Muut 1.1.2014
TEKSTI Meriannen

Vuoden 2014 uudenvuodenlupaus

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

ruoho

Melkeinpä joka vuosi olen itselleni luvannut jotain, ja yleensä pystynyt sen pitämäänkin. Sanon yleensä, sillä ihan liian karvaasti on vielä mielessä edellinen tekemäni lupaus, jota en pitänytkään. Olin luvannut itselleni juosta puolimaratonin mittaisen lenkin kesän aikana, mihin olisi pitänyt tietysti sitä edeltävä puolivuotinen treenata. No, tekemättä jäi. Harmittaa vieläkin, vaikka kyseisen lupauksen tein vuodelle 2012. Seuraavalle vuodelle en sitten uskaltanutkaan luvata mitään. Mutta jotta ei liikaa pyöriskeltäisi epäonnistumisissa, kerrotaanpa esimerkki pidetystä lupauksesta: jokunen vuosi sitten uudenvuoden lupauksena päätin antaa kasvissyönnille mahdollisuuden ja osallistuin Facebookissa silloin levinneeseen ”Lihaton tammikuu” – haasteeseen. Siskoni oli ollut jo pitkään kasvissyöjä, joten moinen ruokavalio ei ollut täysin tuntematon, ja saisin ainakin näytettyä hänelle että olin hänen ruokavaliotaan kokeillut, jos en sitä omakseni kokisi!

No, kasvisruokavalio oli helppo pitää ja huomasin, että oloni oli kevyempi ja liha oli helposti aterioissa korvattavissa. Niinpä tuo yhden kuukauden ruokavalion muutos venyikin sitten muutaman vuoden mittaiseksi. Olen vasta vähän aikaa sitten aloittanut syömään lihaa uudestaan, vaikkakin aluksi vähän pitkin hampain – EL:n syntymän jälkeen heräsin ajattelemaan, että hei, minkälaista esimerkkiä haluan tyttärelleni näyttää? Haluanko osoittaa omilla teoillani, että on ruokia, joita ei voisi syödä, vai haluaisinko mieluummin tukea rohkeaa ja kokeilevaa kaiken syötävän maistelua? Tottakai luomusta ja muusta tulemme varmasti käymään mielenkiintoisia keskusteluja, kunhan pikkuinen varttuu.

Menipäs sivuraiteille!

Täksi vuodeksi pyörittelin mielessäni muutamaa mahdollisuutta uudenvuoden lupaukseksi. Lopulta päätös tuli kuin itsestään, löhötessäni sohvalla maha pullottaen kaikesta suklaasta, jota olin taas molemmin käsin ja jopa Daninkin avustuksella suuhuni mättänyt – miten raskas ja tunkkainen olo, energiani pohjalukemissa.. Havahduin pohtimaan, miten paljon joulukuun aikana sitä suklaata olikaan tullut mätettyä; EL:n sairastelun aikana jopa kaksi suklaalevyä päivässä, joskus jopa enemmän.

Olen ihan selkeästi suklaakoukussa. Päivittäin on saatava. Se on melkein kuin pakkomielle, tai suoranainen addiktio. Päälle iskee se kuumottava tarve saada suklaata, mutta sen mättämisen jälkeen olo on niin vetämätön, tukkoinen ja mielettömän raskas.
Välittämättä vyötäröni linjoista ja muusta, tämä tunkkainen väsymys saa nyt riittää.

Joten uudenvuoden lupaukseni tälle vuodelle kuuluu seuraavasti:

Lupaan olla syömättä suklaata koko tammikuun 2014 ajan. Ei sirun sirua tai palan palaa.

.. Tämä antaa kivasti mahdollisuuden syödä salmiakkia, jos joku ihana erehtyy sitä lähettämään minulle Suomesta synttärikseni. Muuta karkkia tai makeaahan minun ei ylipäätään tee edes mieli; vain suklaa on koetinkiveni. Kuukauden aikana systeemini saisi aikaa puhdistautua sokerikoukusta, ja ehkäpä saisin takaisin sen maltillisen, niin sanotusti ”normaalin” suklaasta nauttimisen sitten myöhemmin – eikä enää tätä huutavaa suklaanhimoa!

Mitäs te tänä vuonna lupasitte itsellenne?

Ps. Postaus vastauksistani kysymyspostaukseen ilmestyneisiin kysymyksiin julkaistaan viikonloppuna!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (2)

Kiitos kovasti! Tsemppiä myös siun kevennykseen – ehkä nämä ensimmäiset päivät on ne pahimmat?




0
1 vastaus

Heippa! Kirjoitat hauskasti ja ilmeikkäästi – tykkään kirjoitustyylistäsi! 🙂 P.s. Täällä alkoi myös kevennys… Saa nähdä kuinka onnistun näillä yöunilla – mur!




0
1 vastaus

Kiitos kovasti! Tsemppiä myös siun kevennykseen – ehkä nämä ensimmäiset päivät on ne pahimmat?




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meriannen mielessä
pyörittää hektistä erityislapsiperheen arkea brittimiehensä Danin kanssa Englannissa. Uusperheeseen kuuluu Danin esikoinen Ruby (7/2005) ja pariskunnan yhteiset lapset "Elsa" (4/2013) ja "Anna" (12/2015). Elsa syntyi keskosena ja hänellä on diagnosoitu vakava kuulonalenema, cp-vamma ja aivoperäinen näkövamma. Blogissaan Meriannen kuvailee perhearkeaan ja tunteitaan avoimen rohkeasti - millaista elämä tällaisessa perheessä on? Ota yhteyttä: meriannen@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Theme of the week - picnics.

meriannen

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: