Perhe-elämä 26.8.2014
TEKSTI Meriannen

Unelmieni lapsiluku

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Ensin MammaMiian Miia kirjoitti lapsiluvustaan, ja sitten keskusteluun liittyi myös mammapäiväkirjan Mi. Se, että Miia toivoi kahta lasta liittyi vahvasti siihen, että hän itse kasvoi kaksilapsisessa perheessä. Kun taas Min toive saada enemmän kuin yksi lapsi (ehkä kaksi tai kolme?) juontaa juurensa siihen, että hän oli oman perheensä ainut lapsi.

Muutkin bloggaajat ovat tottakai asiasta tätä ennen ja jälkeenkin kirjoitelleet lapsiluvustaan, kuten ihanan kypsästi Kaaosta ja Kukkamekkoja – bloggaaja Jonna toiveistaan ja elämän reaaliteeteistä.

Olin jo aiemminkin pyöritellyt mielessäni ideaa tämän postauksen kirjoittamisesta, mutta kaikki toiveeni ja haaveeni olivat liian… arkoja. Verisillä haavoilla hellinä.

Olinhan aina toivonut, että saisin parillisen määrän lapsia pienellä ikäerolla – niin että jokaisella lapsellani olisi omaa ikää lähellä oleva sisarus, jonka kanssa leikkiä ja opetella maailman sääntöjä. Niin kuin minä ja minun siskoni. Olenhan siskoparveni vanhin ja meitä kipalemäärältään löytyy kolme – eli minun ja nuorimman siskoni ikäeron koin nuorempana liian isoksi. Hän on paria kuukautta vaille viisi vuotta minua nuorempi, mikä luonnollisesti tarkoitti sitä, ettei hän esim. Barbie-leikkieni ihmissuhdesotkuista mitään ymmärtänyt silloin, kun se minulle oli ”sitä suurinta hottia”.. Sitten kun hän ne nuket leikkeihin kaivoi, niin minulle Barbiet olivat jo niin ”out”.

Nyt aikuisikään päästyämme olemme tulleet läheisimmiksi, kun ikä ei samalla tavalla enää vaikuta mielipiteisiimme ja mielipuuhiimme.

Mutta tuota tunnetta en halunnut antaa omille lapsilleni – että sisko/veli olisi aina vain sotkemassa leikit, eikä hänen mukaan ottaminen leikkiin tulisi niin luonnollisesti kuin mitä puolitoista vuotta itseäni nuoremman siskoni kanssa.

Rubykin päivittelee säännöllisesti, kuinka ”sitten kun olen 16, Elsa on 8! Ihan hullua!”.

Dankin on alusta asti halunnut enemmän lapsia kuin vain yhden, onhan hänelläkin kaksi veljeä ja sisko. Joten heti positiivisen raskaustestin jälkeen meille oli selvää, että toinen pullapelti työnnettäisiin uuniin niin, että ikäeroksi sisaruksille tulisi korkeintaan kaksi vuotta. Puolitoista vuotta oli se toivomamme. Tietenkin ymmärsimme, että eihän lapsia noin vain tilata sormia napsauttamalla, saattaisimmehan kärsiä vaikka sekundaarisesta lapsettomuudesta – mutta ei sellaisia mietitä silloin, kun lapsiperheen koosta haaveillaan.

Toisin sanoen, jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, minä bloggailisin nyt kasvavasta raskausmasusta ja siitä raskaushuuman onnesta. Olisin suorittanut kouluni loppuun, ehkä tehnyt vähän jopa töitä välissä – mutta pääasiallisesti olisin paperit saanut käteen ja näihin aikoihin muistelisin kaupassa Suomen ja Britannian raskausajan ruokasuosituksia.

Mutta elämiemme tarina ei ottanut tuollaista suuntaa. Me saimme erityisen ihanan pienen erilaisine haasteineen, joiden vuoksi tässä vaiheessa olisi oman jaksamisen kannalta hullua laittaa vielä toinen lapsi alulle. Ei ennen kuin tytön lopulliset tarpeet saadaan selville, ei ennen kuin elämämme rauhoittuu ja tyttäremme tunnemme täydelleen.

Mutta ei se toinen lapsi jätä ajatuksissa ja toiveissa rauhaan. Se on se ”jos” – joka riivaa, joka ärsyttää, rallattaa, hyppii silmille.

Haluaisimme siis kaksi yhteistä lasta. Ainakin. Mutta sitten tulevat nämä pelot siitä, että entä jos seuraavastakin tulee erityinen? Tai jos hänestä tulee niin kutsutusti ”normaali”, niin miten minä osaisin suhtautua kahteen niin erilaiseen lapseen vaatimuksineen? Osaisinko huomioida molempien tarpeet, olisinko hyvä äiti normaalillekin lapselle? Osaisinko hoitaa tervettä lasta olematta katkera siitä, mitä en esikoisen kanssa kokenut?

Mutta tuossa on jo ainekset ihan uuteen ja erilliseen postaukseen!

Vastauksena kysymättömään kysymykseen onkin, että haavekuviemme lapsiluku on siis parillinen. Plus Ruby.

Mikä on sinun perheesi lapsiluku?

rakkaudellam

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (8)

Se on aina jännä, miten tosiaan ulkopuoliset luulevat aina tietävän parhaiten 😉 Neljä ois ihana lapsiluku, parillinen ja vilskettä riittää! Ja leikkikavereita. Juttukavereita. <3 Varmasti aivan ihanan tyytyväinen olo, kun lapsiluku tulee "täyteen" ja perhe tuntuu sopivalta.. Oh, ehkä minäkin joku päivä!




0
1 vastaus

Hei!

Postailin taannoin myös omia lapsilukumietteitä postauksessa: Vielä yksi, kiitos. Ja aika pitkälti toki se esikoisen syntymä erittäin pienenä keskosena ja siitä seuranneet mietteet, tapahtumat ja tieto omista riskeistä on vaikuttanut omaan lapsiluku-pohdintaan. Käy ihmeessä kurkkimassa.

Eilen myös sain viimein vastattua erään toisen blogiin, jossa käsiteltiin isompaa lapsilukua ja kommentteja, joita he joutuvat kuulemaan. Olen itse isomman perheen esikoinen ja kirjoittelin omia mietteitä isommasta perheestä siitä näkövinkkelistä. Olen koittanut nyt noista kommenteista koota vielä toisen postauksen lapsilukuun liittyen ja se olisi tarkoitus julkaista vielä tänään.




0
1 vastaus

Oi, olenkin missannut tuon postauksesi, käyn heti kurkkimassa! Ja seurailenkin sinua bloglovinin kautta, joten tuota uutta postaustasi minun ei pitäisi onnistua missaamaan! 🙂

Kiitos kommentistasi – pidemmittä puheitta häippäsen nyt lukemaan ajatuksiasi aiheesta! <3




0
1 vastaus

Kävi miten kävi, niin onneksi El:llä on kuitenkin Ruby! 🙂




0
1 vastaus

No niinpä! Eikä parempaa isosiskoa tyttärelleni voisi pyytääkään! <3




0
1 vastaus

Kiitos, kun kypsäksi kirjoitteluksi sanoit 🙂 Vaikka meillä on päätös yhdestä tehty, silti tuo ”jos” vaivaa täälläkin. Varsinkin nyt, kun tiedän, että pian tulee se aika täyteen, jolloin kahdelle lapselle tulisi alle 3 vuotta ikäeroa, minkä olen aina halunnut. Nyt tämä yhden lapsen perheeksi jääminen alkaa vasta oikeasti iskeä vasten kasvoja, vaikka kyllä meidän ihan oikeasti taitaa olla parempi näin.
Toivottavasti teille se parillinen luku vielä joskus tulisi, vaikkakin sitten vähän isomalla ikäerolla. Ja onhan se ihanaa, että on kuitenkin Ruby 🙂

Ps. Sinulle olisi haaste mun blogissani.




0
1 vastaus

Tiedän tunteen.. Itseä nuo jos – ajatukset ovat riivanneet siitä asti, kun tajusin aikaa sitten että NYT pitäisi laittaa lapsi alulle jos haluaisi sen puolentoista vuoden ikäeron… Eikä ajatus vain jätä rauhaan. Mutta eihän ne toiveet ja haaveet aina niitä järkikuvia seuraakaan. 🙂
Toivottavasti teilläkin tuo ”jos” jättäisi pian rauhaan!

Ja nimenomaan, onneksi meillä on Ruby!

Hii, ihana haaste, kiitos! <3




0
1 vastaus

Mä kirjoittelin sattumalta samasta aiheesta, mutta vähän eri näkökulmasta. Meillä on neljä, viidettä ei koskaan tule. Neljän jälkeen perhe tuntui kokonaiselta, juuri sopivalta, jossittelu loppui siihen. Tosin ulkopuolisille neljä tuntuu toisinaan olevan vähän liikaa.




0
1 vastaus

Se on aina jännä, miten tosiaan ulkopuoliset luulevat aina tietävän parhaiten 😉 Neljä ois ihana lapsiluku, parillinen ja vilskettä riittää! Ja leikkikavereita. Juttukavereita. <3 Varmasti aivan ihanan tyytyväinen olo, kun lapsiluku tulee "täyteen" ja perhe tuntuu sopivalta.. Oh, ehkä minäkin joku päivä!




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meriannen mielessä
pyörittää hektistä erityislapsiperheen arkea brittimiehensä Danin kanssa Englannissa. Uusperheeseen kuuluu Danin esikoinen Ruby (7/2005) ja pariskunnan yhteiset lapset "Elsa" (4/2013) ja "Anna" (12/2015). Elsa syntyi keskosena ja hänellä on diagnosoitu vakava kuulonalenema, cp-vamma ja aivoperäinen näkövamma. Blogissaan Meriannen kuvailee perhearkeaan ja tunteitaan avoimen rohkeasti - millaista elämä tällaisessa perheessä on? Ota yhteyttä: meriannen@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Theme of the week - picnics.

meriannen

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: