Infoiskut 12.12.2013
TEKSTI Meriannen

Nauttimamme (ammatti)tukiverkosto!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kenenkään uuden vanhemman/vanhempien ei pitäisi joutua olemaan uuden elämäntilanteensa kanssa yksin. Huonoimmillaanhan tilanne menee niin, että uudet vanhemmat pyörittävät taloutta yksinään, kotiin jäänyt vanhempi tuntee olonsa kuin vangituksi neljän seinän sisälle ja hakee niinä melko energisinä vauvan päiväunihetkinä vertaistukea esimerkiksi verkosta, jos nettiin pääsee. Parhaimmillaanhan ajatuksen voisi kääriä ”Koko kylä kasvattaa” – sanojen ympärille, mikä ei tarkoittaisi kaikkitietäviä neuvoja tuputtavia naapurintätejä, vaan lämminhenkistä yhteiseloa, välittämistä ja huolenpitoa. Tämä voisi näkyä esimerkiksi vuoropäivin mahdollisuutena rauhallisiin päikkäreihin, vauvattomaan kauppareissuun tai osallistumista niin mieltä keventävään äitien/isien pulinakerhoon, jossa samassa elämäntilanteessa olevien kanssa setvitään vanhemmuuden kipupisteitä. Mutta entä, jos tarvitsisi vähän enemmän apua? Entä, jos uusi äiti sairastuukin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, tai lapsi ei seuraakaan niitä vauvakirjojen etappeja ja neuvolakorttien käyriä ”niin kuin pitää”?

Kuten on varmaan jo jonkin aikaa ollut selvää, tämä meidän perhetilanteemme ei ole ollut mitenkään helppo. Lievästi sanottuna. Sanat ”näemme tänä viikonloppuna, selviääkö hän” jätti syvät arvet, ja pelko pienen pärjäämisestä, painon noususta ja muusta kunnosta oli pitelemättömän jatkuva myös sairaalasta kotiutumisen jälkeen.
Miten tämän kaiken kanssa sainkaan/saimmekaan apua?

nicuventilaattori

Kun tämänkaltainen näky on jokapäiväistä..

Ensimmäisenä tulee tietysti Poolen neonataaliyksikön tiimi. Ei pelkästään se, että ilman heitä meidän vauvamme ei olisi selvinnyt, vaan jo se, että he järjestivät minulle sairastuneiden lasten vanhempiin erikoistuneelle psykologille ajan. He näkivät ja ymmärsivät, että tuossa on kaiken tämän tapahtuvan kanssa kamppaileva äiti, joka tarvitsisi hieman lisätukea. Näin tätä ymmärtäväistä rouvashenkilöä tosin vain pariin otteeseen, sillä vähän lyhytkatseisen tyhmästi koin, että paikkani ei ollut itkeä sohvalla rupatellen tunteistani mukavan naisen kanssa, vaan minun pitäisi olla kaikki mahdollinen kuluva aika tyttäreni vierellä.
Mutta minulla oli hänen puhelinnumeronsa. Jo sen löytyminen puhelimeni tiedoista auttoi.

Vaikka Elsa on jo päässyt neonataalista kotiin, ei se tarkoita että tämä sairaanhoitotiimi olisi hänet hylännyt. Käymme edelleen säännöllisesti tapaamassa avohoito – osastolla neonataalista tuttuja lääkäreitä, jotka tarkkailevat EL:n kasvua ja kehitystä ja tekevät tarvittavat lähetteet eteenpäin, jos huolenaihetta vielä löytyy.

Health visitor

Minulla sattui aivan käsittämättömän hieno tuuri siinä, minkälaisen ymmärtäväisen tehopakkauksen sain vierailevaksi neuvolatädikseni. Hän on ihan oikeasti tehnyt kaiken mahdollisen ellei enemmänkin auttaakseen meidän perhettä eteenpäin, ja parina ensimmäisenä kuukautena Elsan kotiuduttua hän tuli meille käymään kerran viikossa. Tukeakseen minua, antaakseen minulle juttelutoverin, auttaakseen Elsaa, oppiakseen meidät ja kaikki huolenaiheemme ja saadakseen tietää kaikki tukitarpeemme. Nyt hän käy kerran – kaksi kuussa. Hän on nimenomaan se, jota saan kiittää melkeinpä kaikesta meille järjestetystä avusta – avusta arjen pyörittämiseen vapaaehtoisen voimin, ahdistuneiden äitien tukiryhmästä, lähetteestä perinataaliseen yksikköön, tapaamisesta kätilön kanssa synnytyksen läpikäymistä ajatellen ja niin edelleen.
Minun ei tarvinnut tehdä muuta, kuin sanoa ohimennen sivulauseessa ”Minulla ei mene enää kovin hyvin..”
Ja hän otti minut vakavasti.

Verratkaas kuulkaa hei siihen, miten Suomessa joutuu masennuksesta kärsivät äidit oikeasti tappelemaan avusta (tässä tietysti eroja paikkakuntien välillä), ja miten helposti ja nopeasti minulle järjestyi apua täällä! Rehellisesti sanottuna en olisi jaksanut hakea itselleni apua, en olisi jaksanut taistella, jos tämä neuvolatäti ei olisi ottanut minua vakavasti. Ei olisi voimat riittäneet soitella ja laulella avun perään. Mutta hän otti ja auttoi. Ja nyt minulla ja meidän perheellä menee jo niin paljon vahvemmin!

Children Development Centre

”Lasten kehityskeskus” Poolessa on osa NHS Poolen sairaalaa, joka keskittyy lasten neurologisiin kehitysvaikeuksiin niin puheongelmista muihin kehityksellisiin ongelmiin. EL oli saanut kyseisen keskuksen fysio- ja toimintaterapeuteilta jo apua neonataaliaikoinaan, ja hoito jatkuu edelleen. Lokakuussa meillä oli siellä tiimitapaaminen, jossa tuttujen yllä mainittujen terapeuttien lisäksi vauvaamme tutki meille uusi lääkäri, ja session diagnoosin vuoksi pelkäämme nyt Elsalla olevan aivovaurio liikekeskuksessa (cp-vamma?), ongelmia muun muassa näön kanssa ja pelätään myös epilepsiaa. Elsalle näyttää olevan liikkeiden hallinta hyvin vaikeaa, ja jäykkyyttä ilmenee kaikissa raajoissa – mikä tosin on helpottunut tyräleikkauksen myötä, mutta ”ongelma” ei kuitenkaan täysin vieläkään ole poistunut. Epäily epilepsiasta taas lähti liikenteeseen siitä, että tyttömme saa silloin tällöin ihmeellisiä säpsähdyskohtauksia, joille ei näytä olevan mitään syytä ja mitkä kauhistuttavat vauvaa itseään.

Keskuksella Elsa on tuosta lähtien saanut intensiivisemmin fysioterapiaa, ja lääkäri on järjestänyt Elsalle ajan niin EEG-skannauksiin (aivojen sähkökäyrä) kuin MRI-skannaukseen (aivojen rakenne). Olemme aloittaneet heidän kauttaan myös hydroterapian, mistä EL nauttii kovasti! Keskukselta saa myös muuta apua, hekin järjestävät vanhemmille tukiryhmiä ja heidän kauttaan saa myös yhteystietoja erilaisiin hyväntekeväisyysjärjestöihin, joiden kautta pääsisi saamaan niin vertaistukea kuin muutakin apua. Heiltä on lähtenyt myös lähete meistä Portage-palveluun, joka tukee alle kouluikäisten kehitysongelmaisten lasten kehitystä mm. kotivisiittien muodossa.

Kaikki Elsan kuulon myötä saatu tuki

Audiology Boscombessa on tämä kyseinen NHS:n kuuloon erikoistunut sairaala, josta olen täällä blogissa silloin tällöin maininnut. Kyseisessä paikkaa EL sai diagnoosin vaikeasta kuulonalenemastaan, kuin myös sieltä olemme saaneet tietoa, tukea mm. niin, että meillä on lupa soittaa meidän omalle hoitajalle aina, jos siltä tuntuu, ja lähetteet tietysti jatkotutkimuksiin ja muualle. Kyseisen sairaalanosaston kautta saimme EL:lle nuo kuulolaitteet ilmaiseksi, kuin myös sieltä saamme laitteisiin patterit jatkuvasti veloituksetta kuin myös ne korvan sisälle menevät osat, jotka pitää vaihtaa isompiin parin viikon välein..

Audiology otti yhteyttä ”Advisory teacher”iin, joka tulee olemaan niin koko perheen kuin Elsakin tukena jopa pidemmälle kuin pelkästään koulunaloitukseen asti – hän on mukana meidän tukena sinne asti, kun Elsa aloittaisi collegen, ainakin näin olen ymmärtänyt, ja silloinkin voisi vielä saada tukea. Olemme saaneet siis elinikäisen ystävän ja avun – ja tämä saamamme tukihenkilö on tosiaan niinkin ihana, että tulee meille myös kerran viikossa vastaamaan meille nousseisiin kysymyksiin, kuuntelee meidän huolia, auttaa kuulolaitteiden kanssa, ja on ottanut yhteyttä eri kuuloihin liittyviin palveluihin meidän puolesta ja kertonut esimerkiksi kuurojen yhdistysten toiminnasta ja autollaan hakenut meitä mukaan.

Kuurojen Lasten yhdistyksien (National Deaf Children Society ja paikallinen, Dorset Deaf Children Society) kautta olemme ensisijaisesti tähän mennessä saaneet vertaistukea. DDCS järjestää joka kuun ensimmäisenä perjantaina perhetukiryhmän, jonne kokoontuu koko Dorsetin alueelta vanhempia lapsineen, jotka tietävät tasan tarkkaan miltä tuntuu, kun lapsi on saanut kuulonalenema-diagnoosin ja mitä ajatuksia pyörii mielessä, kun miettii esimerkiksi lapselleen sisäkorvaistute-leikkausta. Suora toteamus toiselta äidiltä: ”Sinua varmasti pelottaa,” antoi niin paljon, ja sitä seuraava toteamus ”Niin minuakin, mutta kun sen kaiken vain puski lävitse niin loppuunsa sisäkorvaistute oli paras päätöksemme varmaan koskaan” antoi taas toivoa. DDCS on järjestämässä myös perheviittomakielen kurssia, jota innokkaasti odottelemme!

NDCS on tammikuussa järjestämässä perheviikonloppua juuri diagnoosin saaneille, minne olemme innolla jo ilmoittautuneet. Tästä riemusta oltaisiin varmasti maksettukin, jos olisi pitänyt – mutta ei, se on nimenomaan kaikille osallistujille ilmainen. Ilmaiset hotelliasumiset ruokineen ja kaikkine tapahtuman riemuineen odottavat meitä siis tammikuun lopussa! NDCS:n kautta olemme myös saaneet apua paikalliselta perhetyöntekijältä, joka auttaa meitä sen paksun ”Disability Living Allowance” eli vammaistuen hakupaperinipun kanssa..

Tämän lisäksi tosiaan olemme Southamptonin yliopiston hoidossa, sillä siellä hoidetaan taas nuo sisäkorvaistute – asiat, ja sieltä kautta on ihan vielä yksi uusi tiimi meidän apuna. Heihin pääsemme tutustumaan myös tammikuussa.

Perinatal Mental Health Service 

on myös antanut aivan korvaamatonta mutta laskutonta apua meikäläiselle. Kyseinen tiimi on tosiaan keskittynyt tukemaan raskautta suunnittelevia, raskaana olevia ja jo synnyttäneiden äitien henkistä hyvinvointia. Heiltä tuli meillä käymään kotona minun hoitajani, jonka kanssa keskustelin meidän ongelmista ja huolista, joka antoi neuvoja mm. ahdistuksen ja stressin kanssa pärjäämiseen ja hän yhdessä tiimin lääkärin kanssa huolehtivat tuon minun mielialalääkityksen kuntoon ja auttoivat niiden sivuoireiden kestämisessä. Heillä on myös sisähoito-osasto, jonka olemassaolosta he minulle kertoivat sanoen, että jos ikinä ahdistukseni ja masennukseni huononee siihen malliin että pelkään olevani vaaraksi itselleni/muille, siellä on aina minulle petipaikka valmiina. Mikä ei tarkoittaisi täyttä eritystä vauvastani, sillä saisin Elsan mukaani (!). Näin pitkälle heidän ojentamia oljenkorsia ei tosin ollut tarvetta käyttää, mutta heidän puhelinnumeroaan tuli silloin tällöin puhelimeen naputeltua, että sai ammattilaisen puhelinlinjan päähän.. Minkä lisäksi oli vapauttavaa saada joku kotiin kuuntelemaan, joku joka osasi esittää juuri oikeita kysymyksiä ja joka osasi auttaa – ja joka ei ollut millään tavalla osa muuta sosiaalista elämääni.

He myös auttoivat muissa asioissa, mm. laittoivat lähetteen terapian järjestämiseksi minulle, ja laittoivat omat asiantuntijalausuntonsa menemään mm. Christchurchin kaupunginhallitukselle, jotta voisimme saada nopeammin Elsan tarpeisiin soveltuvan asunnon. Tällaisen lausunnon ovat myös neuvolatätimme, oma lääkärimme kuin kuulon tukihenkilömme laittaneet menemään.

NHS & raha-asiat

Sitä voisi kuvitella, että erikoishoitoa vaativan lapsen hoitaminen tulisi äkkiä kukkarolle kalliiksi. Kaikki lääkkeet ja hei, entäpä kaikki jo tehdyt hoidot ja tulevatkin, tutkimuksista puhumattakaan? Parin kuukauden vauvan täysihoito osastolla? Tyräleikkaus? Jos oltaisiin Amerikoissa, olisi henkilökohtainen vararikko tullut jo synnytyksen kohdalla, jos ne terveysvakuutukset eivät olisi kunnossa. Suomessakin saattaisi tehdä vähän vaikeampaa taloudellisesti, ja ainakin jatkuvasti olisi menossa Kelaan vaikka mitä lippua, lappua ja hakemusta.

Mites täällä?

Lapsen reseptilääkkeet ovat ilmaisia ikävuoteen 16 saakka. Kyllä, kaikki. Kuin myös NHS:n kaikki palvelut niin aikuisille kuin lapsillekin, niin lääkärikäynneistä hoitoihin, ovat myös täysin ilmaisia. Ainoastaan reseptilääkkeet maksavat aikuisiällä, mutta sekin on lukkoon lyöty summa (muistaaksenii £7.85) per lääkepakkaus, lääkkeestä riippumatta.

Emme maksaneet siis penniäkään tyräleikkauksesta, nukutuksesta emmekä muista hoidoista. Tottakai niitä aikoja joutuu joskus odottelemaan, jos mistään akuutista ei ole kyse – mutta vielä en ole kokenut tätä ongelmalliseksi. Esimerkiksi tyräleikkaus tuli kiireisesti järjestettynä, ja erikoislääkärin tapaamisen jälkeen pääsimmekin lapsemme tuomaan leikkauspöydälle jo kuukauden sisällä! Terveyskeskuksen lääkäriä pääsee tarvittaessa näkemään saman päivän aikana, eikä siihen välttämättä tarvitse ajanvarausta, jos menee ”hätätapaustunnilla”.

Niin, ja olen myös kuullut huhuja, että NHS:ltä voisi hakea jotain kautta myös matkakorvauksia – eritoten kätevää tietää tulevaa Lontoon erikoislääkärireissua ajatellen!

Tämän kaiken lisäksi äidit saavat ilmaiset reseptilääkkeet ja hammashoidon raskausajasta siihen, että vauva täyttää vuoden.
(NHS:n hammaslääkärit ovat aikuisille maksullisia normaalisti.) Pitäisipä käydä siis tekemässä nyt jotain noille viisureille!

Tämä on kyllä aivan käsittämättömän suuri apu, ettei enää raha-asioita tämän tiimoilta tarvitse miettiä kaikessa tässä myllerryksessä! Voi vaan täysillä keskittyä siihen mitä lapsi tarvitsee voidakseen paremmin.

Homestart on lapsiperheitä tukeva hyväntekeväisyysjärjestö, jonka perusideana on yksinkertaisesti tukea ja auttaa perheitä vaikeissa elämäntilanteissa (”tukea siinä mitä elämä heidän eteensä tuo”), nostattaa perheen luottamusta itseensä ja siten he auttavat rakentamaan parempaa elämää perheen lapsille. Homestartin kautta voi saada esimerkiksi pariksi tunniksi viikossa kotiin vapaaehtoistyöntekijän, joka auttaa juuri niissä asioissa missä perhe eniten tarvitsee tukea: oli se sitten esimerkiksi apua siivoamisessa kuin vaikka tarjota äidille mahdollisuuden käydä kaupassa ilman vauvaa ihan rauhassa. Tämän lisäksi he järjestävät erilaisia perhetukiryhmiä, joiden kautta perhe pääsee kokemaan vertaistuen suuren voiman.

Health visitorini tosiaan teki minulle lähetteen Homestartille, ja aivan ensimmäisenä pääsin mukaan viikottaiseen äitiryhmään. Ryhmä on tosiaan tarkoitettu nimenomaan synnytyksen jälkeistä masennusta kuin muista ahdistustiloista kärsiville äideille, ja siellä olen nyt ahkerasti käynyt jo muutaman kuukauden. On aivan uskomattoman voimauttavaa ihan pelkästään istua ringissä muiden äitien kanssa, antaa vauvojen tutustua ympäristöönsä ja leikkiä Child Centerin tarjoamilla leluilla ja kuunnella muita heidän avautuessaan.. vaikka ei itse siihen heti pystyisikään. Mutta mitä kauemmin olen ryhmässä ollut, sitä rohkeammaksi olen tullut, ja uskallan nyt itsekin jakaa omia kokemuksiani – mikä tottakai antaa minulle vielä enemmän. Näistä äideistä on tullut jo osa elämääni, jos en heidän naamojaan pääse jostain syystä jonain viikkona näkemään, niin koko viikko tuntuu ihan oudolta – aivan kuin jotain puuttuisi!

Toisena sain tosiaan myös ihan konkreettista apua kotiin; sain oman vapaaehtoistyöntekijän. Masennuksen kourissa on ollut normaaliakin vaikeampaa pitää kämppää siistinä ja suoriutua ihan yksinkertaisistakin kotihommista, ja lisätkääs hei tähän vielä fakta asuntomme minismaalisesta koosta ja olemattomista säilytystiloista, niin voitte saada jonkinkaltaisen kuvan siitä, kuinka hankalaa on oikeasti ollut! Ja vaikka aluksi tuntui siltä, että enhän minä voi ketään pyytää auttamaan vaikka pyykkien kanssa, enhän minä kehtaa laittaa toista tiskaamaan.. Niin on ollut todella helpottavaa, kun kerran viikossa mukava vapaaehtoistyöntekijäni on tullut ja hymy naamalla auttanut. Hän on muun muassa vienyt meitä autollaan joillekin sairaalakäynneille, auttanut siivoamisessa, hoitanut EL:ää kun minä olen siivonnut (aivan upeaa imuroida kun ei tarvitse samaan aikaan vahtia että onko tyttö OK) ja auttanut mm. paperiasioiden kanssa! Lisäksi hänen tarjoamansa jutteluseura on ollut arvokasta. Tuntuu, että hänestäkin on tullut ystäväni, ja minun tulee häntä ikävä sitten, kun hän lähtee jatkamaan opiskelujaan..

Kaikki tämä apu myös täysin ilmaista.

Näiden lisäksi apua olemme saaneet mm. Bliss-järjestön järjestämän perhetukiryhmän kautta (vertaistukea muilta keskoslapsen saaneilta), kuin myös terveyskeskukseni lääkäri on ollut upeasti meitä auttamassa ja tukemassa, kuin myös Bournemouthin sairaalan äitiyspolin tiimin lääkäri on meidän kanssaan käynyt Elsan synnytystä lävitse ja ollut muutenkin meidän apuna, mm. selittänyt sitä meidän istukan häiriötämme, mikä aiheutti Elsalle paljon ongelmia ollessaan vielä kohdussa.

Olo on kuin olisin unohtanut jonkun tärkeän apua antaneen järjestön/tahon.. Eikä räkää tahkova pää oikein auta asiaa! Mutta ainakin nämä nyt mainitut ovat olleet meidän apuna ja tukena ja kaikille varmaan selkeäksi tuli, että raha ja sen vähäisyys ei täällä ole esteenä avun saannille!
Jos jotain jäi mainitsematta, niin päivitellään sitten joskus lisää.. Vähän ehkä sekavastikin tuli jälleen kirjoitettua, pahoittelut siitäkin – mutta älkää epäröikö kysyä, jos jäi jotain epäselväksi!

Ja mites siellä Suomen päässä tosiaan – miten saa tukea ja apua?

rakkaudellam

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (6)

Se on kyllä niin terapeuttista – ja kun sen avulla tapaa meitä muita! Ja hei, ilmoittele jos mitenkään voin olla avuksi!

Olet nyt bloglovinin listoillani! 🙂 Ja hei, voisin lisäillä siun blogia tuonne erityislasten vanhempien blogilistaukseenkin?




0
1 vastaus

Mahtavasti teitä tuetaan, ihanaa! Mekin oltais vararikossa ilman (Suomen) valtion tukea: pelkästään jalkaproteesi maksaa sellaisen 5000 € kpl ja niitä taitaa olla ainakin seitsemäs menossa. Kaikki kuuloon liittyvä on myös onneksi täälläkin maksutonta, kojeet ja käynnit. Toki aikaa palaa ja kasvuhormonin omavastuu on 670 € vuodessa, mutta silti ihanaa, ettei näitä tartte suuremmin ajatella taloudelliselta kannalta 🙂 Muuta tukea on haettu ja saatu lähinnä vertaistukena kun on tavattu kivoja ihmisiä yhdistysten merkeissä ja leireillä.




0
1 vastaus

Eikö! Minä en aikanani osannut edes etsiä sen pahemmin tukea, tämä neuvolatätini on ollut kyllä senkin edestä aivan huippu osaamalla kertoa kaikesta mahdollisesta avusta mitä voisi olla tarjolla.. Ja ihana kuulla, että tekin saatte ja olette saaneet tukea! Suomen tarjoamasta avusta minua eniten kiinnostaisi se, miten valtio auttaa esim. juuri lääkekustannuksissa ja muissa, sekä kuinka vaikeaa on hakea ja saada apua esim. (synnytyksen jälkeiseen) masennukseen.. Järjestöistähän tiedän vähän, kuten LapCista, kuurojen liitosta, Leijonaemoista etc..




0
1 vastaus

Nyt kun listasit kaiken tuollei niin sitä vast atajuaa kuinka paljon me saadaankaan ilmaiseksi täällä.
Meillä kun tulorajat ei ylity sen tietyn summan yläpuolelle, niin koko perheen reseptilääkkeeet ovat meille ilmaisia, kuten myös minun synntys oli ilmainen (ja koko 1,5vko mitä olin sairaalassa) ja hammaslääkäri hoidot ovat ilmaisia myös. Homestart oli ihana kokemus itselleni, jolla oli vaikea synnytys ja alku vauvan (kajden vanhemman lapsen kanssa).

Meille keskimmäisen lapsen tuet, terapiat, tuki yms on vielä salaisuus. En tiedä mitä voin hakea, milloin ja mistä. Mutta luulen että tämäkin helpottuu kohta. Toivotaan!

Ihanaa sunnuntaita!




0
1 vastaus

Juuri tämän vuoksi rakastan listoja – ne ihan oikeasti selventää ajatukset!
Mietin, että ainakin Citizens Advisory Bureausta voisi kysyä noista tuista ja terapioista, että mistä hakea etc? Vai onko teillä joku health professional, joka voisi auttaa? Onko vielä järjestetty TAC-meetinkiä? (Team Around the Child?) Meillä on ollut pari kertaa iso huone täynnä populaa, kun kaikki tytön hoitoon osallistuvat tahot, paria poikkeusta lukuunottamatta (!), olivat paikalla. Se selventää paljon asioita kaikille ja antaa ideoita esim. siihen, mitä tukea voitaisiin vielä hakea/mistä voisi olla vielä hyötyä. 🙂

Minä pidän teille peukkuja, ja kai pidät meidät ajantasalla? Ois ihana kuulla (ja esim. blogista lukea, laitankin bloglovinista seurantaan ellet ole jo) tilanteesta!

Kiitos kamalasti kommenteista <3




0
1 vastaus

Tarvii ottaa selvää kaikista mitä tuossa luetteleit. Iso kiitos!
Olen aloittanut kirjoittamaan erityislapsesta nyt blogissani. Rohkaistuin ja aloin kirjoittamaan. Kun ensin mietin missä menee yksityiseen raja bloggaajalla. Mutta tämä kirjoittaminen on jollain tasolla kovin terapeuttista. 🙂

Tulen kirjoittamaan aina kun aihetta tulee…. 🙂




0
1 vastaus

Se on kyllä niin terapeuttista – ja kun sen avulla tapaa meitä muita! Ja hei, ilmoittele jos mitenkään voin olla avuksi!

Olet nyt bloglovinin listoillani! 🙂 Ja hei, voisin lisäillä siun blogia tuonne erityislasten vanhempien blogilistaukseenkin?




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meriannen mielessä
pyörittää hektistä erityislapsiperheen arkea brittimiehensä Danin kanssa Englannissa. Uusperheeseen kuuluu Danin esikoinen Ruby (7/2005) ja pariskunnan yhteiset lapset "Elsa" (4/2013) ja "Anna" (12/2015). Elsa syntyi keskosena ja hänellä on diagnosoitu vakava kuulonalenema, cp-vamma ja aivoperäinen näkövamma. Blogissaan Meriannen kuvailee perhearkeaan ja tunteitaan avoimen rohkeasti - millaista elämä tällaisessa perheessä on? Ota yhteyttä: meriannen@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Theme of the week - picnics.

meriannen

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: