Muut 24.1.2015
TEKSTI Meriannen

Kuva-analyysi: Sydneyn Uusi Vuosi.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Sydney-uusi-vuosi-City-of-Sydney

Kuva-analyysihaasteen ensimmäinen kuva.

Valuin ihmismassan mukana kohti Sydney Harbouria. Pujottelin kuin villikissa; mahduin pujahtamaan parin ihmispilarin välistä, hypähdin sivuaskeleen oikealle ja vasemmalle väistäen muutaman muun uudenvuoden juhlijan. Yritin muistella, missä norjalaisen ystäväni ja aussipoikaystävänsä lupasin näkeväni. Tämän pitkän suoran tien päässä kyllä, mutta tarkalleen missä? Emmehän olleet osanneet ottaa huomioon ihmistungosta.

Näin heidät kuitenkin. Ystäväni roikkui lyhtypylväässä haravoiden kuumeisesti katseellaan ihmislaumaa. Vilkutin, mutta hän ei sitä nähnyt.

Käsi kädessä kolmen letkamme kulki kohti Sydney Harbourin siltaa. Seurueemme paikallinen vakuutti, että näkisimme sieltä legendaariset ilotulitukset parhaiten. Itseäni epäilytti. Ei siksi, etten tuota vaaleatukkaista miestä uskonut, vaan hänen pituutensa vuoksi. Hän oli hujoppi. Tyttöystävänsä melkein yhtä pitkä. Minä tällainen maanläheinen lyhyen läntä.

Emme pitkälle päässeet, kun ihmismassa pysähtyi kuin yllättävän esteen edessä. Puristuin ihmisten väliin, hädissäni iskin terävät kyynärpääni eteen ja taakse saadakseni tilaa. Sitä minulle suotiin parin sentin verran, juuri tarpeeksi hengittämiseen. Ystävättäreni ote oli kirvonnut kädestäni, hän oli vähän matkan päässä edessäni. Hän muodosti huulillaan sanan ”Sorry”, enkä ymmärtänyt miksi. Ei hän se hänen vikansa ollut, että tässä jumissa olimme?

Siltaan oli kiinnitetty iso valotaulu, jossa vilkkui tiimalasi lähtölaskennaksi keskiyölle. Vielä puoli tuntia oli jäljellä, ja ihmisiä niin paljon ettei tilaa ollut liikkua eteen tai taakse.

Jos tiimalasin valohiekka ei olisi liikkunut, olisin luullut eläväni jämähtäneessä aikakuplassa. Ympärilläni kuhisi, mutta kellon viisarit eivät kiirehtineet. Ihmiset huutelivat, kiljuivat, nauroivat ja ottivat kuvia. Joku soitti matkapuhelimestaan musiikkia, jossain pariskunta riiteli. Ilmassa leijui hiki ja kesäillan huumaava kostean lämmin tunnelma.
Näin ystäväni nauravan ja suikkaavan pikaisen suukon poikaystävänsä poskelle.

Yhtäkkiä tunsin olevani niin yksin. Ystäväni suutelisi uuden vuoden ensi hetkillä poikaystäväänsä, minä ottaisin kuvia ja välttelisin humalaisia iskuyrityksiä. Ajattelin perhettäni ja ystäviäni, noita monta tuntia perässä hiihtäviä rakkaitani. He juhlistaisivat uutta vuotta vasta ikuisuus myöhemmin, sitten kun minä nukkuisin humalaani pois hostellissani.

Five!

Innostunutta hurrausta, kiliseviä piilopulloja.

Four!

Kameroita kaivettiin esiin. Salamavalot välähtelivät.

Three!

Ihmiset työntyivät lähemmäksi. Puristuin taas ihmisten väliin.

Two!

Jalkani eivät enää koskettaneet maata. Leijuin ilmassa ihmisten välissä. Kurotin käteni korkeammalle – saisinhan otettua kuvia, vaikken mitään itse kunnolla näkisi?

One!

Vedin henkeä. Kuvittelin uutiskameroiden rullaavan, tallentavan nämä hetket. Vanhempani katselisivat tätä myöhemmin televisiosta, yrittäisivät etsiä vaaleatukkaista tyttöä ihmispaljoudesta.

Happy New Year!

Painelin kameran laukaisinta melkein sokkona. Ihmiset hurrasivat, ja takaani mies kääntyi halaamaan ystäväänsä. Jalkani kolahtivat katukiveystä vasten.

Mielessäni laitoin ruksin elämäni sankkolistaan.

 Uuden vuoden aatto Sydneyssä koettu.

ilotulitukset

Tuo keltainen pyörylä oli se tiimalasi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tervetuloa, vuosi 2008.

Tämä on osallistumiseni Elinan aloittamaan kuva-analyysi – haasteeseen. Vielä on muuten hetki aikaa osallistua ainekirjoitushaasteeseen!

rakkaudellam

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (6)

Löysin siun kommentin tuolta spammi-kansiosta, siksi vastauksessa kesti! Nyt kun kommenttisi on kerran hyväksytty, sen pitäisi löytää tiensä aina oikeaan paikkaan eli suoraan julkaisuun 🙂

Kävin lukaisemassa siun postauksen tuolta Elinan linkityksen kautta, ja heräsi sitä minullakin sitä kautta paljon muistoja ja ajatuksia.. Olinhan itsekin kovin nuori ja kokeilunhaluinen tuolla ollessani, ja paljon tuli siellä koettua. Jäin kovasti myös miettimään sitä, minkä ikäisenä päästäisin oman jälkikasvuni ulkomaille.. Vaihtokokemukset ovat tietysti monelle kultaakin arvokkaampia, mutta ehkä itse päästäisin ensin pienokaiseni parin viikon / kuukauden kestävälle kielikurssille enemmin kuin lukukauden kestävään vaihtoon? En tiedä.. Jännää.

Nyt odottelen innolla siun kuvahaastettasi! 🙂




0
1 vastaus

Kiitos. Nyt minäkin sain julkaistua oman tekstini. Mielleyhtymiä. Tällainen on oikeastaan kivaa ja virkistävää harjoitusta aivoillekin, jos ensi kerralla saisin jo mielikuvituksen paremmin laukkaamaan. 🙂

Tämä sinun teksti oli mielenkiintoista luettavaa. 🙂 NIin kuin sun muutkin jutut ja vaihtarikokemukset, jne. Voi, haaveissa olisi meilläkin uusivuosi sydneyssä, lämpimässä, sitten joskus, koko perhe, jos on rahaa jne. Aika näyttää.

<3




0
1 vastaus

Kiitos sinulle tosi kivasta haasteesta, tätä oli ihana tehdä! Ja miten erilaisia tuotoksia saakaan yhdestä kuvasta aikaiseksi! Siunkin teksti oli tosi kiva ja erilainen! 🙂

Pidän peukkuja, että joskus pääsette. On se sen kokemuksen arvoinen – mutta suosittelen ennemmin menemään puistoon jo hyvissä ajoin, varata paljon evästä ja sitten sieltä katsella ilotulitukset! Tai vaikkapa hotellihuoneesta käsin.. Ei siellä tungoksessa koko perhe! 😀




0
1 vastaus

Hieno teksti, kiitos siitä! Mulle heräsi vähän samanlaisia mielleyhtymiä tästä kuvasta, tosin paljon vanhempia, 22-23 vuoden takaa… Siksi en voi kuvailla uuttavuotta Sydneyssä yhtä tarkasti. https://www.kaksplus.fi/blogi/uraaidinruuhkavuodet/kuvahaaste-vei-keskelle-viiltavia-muistoja/




0
1 vastaus

Löysin siun kommentin tuolta spammi-kansiosta, siksi vastauksessa kesti! Nyt kun kommenttisi on kerran hyväksytty, sen pitäisi löytää tiensä aina oikeaan paikkaan eli suoraan julkaisuun 🙂

Kävin lukaisemassa siun postauksen tuolta Elinan linkityksen kautta, ja heräsi sitä minullakin sitä kautta paljon muistoja ja ajatuksia.. Olinhan itsekin kovin nuori ja kokeilunhaluinen tuolla ollessani, ja paljon tuli siellä koettua. Jäin kovasti myös miettimään sitä, minkä ikäisenä päästäisin oman jälkikasvuni ulkomaille.. Vaihtokokemukset ovat tietysti monelle kultaakin arvokkaampia, mutta ehkä itse päästäisin ensin pienokaiseni parin viikon / kuukauden kestävälle kielikurssille enemmin kuin lukukauden kestävään vaihtoon? En tiedä.. Jännää.

Nyt odottelen innolla siun kuvahaastettasi! 🙂




0
1 vastaus

Noo.. jos lapset on silloin esim. 15-20v niin ehkä me voidaan koko perhe olla siellä puistossakin 😀




0
1 vastaus

Varmasti tungosta olisi tuollakin, mutta parempi kuin missä mie seistä törötin!




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meriannen mielessä
pyörittää hektistä erityislapsiperheen arkea brittimiehensä Danin kanssa Englannissa. Uusperheeseen kuuluu Danin esikoinen Ruby (7/2005) ja pariskunnan yhteiset lapset "Elsa" (4/2013) ja "Anna" (12/2015). Elsa syntyi keskosena ja hänellä on diagnosoitu vakava kuulonalenema, cp-vamma ja aivoperäinen näkövamma. Blogissaan Meriannen kuvailee perhearkeaan ja tunteitaan avoimen rohkeasti - millaista elämä tällaisessa perheessä on? Ota yhteyttä: meriannen@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Theme of the week - picnics.

meriannen

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: