Minun mielenihän kävi ylikierroksilla, mutta samalla minulla ei ollut mitään sanottavaa. Olin rauhallinen, mutta kaiketi jonkinlaisessa esishokkitilassa. Ehkä. Tai sitten se oli se unettomuus. Ainut kysymys, jonka sain suustani pukerrettua ulos, oli:

”Tarkoittaako tämä siis että Elsa on kuuro?”

”Ei me voida niinkään sanoa. Tämän testin perusteella vain tiedämme, että hän ei kuullut soittamiamme äänen korkeuksia näillä äänen voimakkuuksilla, joilla testin aikana soitimme. Tiedämme siis sen, että hänellä on vakava kuulonalenema (significant hearing loss).”
”Okei.”
”Ongelma ei ole Elsan kuuloluissa”, testaaja jatkoi ja kertoi että värinätesti oli tätä selvittääkseen tehty, ”se on joko kuulohermossa tai sitten simpukassa.”
”Okei.”
”Nyt siis näemme puolentoista viikon päästä, auttavatko kuulolaitteet!”
”Okei.”

Soitin testipaikan ulkopuolelta Danille, ja puhuin aivan yhtä rauhallisesti kuin olisin kerrannut ostoslistaa. Yhtä rauhallisesti soitin myös anopille, ja menin sitten kotiin. Enkä itkenyt koko päivänä.

Eilen tuli käymään se kuurojen lasten tukihenkilö, ja hän selvitteli meille muun muassa tukiasioita, kertoi etsivänsä tietoa niistä viittomakielenkursseista ja selvitti, että termiä ”kuuro” käytetään hyvin harvoin. Siksi, koska on hyvin harvinaista että henkilö olisi täysin kuuro, eli kun tavallisessa keskustelussa kutsutaan jotakuta kuuroksi hän ei sitä välttämättä ole, sillä yleensä jokainen pystyy joitain äänenkorkeuksia kuulemaan jollain äänen voimakkuudella. Ellei häneltä puutu kuulohermo kokonaan. Mikä Elsalla on siis vielä selvittämättä. Hän kertoi myös, että ei saa hermostua vaikka näyttäisi siltä ettei Elsa heti reagoisi kuulolaitteisiin, sillä niiden käyttö aloitetaan kaikkein alhaisimmista asetuksista ja kivutaan pikkuhiljaa ylöspäin normiasetuksiin, kuin myös että äänimaailmaan tottuminen kestää hetken. Mutta jos käy niin, että kuulolaitteet eivät auta, sitten edessä mahdollisesti olisi sisäkorvaistute.

Nyt on siis viikonlopun ja yhden yön yli sulateltu näitä tietoja, ja pystyin nyt sitten kirjoittamaan näistä uutisista. Tästä seuraavaksi pomppaan pakkaamaan Elsan rattaisiin ja lähdetään kohti toista sairaalaa, sillä on Children’s Development Centre’llä aika ja tutkaillaan siis Elsan kehitystä.

Kiitos kaikille kommenteista, anteeksi etten vielä ole vastannut mutta tulen näin tekemään kunhan palajamme tuolta Poolen sairaalalta!


On Friday we had the other hearing test, and the result was the same than before. She didn’t react on any voice impulse, so we are going to get some hearing aids for her to see if those help. We already got a Teacher of the Deaf to help us out, which has been useful. I’ve been extremely calm about all this – I reckon I just haven’t fully understood the depth of the situation yet. But so far we know that our child is profoundly deaf.

rakkaudellam

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meriannen mielessä
pyörittää hektistä erityislapsiperheen arkea brittimiehensä Danin kanssa Englannissa. Uusperheeseen kuuluu Danin esikoinen Ruby (7/2005) ja pariskunnan yhteiset lapset "Elsa" (4/2013) ja "Anna" (12/2015). Elsa syntyi keskosena ja hänellä on diagnosoitu vakava kuulonalenema, cp-vamma ja aivoperäinen näkövamma. Blogissaan Meriannen kuvailee perhearkeaan ja tunteitaan avoimen rohkeasti - millaista elämä tällaisessa perheessä on? Ota yhteyttä: meriannen@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Synttäriviikon #bulletjournal aukeama 😍 #kalenterimania #bujo #bujoweeklyspread #inspiration #bujoideas #bujoinspire inspiration for the girl from @juditmallolart

meriannen

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: