Perhe-elämä 28.10.2013
TEKSTI Meriannen

Härveliä korviin!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kuten Facebook-sivullani jo kerroinkin, Elsalla on nyt kuulokoneet molemmissa korvissa. Keskiviikkoaamuna varhain ajaa hurautti tukihenkilö pihaamme, pakattiin tyttö autoistuimineen ja rattaineen autoon ja kevyesti rupatellen körryyttelimme tuolla pikkukopperolla kohti kuuloon erikoistunutta NHS:n sairaalaa. Itse autottomana ilman tämän tukihenkilön apua olisin kiireessä kävellä lompsutellut rattaiden kera bussipysäkille ja hypännyt koululaisista ja työmatkalaisista täyteen ahdattuun bussiin, mutta nyt se stressi jäi onneksemme kokematta. Poppoolla menimme vastaanotolle, ja mieli oikein autuaan tyhjänä kuuntelin, kun minua ohjastettiin kuulolaitteiden yksinkertaiseen maailmaan. Kädestä pitäen näytettiin miten noista pienistä tekniikan ihmeistä vaihdetaan patterit, kuinka ne puhdistetaan ja laitetaan tyttäreni korviin.

Tytön korvakäytäviä mittailtiin ihmeellisellä pikkuputkella, joka oli yhdistetty läppäriin, ja yhtälailla sitä jännää sinistä massaa iskettiin hänellä molemmat korvat täyteen, sillä niistä otettiin jo uudet muotit seuraavia kuulokoneen korvaosia varten.

”Meillä on teille kaksi kuulokoneen väriä, joista valita,” hoitaja aloitti. Mielessäni laitoin jo sormet ristiin lempivärini puolesta.
”Olisi tämä standardi,” hän jatkoi ja näytti kyseistä tylsän vaaleanruskeaa laitetta, ”tai sitten olisi tämä pinkki, mikä löytyi varastosta. Oli vissiin tilattu jollekulle, mutta eivät ikinä tulleet sitä noutamaan. Kumman haluaisit?”
”Pinkit, kiitos!” hengähdin riemastuneena – se oli juuri se väri, mitä olin toivonutkin.

 

hearingaid

Maallikkona olisin luullut, että Elsa olisi jollain tavalla reagoinut noihin aparaatteihin. Ne eivät kuitenkaan vaikuta häntä millään tavalla vaivaavan, mistä meillä perjantaina visiiteerannut tukihenkilö oli jopa vaikuttunut ja kehui tyttöä monisanaisesti fiksuksi tytöksi, kun oli niin nopeasti noihin uusiin härveleihin tottunut. Mutta vaikka kuinka jo keskiviikkona ja ennenkin sitä meille oltiin sanottu, että vauvamme ei välttämättä reagoi näyttävästi kuulokoneen avulla kokemiinsa kuuloärsykkeisiin, niin silti.. Sitä olisi luullut, että hän alkaisi säpsähtelemään äkillisiin uusiin ääniin, minun rupatteluuni, tai vaikka sormien napsautukseen kuulolaitteen vierellä. Tietysti kuulolaitteen asetukset on laitettu aluksi matalalle, mistä pikkuhiljaa voluumia aletaan nostamaan – mutta silti!

testi

Tukihenkilö vilkaisi uudestaan Elsan kuulotestien tuloksia tämän huoleni ilmaistessani, ja hän kertoi tyttäremme kuulon olevan sillä tasolla, että hän halutessamme voisi saada sisäkorvaistutteen. Täydellisen kuulon arvo vauvoilla on 0, vanhetessa luvut menisivät 0-20 välillä mikä laskettaisiin normaaliksi kuuloksi, 40 olisi tukihenkilön mukaan ”lievä kuulonalenema” .. ja Elsalla nämä luvut liikkuivat paljon tuosta korkeammalla. Oikeassa korvassa oli epävarma merkintä niin että oli ehkä saatu rekisteröityä reaktio 80:n kohdalla, tai sitten ei.. Tästä syystä kuitenkin tukihenkilön suosituksesta yritämme suosia kuulokojeiden kanssa oikeaa korvaa tilanteissa, jossa olisi järkevintä pitää vain yhtä esimerkiksi tyttären ollessa sylissä – sillä vasen oli selkeästi oikeaa huonompi.

Olo on käsittämättömän tietämätön, tuntuu että olisi niin paljon eri asioita mitä pitäisi tietää, tutkia ja pohtia, mutta energiat moiseen on jossain ihan muualla kuin tässä kropassa. Jos siis esimerkiksi nuo luvut avautuvat sinulle paremmin kuin mitä meikäläinen tuossa vähän selitti, niin hei kiltti, jätätkö kommenttia ja valista meikäläistä? On jotenkin ihan eri kiva vielä oppia näin toisilta, kuin itse nenä ruudussa tai tukihenkilön antamissa lehtisissä.. Siitä tulee se vertaistuen vahva tunne samalla, se mitä oma tutkimustyö ja sen mahdollisesti herättämät uudet huolet ei saa aikaan…

Seuraavan kerran kuulolaitteiden kanssa sairaalaan mennään 6. marraskuuta.

Olemme jatkaneet viittomien opettelua, ja eilen kysäistessäni Rubya kuvaamaan minusta videota viittomassa eläimiä tyttö kysyi ”miksi?” ja kuullessaan että video tulisi blogiin, hän halusi ehdottomasti päästä itse videoon mukaan myös! Niinpä sitten innokkaasti yhdessä opeteltiin eläinviittomia, ja myöhemmin tulee tästäkin siis postausta!

Pääni suorastaan tursuaa postausideoita, asioita mitä haluan mainita, tunteita joista haluan avautua, ajatuksia jotka painaa mieltä tai ilahduttaa.. Parempi ehkä näin kuin että ei olisi mitään mistä kirjoittaa – kunhan nyt vain jostain vielä löytyisi sitä taianomaista aikaa, jolloin läppärin kanssa istahtaa hetkeksi alas ja antaa näppämistön laulaa!

Niin, se täällä mainitsemaani yllätyspaketti. Sieltähän paljastui aivan ihanan kaverini lähettämä trikookantoliina, jonka käyttöä olemme tässä hieman jo harjoitelleet! Kiitos aivan älyttömän paljon, olen liinaa monta kertaa hypistellyt ja miettinyt kuinka onnekas oikeasti olenkaan, kun lähipiiristäni löytyy näin upeita ja auttamishaluisia ihmisiä..!

Vielä on meillä tosiaan hakusessa se paras kantoasento, sillä Elsan raajojen jäykkyys ei ole kantamiskokemusta hänelle vielä mieluisaksi tehnyt. Ensimmäisellä kantoyrityksellä kuitenkin tytön silmät levisivät aivan pikkuruisten lautasten kokoiseksi hämmästyksestä ja ihmetellen katseli sylini lämmöstä maailmaa – ennenkuin hermo meni.

Äiti tykkää kovasti kantamisesta, on ihana pitää pientä aivan itsessä kiinni ja vielä niin, että molemmat kädet ovat vapaana muuhun toimintaan kuin tytön kannatteluun: nyt kun vain vielä tosiaan kekataan minkälainen sidonta meille parhaiten toimisi. Kysyin jo neuvolatädiltä, jos hän paikallisia kantotukihenkilöitä tietäisi, ja vastaus oli valitettavasti ei.

Mutta mehän ei luovuteta! Eli tästäkin kuulette vielä lisää myöhemmin..


We have got hearing aids for our baby! She hasn’t yet shown any reaction to them, which implies she might need cochlear implants to be able to hear anything.. But we work hard to keep the hearing aids on so that she wont miss on any benefit she’s getting out of them! Plus we are already learning British Sign Language. More about that later!

rakkaudellam

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (14)

No niinpä näyttää olevan! Saatiin juuri tänään uudet .. öö, moulds suomeksi? Ne korvaosat? Niin mie innostuin leikkelemään ehkä vähän nyt liian lyhyeksi noita muoviletkuja, näyttävät tällä kertaa painavan korvaa. Ja kun niin olevinaan yritin mälläillä hyvin kojetta korvalle ja mould korvassa ja mitata siitä näppärästi! 😀 Huomenna menen lähelle sitä kuulosairaalaa, joten taidan käydä pyytämässä uudet letkut jotka saisin sitten oikeaan mittaan 😀 Harjoitus tekee mestarin?




0
1 vastaus

Hei!

En kerennyt vielä laittaa viestiä FB:n kautta, kuten aion, mutta ihan tähän kuuloasiaan liittyen, että meillä oli pojan vasen korva ihan vastaava kuin EL:llä eli käytännössä ei kuuloa. Kyllähän siinäkin pari vuotta pidettiin kuulokojetta, mutta turhaksi todettiin. Oikealla puolella meillä oli vasteet jossain siellä 70-80 dB:n tienoilla bera-testissä (nukutuksessa tehtävä) kun pojalla oli ikää 8 kk. Myöhemmin iän karttuessa on kuulo pysynyt samana, mutta tarkkuuden lisääntyessä on taso tarkentunut sinne 55-65 dB:n kieppeille, mikä siis mahdollistanut riittävän hyvän kuulon kojeen avulla.

Meillä oli ennen kojetta jo selvästi reagointia joihinkin satunnaisiin ääniin (nykyään kuulee puheen ilman kojetta kun vierestä puhuu) eikä kojeiden jälkeen tullut sellaista vau-efektiä, että yhtäkkiä olisi poika reagoinut kaikkeen aivan eri lailla. Mutta puhe ja sen ymmärrys alkoi kehittyä nopeasti, puhetarapeutti kävi 1 x / vko, kunnes 2,5 vuoden iässä poika oli jo mennyt ikäryhmänsä edelle puheenkehityksessä 🙂

Voisin kuvitella, että kun teillä kojeen vahvistusta nostetaan, niin reagointia alkaa tulla jos on tullakseen. Ja jokellushan ainakin meillä muuttui piankin monipuolisemmaksi, tuli tä-tät ja dä-dät mukaan, mikä kertoi siitä, että poika kuulee ja erottaa eri puhetaajuuksia.

Ymmärtäisin noista teidän tuloksista, että kun luujohdekuulo antaa paremmat tulokset kuin ilmakuulo, niin kuulo-ongelma voi olla osin johtumistyyppinen kuten meilläkin (=laatu hyvä, tarvitaan vain vahvistusta). Mutta tämä vain tällaista kokemuksen kautta pohdiskelua 🙂 Toivottavasti tänne kommentoi myös joku, jolla kokemusta implantoinnista. Tietääkseni osahan implantoidaan jo pieninä, mutta jos omaa kuuloa on, niin voidaan seurata riittääkö kojeet – oiskohan tämä teidän paikallisten asiantuntijoiden ajatus?

Ihanat pinkit kojeet! 🙂




0
1 vastaus

Hei, ihana että jätit kommenttia!

Oi, mielenkiintoista kuulla miten on teillä mennyt noiden kojeiden kanssa! EL:llä ei vielä ole tosiaan tehty kuulotestejä nukutuksessa, hänen on kylläkin pitänyt olla unessa kun testejä on tehty.. Mutta kovasti tosiaan vaikuttaa siltä että hän ei kuulekaan oikein mitään, ainakaan ilman noita härpäkkeitä – eikä niihinkään vieläkään reagoida (ai miten niin oon neiti Kärsimätön!)..

EL on aina jokellellut paljon, mikä silloin pisti minut uskomaan että no tottahan hän kuulee – mutta nyt kun taas tosiaan tarkemmin mietin, niin hänen jokeltelut ovat koko ajan pysyneet samanlaisina, ”mmammammamamm” – tyyppisinä äännähtelyinä!

Meillä sanoivat tuosta luujohdetestistä että vika ei tosiaan ole kuuloluissa, eli mahdollisesti juuri simpukassa tai sitten kuulohermossa… Pidän niin sormia ristissä ja peukkuja pystyssä että olisi simpukka eikä hermo (mutta toisaalta, jos ehkä on saatu jotain reagointeja rekisteröityä, niin eihän silloin voisi olla ongelmaa hermossa?).. Ihana että jätit tosiaan kommenttia, ihana että kommentoit juuri tuota testitulos-liuskaakin! Näin on paljon ihanampi oppia!

Oliko sinulla blogia jossakin? 🙂




0
1 vastaus

Jep, laitoin sulle yv:n fb:n kautta, kurkkaa sinne ”muut”-kansioon 🙂




0
1 vastaus

Kiitos, meen vilkaiseen het! <3




0
1 vastaus

Mahtavaa, että teillä on tukihenkilö siellä auttamaan ihan käytännön jutuissakin. Ja jännää kyllä nähdä, miten kojeet rupeavat vaikuttamaan elämään.




0
1 vastaus

On kyllä! Kun vielä tämän tukihenkilön lisäksi saan kerran viikossa vapaaehtoisen käymään täällä pariksi tuntia, jolloin hän auttaa niissä asioissa jotka silloin koen tähdelliseksi.. Kyllä NHS huolehtii!




0
1 vastaus

Aivan suloiset kuulokojeet! Minä olisin itsekin lapsena halunnut vaaleanpunaiset, mutta eihän multa koskaan sellaisia kysytty.

Vauvalta on varmasti vaikea testata kuuloa, ja että mihin hän oikeasti reagoi. Luulisin ainakin niin. Kuulostaa siltä, että kuulokojeen vahvistukset on vielä niin matalalla, ettei välttämättä vielä reagoi oikein ääniin. Samaa mieltä olen kuin ylläolevassa kommentissa sanotaan, että reippaasti volyymiä lisää, niin varmasti hyötyy kojeista jos on hyötyäkseen. Myöhemmin varmasti testataan kuulokojeiden kanssa, että minkä korkeuden ääniin hän reagoi. Kannattaa kuitenkin pitää molemmissa korvissa laitteita, niin molemmissa korvissa kuulohermot aktivoituu ja itse ainakin saan äänistä paremmin selvää molempien laitteiden ollessa käytössä. Jos toinen on vain käytössä, niin helposti kaikki äänet menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja niihin ei välttämättä tajua reagoida. Nämä ovat siis vain minun kokemuksiani 🙂

Sisäkorvaistutteesta pitää vielä sanoa/korjata, että kuulonjäänteet ei automaattisesti tuhota vaikkakin se leikkauksen yhteydessä jonkun verran laskee. Mutta riski on olemassa, että kaikki kuulonjäänteet tuhoutuu. Monesta suunnasta tulee niin erilaista tietoa, etten itsekään tiedä aina mihin uskoa ja mikä on totuus.

Tsemppiä! <3




0
1 vastaus

Miekin tosiaan oletin että saadaan vain ne standardit, siksi olin ihan ymmyrkäisenä ilahduksesta kun heillä olikin noi vaaleanpunaiset! Ihan eri mukavaa laittaa sellaista härpäkettä tyttären korviin, joista itsekin ulkonäöllisestikin pitää.. 😀

Jep, siksi he testailevatkin vauvan kuuloa tämän nukkuessa ja yrittää löytää aivoista niitä reagointeja.. Mitä voi tottakai haitata jos vauveli alkaa heräilemään kesken kaiken, tai jollakin on lähistöllä jäänyt kännykkä päälle. Joku terveysammattilainen kertoi minulle että aiemmin vauvojen kuuloa testattiin 8-12kk:n iässä niin, että tämän leikkiessä läpsäyteltiin käsiä tai muuta korvien molemmilla puolilla ja katsottiin ihan rehellisesti, kääntyykö vauvan pää äänen suuntaan/reagoiko muuten. Nyt, kun testausta voidaan tehdä jo hyvin paljon varhemmin (EL:lläkin ekaa kertaa vain kuukauden parin iässä!) niin tietysti apua saadaan kuulo-ongelmiin myös nopeammin!

Molempia yritetään pitää mahdollisuuksien mukaan pitää päällä niin paljon kuin vain mahdollista. Tässä tosiaan vain haittaa se, kun EL ei kannattele vielä(kään) omaa päätään, joten jos hän ei ole istumassa tuolissaan tai muuten saa päätä tuettua, ihan liian helposti saa laitteista sitä.. feedbäckiä? (Mitä tuo on suomeksi? Sitä häiriöääntä?) Yhtälailla kun tyttö on sylissä, niin annettiin ohje että siinä korvassa mikä on lähimpänä kehoa pitäisi koje ottaa pois, juuri tuon feedbackin takia. Mutta esim. rattaissa ulos mentäessä on molemmat korvissa!
Oikeasti on ihana että löysit blogiini, on niin eri kivaa kuulla ihan käytännössä miten koet kuulokoneet ja mikä auttaa ja mikä ei – esim. juuri en osannut ajatellakaan miltä vain yhden kojeen pitäminen tuntuisi/vaikuttaisi, eikä EL osaa vielä oikein itse kertoa! Minkä lisäksi tottakai ne asetukset on vielä aika matalilla (tai no, krhm, myöntää täytyy, piti itse vähän kokeilla ja pidin kuulokojetta oman korvan lähellä sen ollessa päällä – AUTS miten kovalla! .. nimim. normikuuloinen), että ehkä hän ei tosiaan hirveästi niiden avulla kuule? Olen vain niin kauhean kärsimätön että haluaisin nähdä tuloksia HETI enkä viidestoistapäivä… 😀

Kiitos korjauksesta! Millä mielin itse olet nyt tuosta istukkeesta? Mie oon ihan tunnesykkyrällä sekaisin – tottakai haluaisin että EL kuulisi, että oppisi puhumaan ja olisi muutenkin elämä helpompaa, mutta sitten jännittää juuri sellaiset kuin mainitsemasi magneettikuvaukset, se magneetti siellä kallon sisällä kuin entä jos se hajoaa ja ja ja… ! Ja miten esim. siltä staattiselta sähköltä voi suojautua? Esim. haittaako pipo?




0
1 vastaus

Jaahas, tarkoitatkohan tuolla feedbäckillä kuulokojeiden vinkumista? En muuta ainakaan tähän hätään keksinyt 🙂 se on kyllä tosi ärsyttävää, jos korva on vaikkapa tyynyä vasten niin alkaa hirmuinen vinkuminen ja mielelläni sammutan senpuoleisen kojeen siksi aikaa. Hauskaa, kun itsekin kokeilit kojeita. Voin vaan kuvitella kuinka hurjalta se voi kuulostaa. Joskus itsekin pienempänä vaihdettiin kuulokojeita toisen huonokuuloisen kaverini kanssa, jolla on parempi kuulo. Hänelläkin meinasi hajota pää kun säädöt olivat ihan liian kovalla ja mä taas en meinannut kuulla hänen kojeillaan paljoakaan mitään.

Varmasti herättää paljon ajatuksia tuo sisäkorvaistute! Jotenkin sitä on niin helppo vaan sanoa ja suositella kaikille, mutta kun sattuu omalle kohdalle niin ei ole ihan niin easy juttu, kun erehdyin jotain leikkausvideotakin katsomaan. Mutta ilmeisesti on aika harvinaista, että se magneetti hajoaa. Ja varmasti on paljon miinuksia istutteessakin, mutta niistä jostain syystä vaietaan ja keskusteluissa kaikki hehkuttaa, kuinka ihana se on… Mutta ihan varmasti on enemmän plussia kuin miinuksia jos kaikki menee niinkuin pitääkin. Itseäni vähän jännittää kun toisaalta voisin kuulla paremmin kuin koskaan ja toisaalta voin menettää kuuloni kokonaan ja en hyötyisi istutteesta toivotulla tavalla. Tästä tuun varmasti kirjoittamaan lähiaikoina postauksen, niin saan jotain järkevääkin sanottua ja kaikki ajatukseni ylös :).
Ei haittaa pipo ollenkaan, mutta jos on vaikka tramboliinilla tai pallomeressä, jossa on aika paljon sähköä niin silloin kannattaa ottaa istute pois touhun ajaksi. 🙂




0
1 vastaus

Joo, juuri sitä! Englanniksi sitä kutsutaan sanalla feedback, enkä yhtään osannut sitten ajatella mitä se voisi olla suomeksi.. Mutta juuri se vinkunaääni! EL näyttää kuin se ei häntä häiritsisi, mutta ehkä sitten kun voluumia nostettaisiin..

Jään odottamaan innolla postausta aiheesta! <3




0
1 vastaus

Hei! Löysin blogisi. olen itsekin lähes kuuro syntymästä lähtien. Kirjoitan enemmän päivemmällä kuulokojeesta ja sisäkorvaimplantista. Nyt suomessa on aamu ja en oo nukkunu koko yön yhtään. itselläni on vain yksi kuulokoje oikeassa korvassa. Vasemmalssa korvassa ei ole kuulokojetta lainkaan ja se on täysin kuuro. Tulin hyvin toimeen kuulokojeella aiemmin kunnes 12 vuotta sitten pikkuhiljaa kuulo laski. ja nyt oikea korva on jo lähes kuuro. sisäkorvaistutetutkimukset ovat ohi ja saan tietää ensi viikon perjantiana MRI ja CT kuvausten tulokset. Oieak korva on ollut syntymästä lähtien noin 80 db tuntumassa kuten EL:llä nyt. Sillä pärjäsin kuulokojeella pitkään. Vasen korva syntymästä lähtien jo yli 120 db ja siihen ei tule ikinä kuulokojetta iekä implanttia. Oikeaan korvaan mahdollisesti implantti kun kojeen tuoma apu varsinkin puheen erottelussa aika huono.




0
1 vastaus

Hei, kiitos kovasti kommentistasi! Minä pidän kovasti peukkuja, että saat kuulla haluamasi tulokset noista testeistä! EL:llä MRI on tehty jo, CT-kuvaus piti olla viime viikolla mutta tyttönen oli kipeänä joten oli pakko perua.. Nyt se on sitten maaliskuun lopussa. EL:n kuulo on vissiin huonompi kuin mitä tuo ensimmäinen onnistunut testi antaa ymmärtää, sillä sisäkorvaistutetutkimuksissa hän reagoi ääniin vasta 120db:n kohdalla.. Mutta ainakin hän siis kuuli! Kun aamulla luin kommenttisi, liikutuin todella kovasti.. En edes täysin osaa selittää että miksi, mutta tuntui vain niin jotenkin.. ihana on väärä sana, mutta siis että .. Että sinä olet tavallaan EL:n ”vanhempi versio” kuulon kanssa. Olisi todella mielenkiintoista kuulla sinun ajatuksiasi sisäkorvaistutteesta ja kuulosta ylipäätään, ja miten olet elämässä pärjännyt! Jos, niin haluaisitko laittaa asiasta minulle vaikka sähköpostia, niin voidaan yksityisesti käydä keskustelua? Olisin todella otettu 🙂 Osoitehan on admin (at) meriannen.com.

Kiitos edelleen ihan hurjasti kommentistasi! Ja pidän peukkuja ensi viikon perjantaina!




0
1 vastaus

Muuten kuvassa näyttää siltä, että EL:In muoviletku on vähän liian pitkä. Sen voi pätkiä vähän lyhkäsemmäksi niin koje ei sitten lipsu.




0
1 vastaus

No niinpä näyttää olevan! Saatiin juuri tänään uudet .. öö, moulds suomeksi? Ne korvaosat? Niin mie innostuin leikkelemään ehkä vähän nyt liian lyhyeksi noita muoviletkuja, näyttävät tällä kertaa painavan korvaa. Ja kun niin olevinaan yritin mälläillä hyvin kojetta korvalle ja mould korvassa ja mitata siitä näppärästi! 😀 Huomenna menen lähelle sitä kuulosairaalaa, joten taidan käydä pyytämässä uudet letkut jotka saisin sitten oikeaan mittaan 😀 Harjoitus tekee mestarin?




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meriannen mielessä
pyörittää hektistä erityislapsiperheen arkea brittimiehensä Danin kanssa Englannissa. Uusperheeseen kuuluu Danin esikoinen Ruby (7/2005) ja pariskunnan yhteiset lapset "Elsa" (4/2013) ja "Anna" (12/2015). Elsa syntyi keskosena ja hänellä on diagnosoitu vakava kuulonalenema, cp-vamma ja aivoperäinen näkövamma. Blogissaan Meriannen kuvailee perhearkeaan ja tunteitaan avoimen rohkeasti - millaista elämä tällaisessa perheessä on? Ota yhteyttä: meriannen@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Synttäriviikon #bulletjournal aukeama 😍 #kalenterimania #bujo #bujoweeklyspread #inspiration #bujoideas #bujoinspire inspiration for the girl from @juditmallolart

meriannen

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: