Perhe-elämä 21.12.2013
TEKSTI Meriannen

Vinkkejä sairaalaelon kestämiseen

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Nyt, kun olemme sairaalalla elelleet päivää vaille viikon verran, ja kun tuota aikaisempaakin kokemusta asiasta on, niin uskaltaudun jakamaan vinkkejä tällaisen tilanteen kestämiseen. Tästä nimittäin selviää, eikä yleensä ottaen sairaalalla olo ole ikuista. Eikä kaiken tarvitse mennä ajatuksella: ”kyllähän tämän jaksaa, koska on pakko”. ”On pakko olla vahva” on yksi yhtä itseä ruoskiva ja säästämätön mantra.

Ensimmäisenä haluankin sanoa, että kirjoita moiset vastaavanlaiset ajatukset paperille ja polta ne. Tai vedä pöntöstä alas. Kunhan hylkäät moisen ajatusmaailman. Noin ei tarvitse olla.

Toisena se kaikkein vaikein ja samalla se tärkein toimi: ota omaa aikaa, pidä tauko! Oli se sitten kävely kortteli ympäri, kahvit hyvän ystävän kanssa tai ajelulle lähteminen, tee se. Ainakin kerran päivässä. Lähde pois sairaalalta, katsele sen ulkopuolista elämää vaikka vain puolen tunnin ajan. Palattuasi takaisin piippaavien laitteiden keskelle huomaat eron. Sitä jaksaa taas piirun verran paremmin.

Kolmanneksi todennäköisesti itseasiassa vielä vaikeampi mutta erittäin tärkeä tehtävä, minkä avun huomaa vasta myöhemmin ellei välittömästi.

Lähde kotiin yöksi. Edes silloin tällöin. Minulle tämä on erityisen vaikeaa, sillä meillä on mahdollisuus koko ajan yöpyä pienemme luona, joten tuntuisi kurjalta jättää hänet taakseen ja mennä itse oman kodin lämpöihin akkuja lataamaan. Mutta Danin kanssa olemmekin tehneet niin, että joinain öinä pysymme molemmat sairaalalla, kun taas seuraavana toinen menee kotiin. Vuorotellen. Näin Elsa ei ole yhtään yötä yksinään, mutta me molemmat jaksamme paremmin. Vinkiksi kuitenkin: lähtekää käymään kotona ennenkuin olo muuttuu niin ahdistuneeksi ja toivottoman mustaksi että henki salpautuu – eli toimikaa niinkun kerron älkääkä niinkuin itse tein! (Palattuani kotoa olo oli kuin eri akalla..)

Neljänneksi, älkää unohtako parisuhdettanne. Järjestäkää sillekin aikaa. Se on yksi maailman ihanimmista tunteista käpertyä nukkumaan oman kullan kainaloon turvaan, kun ahdistaa ja huolen aiheita on se miljoona.. Ja ihan pienikin herkku, kuten kävely käsi kädessä, tuntuu taivaalliselta ja antaa enemmän voimaa kuin uskoisikaan!

Viidenneksi, älä jää yksin. Pyydä ja hyväksy apua.

Jep, näiden ihan itsestäänselvyyksiltä kuulostavien asioiden kanssa itsekin kamppailen ja yritän tällä kertaa panostaa juuri siihen, että pidän itsestänikin huolta. Se on vaikeaa, kun oma pieni voi huonosti sairaalan pedissä, mutta miten voit olla avuksi lapsukaisellesi, jos et itsekään voi hyvin?

Mitä vinkkejä itse antaisit sairaalassa vietettävän ajan jaksamiseen?

rakkaudellam

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meriannen mielessä
pyörittää hektistä erityislapsiperheen arkea brittimiehensä Danin kanssa Englannissa. Uusperheeseen kuuluu Danin esikoinen Ruby (7/2005) ja pariskunnan yhteiset lapset "Elsa" (4/2013) ja "Anna" (12/2015). Elsa syntyi keskosena ja hänellä on diagnosoitu vakava kuulonalenema, cp-vamma ja aivoperäinen näkövamma. Blogissaan Meriannen kuvailee perhearkeaan ja tunteitaan avoimen rohkeasti - millaista elämä tällaisessa perheessä on? Ota yhteyttä: meriannen@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Synttäriviikon #bulletjournal aukeama 😍 #kalenterimania #bujo #bujoweeklyspread #inspiration #bujoideas #bujoinspire inspiration for the girl from @juditmallolart

meriannen

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: