Muut 8.12.2014
TEKSTI Meriannen

8. Luukku : Lapsuuden joulumuistot

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

8luukku

En tiedä, mistä lähtien joulu ei ole ollut mikään isompi juttu meikätytölle – niin kuin aiemminkin olen maininnut, en ole sellainen jouluhössöttäjä. Enkä sitä tietenkään lapsenakaan ole ollut, mutta kun isi pyynnöstäni kaivoi vanhat valokuva-albumit esiin ja etsi sieltä jouluisia lapsuuskuvia meikätytöstä.. Sieltä paistoi se lapsen puhdas riemu. Kun nämä sähköpostistani bongasin, kyllä liikutuksen itku pääsi. Onnellinen lapsi nauttimassa joulun taiasta, voiko olla mitään kauniimpaa?

pienena

Nämä kuvat pysäyttivät – Elsassa on niin paljon minun näköä.

vaipparalli

Kyllä ne yhteiset puuhat perheen kanssa ovat aina olleet tärkeitä. Jouluna rauhoituttiin, leivottiin pipareita, koristeltiin kuusi, käytiin joulusaunassa, syötiin kinkkua ja karjalanpaistia jouluillalliseksi, leikittiin ja jännitettiin pukin tuloa.

tonttuilua

Muistan aina sen vatsanpohjaa kutittelevan jännityksen ja sen koko kehon lävitse kulkevan sähkövirtasäväyksen, kun ovelta kuului koputus ja pukin kävelykepin kulkusien kilinä kuului. Joskus pukilla oli tonttu mukana, joka säesti meidän yhteislaulua.. Ujostutti, ja silti kömmittiin pukin syliin kuvia varten ja juttelemaan kivoja – ja poikkeuksetta laulettiin pukille joulupuu on rakennettu. Se oli perinne. Aivan yhtä tärkeä kuin lumiukon katsominen telkkarista.

cool

Lahjojen jakamisen jälkeen hyvästeltiin pukki ja alkoi suuri paperisilppu-show! Vertailtiin lahjoja, innokkaasti leikittiin uusien tavaroidemme kanssa. Sitten rauhoituttiin katsomaan Samu Sirkan joulutervehdystä, ja kömmittiin kiltisti omiin huoneisiin nukkumaan. Minulla oli tapana laittaa kaikki saamani lelut nätisti esille lipastoni päälle!

Muistan elävästi senkin, kun kerran tai pari pukki sattui tulemaan meille samaan aikaan, kun me oltiin joulusaunassa! Hän oli sitten jättänyt meidän kuistille isoon valkoiseen pulkkaan kaikki meidän lahjat ja kirjeen, jossa pahoitteli ettei meitä tänä vuonna ehtinyt näkemäänkään. Mutta että oltiin oltu tosi kilttejä tyttöjä!

cheeky

Näitä kuvia katsoessa ihan tippa linssissä kuvittelen niitä jouluisia lapsuuskuvia Elsasta ja Rubysta, mitä vuosien päästä sitten katsellaan.. Minkälaisia joulumuistoja heillä tuleekaan olemaan? Mitä he muistelevat vanhempina kaiholla?

siskotpukin

Viime vuonna joulupukkia morjestamassa.

Ja voi vitsit, miten Elsa oikeasti näyttää minulta. Aivan niin kuin minä näytän ihan omalta äidiltäni.

ukkipukki

Elsa tapasi joulupukin ensimmäistä kertaa viime vuonna – ja pitihän sille uhkealle valkoparralle antaa heti kunnon tukistus!

Mitä sinä muistat parhaiten lapsuutesi jouluista?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (2)

Miutakin hihitytti, tosin vähän enemmän itketti – miun lapsi, joulupukin sylissä <3




0
1 vastaus

Tosi ihana postaus! Ja voi, että miten mua naurattaa, kun EL jo ensi tapaamisella vetelee pukkia parrasta! 😀




0
1 vastaus

Miutakin hihitytti, tosin vähän enemmän itketti – miun lapsi, joulupukin sylissä <3




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meriannen mielessä
pyörittää hektistä erityislapsiperheen arkea brittimiehensä Danin kanssa Englannissa. Uusperheeseen kuuluu Danin esikoinen Ruby (7/2005) ja pariskunnan yhteiset lapset "Elsa" (4/2013) ja "Anna" (12/2015). Elsa syntyi keskosena ja hänellä on diagnosoitu vakava kuulonalenema, cp-vamma ja aivoperäinen näkövamma. Blogissaan Meriannen kuvailee perhearkeaan ja tunteitaan avoimen rohkeasti - millaista elämä tällaisessa perheessä on? Ota yhteyttä: meriannen@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Theme of the week - picnics.

meriannen

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: