Perhe-elämä 1.1.2015
TEKSTI Meriannen

5 Toivetta Vuodelle 2015

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kuulun todennäköisesti jonkinlaiseen vähemmistöön siinä, että en halunnut luoda itselleni minkäänlaisia paineita tekemällä itselleni uudenvuodenlupausta. Tykkäsin tosin Aika kypsä äidiksi – Katen pohdinnasta siitä, kuinka englanninkielinen sana sopii niin paljon paremmin tulevan vuoden pohdintaan kuin mitä suomenkielinen – sillä lupaus tuntuu ehdottomalta. Sellaiselta, joka on pidettävä, tai muuten hukka perii ja syyllisyys kiduttaa.

Uudenvuodenlupauksen sijaan mietin, mitä toivoisin vuodelta 2015.

koti

Toivon, että ensi vuoden aikana löytäisimme Bournemouthin Housing Associationilta meille tarpeitamme vastaavan kodin – kodin, mikä olisi pyörätuoliystävällinen, mistä löytyisi pihaa lasten temmeltää ja tarpeeksi tilaa kaikille Elsan tarvitsemille apukeinoille. Haluan paljon varastotilaa ja odotan innolla, että uudessa kodissamme olisi vähintään ramppi ellei sisäänkäynti olisi täysin kynnyksetön, jolloin Elsan voisin työntää Ottobockissaan sisälle asti eikä häntä tarvitsisi siitä irrotella irti ulkona (ja sitten purkaa tuoli osiin, jotta se mahtuisi sisälle säilöön).

Tällä hetkellä odotamme kuumeisesti maanantaita, sillä silloin selviää saammeko me sen bungalown (yksikerroksinen talo), josta osoitimme olevamme kiinnostuneita!

onnihetki

Haluan oppia elämään entistä enemmän hetkessä, ja unohtaa tulevaisuuden murheet. Haluan olla onnellisempi ja itselleni armollisempi.

päiväkoti

Englannissa saa kaksi vuotta täyttäneen lapsen päiväkotiin ilmaiseksi 38 viikoksi maksimissaan 15 tunniksi viikossa (linkki), jos tietyt kriteerit täyttyvät (Bournemouthin kriteerit löytyvät englanniksi täältä). Meidän neitokainen täyttää kriteerit jo siinä, että hänelle on myönnetty vammaistuki. Tämän vuoden aikana tulemme tekemään hänelle syyskuussa juuri lanseeratun uuden ”Education, Health and Care” – suunnitelman, mihin tulee päiväkoti sisältymään. Olemme Danin kanssa puhuneet siitä, kuinka päiväkoti voisi tehdä todella hyvää itsessään jo ELsalle – hän saisi sosiaalisia kontakteja, oppisi olemaan muiden lasten kanssa ja saisi hyviä virikkeitä, joita emme ehkä muuten omassa arjessamme pysty hänelle tarjoamaan.

Minkä lisäksi minä voisin saada itselleni omaa aikaa! Aikaa keskittyä kirjoittamiseen, esimerkiksi voisin vihdoinkin pistää alulle suunnittelemani kirjan.. ja jatkaa opintojani!

Aikaisintaan Elsa pääsee päiväkotiin syyskuussa 2015, jolloin uusi lukukausi alkaa hänen täytettyään 2 vuotta.

suoritus

Olen aina ollut suorittaja. Päivän aikana pitää saada tietty määrä tehtäviä tehtyä, jotta olisin tyytyväinen itseeni. Tuo on minun tärkeä myös oikeasti ymmärtää – kukaan muu ei vaadi minulta yhtä paljon kuin mitä minä itse vaadin itseltäni. Siksi vuonna 2015 haluan oppia eroon suorittamisesta. Haluan oppia nauttimaan tekemisestä, ja siitä, ettei asioiden tekeminen tarkoita että olisin jollain tavalla parempi tai huonompi kuin muut.

keskityitse

Minun on hyvin vaikea keskittyä itseeni. Tunnen syyllisyyttä, jos ostan itselleni jotakin, tai menen ja otan itselleni omaa aikaa. Aivan kuin se olisi joltain muulta pois, jos minä keskityn silloin tällöin omaan itseeni. Joten vuonna 2015 pyrin opettelemaan itseni hyväksymisen jalon taidon, että voin ilman syyllisyyttä joskus keskittyä vain ja ainoastaan omaan itseeni.

Mitä te toivotte vuodelta 2015?


As a New Years Resolution I started to think what I would like to happen in this coming year. I hoped for a new home, that would be suitable for our familys needs from more storage to a disabled friendly flat. I have my fingers crossed that we get Elsa into a good nursery that we are eligible to get for her for free when she turns 2. I want to learn to live more in a moment, be more present. I want to be able to take time for just myself and not feel guilty about it. As well as I want to stop performing tasks like I always have done, like every task is for me to do and I have to do it perfectly. I want to give up that bad habit.

What do you hope to happen in the year 2015!

rakkaudellam

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (8)

Hyvää uutta vuotta sinulle myös, ja hei perheellisenä ymmärrän täysin! Taisi jäädä minultakin ne joulutoivotukset lähettämättä.. Ellen ihan väärin muista 😀 Suomeen nyt yritetään half-termin aikana mennä, koska Danin passihakemuksen kanssa on vieläkin ongelmia (tää on jo ihan naurettavaa..)! Mutta Rubyn tuli jo! YAY!!

Napise, ja napisethan mulle herkästi! Tässä jonkin aikaa kokeilin, miltä PNG-kuvat näyttäisi, ja koneella ne aukeaa tosin ihan OK mutta vähän hitaammin. Nyt sitten laitoin optimizerin laulamaan, eli kuvat muuttuvat jpg:ksi – ja sitten pitäisi sivujen ja kuvien avautua nopeammin! Kiitos ihan kauheasti että kerroit!!




0
1 vastaus

Hyvää uutta vuotta 2015! Onpa ihania toiveita tulevalle vuodelle, toivottavasti ne toteutuvatkin. Kyllä sä aivan ehdottomasti ansaitsetkin omaa aikaa ja itseesi keskittymistä. 🙂

Itsekin kartan uuden vuoden lupausten tekemistä, mutta kuten blogissanikin mainitsin, niin tälle vuodelle oli vain pakko tehdä yksi lupaus – se, että pidän itsestäni parempaa huolta. Mullakin on paha tapa suorittaa ja stressata ihan turhista asioista, ja se syyllisyyden tunteminenkin on aika tuttu tunne. Nyt opettelen vähän hellittämään. 😀




0
1 vastaus

Aivan parasta uutta vuotta 2015 sinulle myös! Ja tosiaan, oma aika olisi hyvästä, kunhan siihen osaisi vain suhtautua ”oikein” eli ei mitenkään syyllistävästi. Se on jotenkin niin kummallista, että kaikkien muiden ”oman ajan” osaan hyväksyä, mutta omalle kohdalle..? Aivan kuin aina pitäisi olla tekemässä jotain ihan muuta! (Vimpeleen suorittaja-minä..)

Kuulostaa hyvältä lupaukselta! Oletko miettinyt vielä tarkemmin että miten opettelet hellittämään? Kun itsekin pohdin, että voisi olla jotenkin helpompi opetella hellittämään, jos sen jotenkin osaisi ”pilkkoa osiin”, jolloin tuntuisikin että edistyisi, askel askeleelta..




0
1 vastaus

Voin samaistua tuohon ajattelutapaa, vaikka mulla kyseinen logiikka näkyy vähän eri tavalla ja lähinnä opiskeluissa. Ihan jo jostain alakoulusta asti muistan ajatelleeni, että ne muiden saamat seiskat ja kasit olivat hyviä, mutta jos itse sain numeroksi ”vain” jotain sitä luokkaa, niin auta armias kun se ei riittänyt! Itseään kohtelee jostain syystä usein jotenkin vaativammin kuin muita…

Todennäköisesti aloitan siitä, että simppelisti kerron itselleni, että nyt ei tarvitse tehdä sitä tai ajatella tuota – ja krhm, siihen ajatusprosessini onkin sitten tällä erää jäänyt. 😀 Haluan yleisestikin ottaen pitää itsestäni parempaa huolta, niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja ajattelin yrittää ottaa rennon ja mielekkään liikunnan lisäämisen yhdeksi tavoitteeksi. Ehkäpä sitä kautta pääsisi käsiksi myös ainakin mielialaan ja joihinkin stressiin vaikuttaviin tekijöihin. 🙂




0
1 vastaus

JEP! Minulla oli koulun penkillä, eritoten yläasteella ja lukiossa, että 9- oli kurja paikka. Olin niin pettynyt itseeni! Jo 10- oli huono. Ai miten niin oli silloin 9.7 keskiarvo.. Ööh. Aikamoinen nipottaja ja itseni syyllistäjä täällä hei! 😀

Pidätkö minut ajantasalla tuosta siun projektista? Ois ihanaa kuulla miten etenet, ja jos tulee mitään hyviä oivalluksia niin voithan jakaa ne kanssani (vaikka yksityisesti sähköpostitse?)? Tässä olisi nimittäin minullakin hyvin paljon, niin hyvin paljon!, opittavaa!




0
1 vastaus

Sovittu! 😀




0
1 vastaus

YEAY! <3




0
1 vastaus

Hei, ihanainen – hyvää uutta vuotta! Joulukiireen keskellä multa jäi käymättä täällä lukemassa kuulumisiasi, joten jouluntoivotuksetkin jäivät lähettämättä. Toivottavasti Suomi-pettymyksestä huolimatta teillä oli kuitenkin hyvä, lämmin ja hellä joulu, ja pääsette Suomeen tosi, tosi pian (vai oletteko kenties siellä jo??).

Siitä halusin vielä napista, että jostain syystä sivusi aukeavat iPadilla taas tooodella hitaasti ja suurin osa kuvista jää lataumatta. Ja sitten kun niistä kuvista näkyy vain kehykset, kehysten sisällä näkyy kuvalle antamasi nimi – ja näköjään aika monessa EL:n koko nimi. Jos siis halusit vielä pitää sen piilossa, niin ajattelinpa kertoa…




0
1 vastaus

Hyvää uutta vuotta sinulle myös, ja hei perheellisenä ymmärrän täysin! Taisi jäädä minultakin ne joulutoivotukset lähettämättä.. Ellen ihan väärin muista 😀 Suomeen nyt yritetään half-termin aikana mennä, koska Danin passihakemuksen kanssa on vieläkin ongelmia (tää on jo ihan naurettavaa..)! Mutta Rubyn tuli jo! YAY!!

Napise, ja napisethan mulle herkästi! Tässä jonkin aikaa kokeilin, miltä PNG-kuvat näyttäisi, ja koneella ne aukeaa tosin ihan OK mutta vähän hitaammin. Nyt sitten laitoin optimizerin laulamaan, eli kuvat muuttuvat jpg:ksi – ja sitten pitäisi sivujen ja kuvien avautua nopeammin! Kiitos ihan kauheasti että kerroit!!




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meriannen mielessä
pyörittää hektistä erityislapsiperheen arkea brittimiehensä Danin kanssa Englannissa. Uusperheeseen kuuluu Danin esikoinen Ruby (7/2005) ja pariskunnan yhteiset lapset "Elsa" (4/2013) ja "Anna" (12/2015). Elsa syntyi keskosena ja hänellä on diagnosoitu vakava kuulonalenema, cp-vamma ja aivoperäinen näkövamma. Blogissaan Meriannen kuvailee perhearkeaan ja tunteitaan avoimen rohkeasti - millaista elämä tällaisessa perheessä on? Ota yhteyttä: meriannen@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • We escaped from the heatwave to cool down by one of the streams in new forest. And it was lush.

meriannen

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: