Muut 20.2.2015
TEKSTI Meriannen

Kelpaan juuri sellaisena kuin olen

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Olenko jo teille kertonut, minkä takia koin aikanaan sen pahimman kulttuurishokin tänne ensimmäistä kertaa saavuttuani?

Naisten kauneusihanteista. Hiuslisäkkeistä, tekoripsistä, pitkistä tekokynsistä, minimekoista, oikeasti oranssin värisestä ihosta. Yliopiston luentosaliinkin mentiin sellainen sotamaalaus naamaan liimattuna, että minä tunsin itseni kummajaiseksi verkkareissani, lenkkareissani, luonnollisessa tilassaan olevassa kuontalossani ja hiuksiinkaan en ollut sotkenut hiuslakkaa tai muutakaan tököttiä. Erotuin joukosta kuin klovni pukumiesten joukosta.

Tämän lisäksi mieleni teki pitää laukussa jatkuvasti korvatulppia, sillä opin hyvin pian naisten alkavan kailottaa korkeaäänisesti ja kovaa heti, jos joku vastakkaisen sukupuolen edustaja sattui tulemaan kuuloetäisyydelle. Naisporukassa keskenämme puhuttiin normaalisti, mutta heti kun joku Jamessi erehtyi näyttämään naamaansa..

Kerroin epäuskoisille briteille, että minä en oikeasti ole mitenkään kummajainen Suomessa. Suomalaiset ovat rennompia ulkonäkönsä kanssa, ja luennoillekin lähdettiin mukavissa tamineissa eikä täydessä tällingissä korkokengät jalassa.

Kun kämppisten kanssa olin ensimmäistä kertaa lähdössä yöelämään, pukeuduin tuolloin normaaleihin baarivaatteisiini – mukaviin, mutta kivoihin farkkuihin, siisteihin tasapohjaisiin kenkiin ja punaiseen paitaan, jossa tunsin oloni viehättäväksi. Halusinhan tanssia huolettomasti, enkä miettiä missä mekkoni helma on hujeltamassa esitellen jollekulle perverssille juuri täysikäisyyden täyttäneelle teinipojalle takamustani…

Mitä kämppikset sanoivat, kun ilmestyin olohuoneeseemme?
”Etkö sä aio laittautua?”
”Mä laittauduin jo.”
”Etkä sä aio meikatakaan?”
”Meikkasin jo. Kato, mulla on ripsaria ja jopa kajaalia! Kulmatkin piirsin naamatauluuni.”
”… Eikö sulla oo mitään muuta, sinä raukka?”
”Um…”

Tämän näköisenä olin lähdössä tutkimaan uuden kotikaupunkini yöelämää ensimmäistä kertaa.

Tämän näköisenä olin lähdössä tutkimaan uuden kotikaupunkini yöelämää ensimmäistä kertaa.

Kaikki muut olivat bilemekoissaan, jotka juuri ja juuri peittivät peppusensa ja meikkiä niin paljon, että kenellekään ei jäänyt epäselväksi että meikkiä oli ylipäätään laitettu. Tekoripsistä ja kynsistä nyt puhumattakaan.

Eivätkä kämppikseni olleet uskoa, kun kerroin että en edelleenkään olisi ollut kummajainen suomalaisessa yöelämässä tällaisella varustuksella. Että Suomessa osataan arvostaa luonnollista kauneutta.

Tämä tietysti on jo muutama vuosi takaperin, ja olen nyt huultani purren seurannut eritoten blogien kautta, kuinka tekoripset ja kynnet ovat löytäneet tiensä Suomeenkin. Minun on niin tehnyt mieleni mennä kommentoimaan bloggaajien postauksiin, jossa he hehkuttavat kuinka ”ripset on nyt saatu kuntoon” käytyään kauneussalongilla laitatuttamassa tekoripset, että mikä vika niissä aiemmin oli?

Ymmärrän, että tekoripset tekevät arjesta helpompaa. Ei tarvitse tuhrailla ripsivärin kanssa ja puhdistella sitä pois iltasella. Ymmärrän täysin ne syyt, miksi äidit ja lapsettomatkin naiset tekoripset laitatuttavat. Eikä minulla ole mitään sitä vastaankaan – kyllähän nyt jokainen saa omalla ulkonäöllään tehdä mitä huvittaa, ja eritoten jos itsensä kokee sen jälkeen kauniimmaksi.

Itse vain ihmettelen, missä vaiheessa nämä omat haivenet eivät enää riitäkään? Miksi pitäisi ripsien olla niin tuuheat ja pitkät, että ne eivät edes näytä enää luonnollisilta? Mikä on kaunista, se tekemällä laitettu kauneus vai se, miltä näytämme luonnostaan?

Meikitön vaihtarioppilas. Yhtä tärähtänyt kuin kuvattavansa.

Meikitön vaihtarioppilas. Yhtä tärähtänyt kuin kuvattavansa.

Kauneusihanteethan ovat luonnollisesti jatkuvasti liikkuvassa tilassa – katsotaan sitten vaikka eri trendien vaihtumista muodin maailmassa tai siitä, minkälaista naista on pidetty viehättävänä vuosisatojen saatossa. Ehkä minä olen vastarannankiiski, juuri se, joka haikailee menneen perään ja nurisee uutta kohdatessa.

Kuitenkin seison vahvasti sen ajatuksen takana, että meistä jokainen kelpaa juuri sellaisena kuin on. Ei tarvitse olla luurangon laiha tai kurvikas ”oikeista kohdista”, hiuksien ei tarvitse olla kiharat, lyhyet tai blondit, ripsien ei tarvitse hipoa kulmakarvoja ja kynsienkään ei tarvitse olla aina lakatut. Meistä jokainen kelpaa juuri tällaisena.

Ja sille, jolle emme kelpaa sellaisena pakettina kuin olemme, ei ole meidän arvoisemme.

Muut bloggaajatkin ovat pohtineet kauneutta blogeissaan ottaessani aiheen esille Bloggaajien Blogiyhteistyö – Facebook-ryhmässä.

Kädestä Pitäen
Rapaa ja Roisketta 1 & 2
Sekalaista Sakkia
Zeninan

rakkaudellam

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (18)

Tässäpä vasta hyvä esimerkki kulttuurieroista! Muistan lukeneeni My Exploration – blogista siitä, kuinka Ghanassa hänen laihaa olemustaan katseltiin säälien ( = köyhä) ja likaiset kengät olivat myös häpeällistä! Ulkonäkö on aina mielenkiintoinen puheenaihe ja pohdittava; tottahan se, miltä toinen näyttää vaikuttaa mm. ensivaikutelmaan ja -oletuksiin. On tietysti eri asia, antaako moisten oletusten vaikuttaa omaan käytökseensä!




0
1 vastaus

Minuakin on ihmetyttänyt sellaiset ihmiset joilla on botoxhuulet kuin ankalla, iho oranssi ja meikkiä ainakin sentti naamalla. Osaatko sanoa pitävätkö brittimiehet sitten näistä meikkipytyistä vai mikähän tämän ilmiön selittää? 😀 Joskus telkkarista tulikin brittiohjelma jossa tehtiin meikkihirmuille luonnonkaunis muodonmuutos. Harmi kun harvat siinä ohjelmassa sitten jatkoivat luonnonkauniin lookin säilyttämistä vaan palasivat pakkelikerrokseen ja paljastavaan pukeutumiseen. Tämä on vain minun mielipiteeni mutta minun silmiini luonnollisuus ja kaunis mutta mukava pukeutuminen kertoo vain vahvasta itsetunnosta, kelpaat sellaisena kuin olet!




0
1 vastaus

En yhtään osaa sanoa! Itse en yhtään tykännyt kyllä näistä nuoremmista miehistäkään, he olivat myös niin .. kiillotettuja. En oikein osaa kuvailla heitä muuten! Jotenkin vain kaikesta paistoi läpi se, että ulkonäköön panostetaan paljon. Mutta sitten kämppikset olivat aina kateellisia meikäläiselle, kun minulla ei ollut ongelmaa löytää miehistä keskustelukumppaneita. He kun saivat aina niitä pepunpuristelijoita seurakseen, ja itseä vain huvitti että eivätkö he nähneet tässä mitään syy-seuraus – suhdetta?! 😀 Joo! Niitähän on tainnut olla montakin! Itse katsoin kanssa yhtä ohjelmaa ennen kuin tänne tulin, ja luulin että sellaiset naiset olisivat jollain tavalla harvinaisuus 😀

Ja Ellu, olen kanssasi samaa mieltä! Luonnonkaunis on minun silmissäni itsevarmuuden merkki. 🙂




0
1 vastaus

Hellou! Mun entinen kämppis lähti syksyllä vaihtoon britteihin ja kamppaili saman ongelman kanssa 🙂 Kaverini käyttää yleensä vain ripsasia, rajauksia ja meikkivoidetta. Häntä ei ikinä nähdä koroissa, harvemmin hameessa ja hänellä on skeittarityyli. Kyllä siinä oli hällä ihmettelemistä kun muut näyttivät barbeilta




0
1 vastaus

Heh, joo! Tätä valitettavasti on hyvin paljon, sitä tuntee itsensä sitten hyyyyyvin erilaiseksi muiden seassa! Toivottavasti entinen kämppiksesi kuitenkin on nauttinut vaihdostaan täällä!




0
1 vastaus

Tää postaus on niin asiaa! Mua ei haittaa jos joku haluaa näyttää barbilta niin kauan, kun mua ei vaadita astumaan samaan muottiin. Saa nähdä miten pärjään, jos pääsen Englantiin au pairiksi (se on mun tavoitteena) 😀 Omaan kauneusihanteeseen ei kuulu muovinen rakannettu kauneus, joten barbieta musta tuskin koskaan tulee. Mut hyvä tietää tästä kulttuurishokista etukäteen, etten järkyty liikaa (ja onhan toi Suomeenkin rantautumassa, vaikkei läheskään noin vahvasti).




0
1 vastaus

Minnepäin tänne olet hakemassa? Niin kuin Ainon kommentista käy ilmi, ei täällä kuitenkaan ihan kaikki barbeilta näytä 😀 Ja tämä on tosiaan hyvä tietää etukäteen, ja muistaa että itse on kaunis juuri sellaisena kuin on. 🙂




0
1 vastaus

Tämä oli hyvä teksti, koitan vielä kommentoida jossain välissä. ^_^




0
1 vastaus

Kiitos Etna <3 Odotan innolla ajatuksiasi tästä! Luin muuten siun kirjoituksesi kanssa eilen, en tainnut jättää kommenttia mutta tykkäsin ajatuksenjuoksustasi hurjasti!




0
1 vastaus

Onkohan tää enemmän just yliopistossa yleisempää nuorempien kanssa koska mä en oo koskaan saanu ihmettelyjä vaikka esim en koskaan meikkaa töihin ja sit ulos lähtiessä meikki on just luonnollinen. Tosin itse pidän hameista mutta eihän ne mun hameet oo sellasia ku brittien 😀 Myös moni mun seurassa ollut britti on käyttänyt luonnollista meikkiä… Hassua kuitenkin miten voi olla niin erilaisia kokemuksia 😀




0
1 vastaus

Tässä mietin juuri, että se voi hyvinkin olla! Kyllä esimerkiksi näkyy Studland housilla Bournemouthissa, että sairaanhoitajaopiskelijat ym ovat paljon luonnollisemman näköisiä kuin sitten Talbot-kampuksella käppäilevät opiskelijanuoret, siellä sitä sitten näkyykin sitä muovista pintaa paljon! Joten onneksi tämä ei ole sellainen yleispätevä yleistys, että KAIKKI enkkunaiset näyttäisivät muovisilta 😀

Ja näinpä! Itse kiinnitin huomiota tähän myös vaihtariaikana, että riippui ihan opiskelijan alasta miltä opiskelijat näytti 😀 Mitä bisnesmäisempi, sitä muovisempaa. Mitä taiteellisempi/ihmisläheisempi, sitä luonnollisempi ulkonäkö. Edelleenkään ei tietenkään säännön tapainen yleistys, vaan tällaista meikäläisen pientä pohdintaa että mihin tällainen ulkonäön muuttelu perustuu :’D




0
1 vastaus

Hyvähän siitä tuli! Jäin miettimään niitä ripsien pidennyksiä… Siihen en lähtis, mutta on mulla kerran ollut ripsissä ja kulmissa kestoväri. Sellasen voisin ottaa uudestaankin, kun mun omat on oikeasti täysin värittömät, ja inhoan meikkaamista (ja vielä enemmän meikin pesemistä). Odotellessa, että joskus saan aikaiseksi…




0
1 vastaus

Kiitos! Tavasin tätä kyllä monen monta kertaa lävitse, ja huomasin mm. sellaisen errorin kuin ”oranssi hiukset” kun tarkoitin oranssia ihoa 😀 Voi väsymys sentään, oikeasti!

Itsellänikin on ollut kestovärit eritoten kulmissa silloin kun matkustelin, helpotti arkea niin paljon 😀 Ei tarvinnut meikata niin paljoa, vaikka en kyllä itsekään hirveästi ole koskaan meikannut. Nyt en jaksa moista edes ajatellakaan – mun tärkeimmille ihmisille on se ja sama, näkyykö miun kulmat vai ei, enkä itsekään siitä enää välitä. Mutta niin kuin ripsien pidennyksetkin ja kestovärjäykset, ymmärrän niiden edut ja hyväksyn ne muilla, eritoten jos ne otetaan ”oikeista syistä” eli että itse haluaa eikä jostain ulkoisesta painostuksesta. Itse kuitenkin myös mietin sitä, mitä Elina (Kädestä pitäen) kirjoituksessaan pohti.. Kuin myös siitä esimerkistä omalle jälkikasvulle. 🙂

Ajatukset taas puuroutuu.. Mutta sait varmaan pointista kiinni <3 🙂




0
1 vastaus

Mä asuin Lontoossa vuosina 2004-2006 kaks ja puol vuotta. Olin tuolloin yläkoulussa. Ton ikäsenä pukeuduin vielä ihan peruskuteisiin. En mennyt mitenkään muodin mukaan. Kaverit tuijotti ihan ihmeissään mun pukeutumista ja tyyliin haukku mua mun pukeutumisen takia. 😀 Puolessa vuodessa mä sitten muutuinkin täysin Lontoolaiseksi. Joka viikonloppu ostin uusia vaatteita ja aina oli uusinta muotia päällä. Meikkaamaan mä en tosin koskaan oppinut. Sillon yläasteikäisillä oli nuo samat kahden sentin paakkelit naamassa ja tekoripset. 😀 Kun muutin takasin suomeen ihmiset taas katto mua kieroon, että miks sä pukeudut juhlavaatteisiin kouluun. 😀 Hahah kulttuurieroja.

http://kukapelkaapallinaamaa.blogspot.com




0
1 vastaus

Hahhah näinpä! Kulttuurierot! Sie oot kokenut tämän niin kummaltakin kannalta – ja tärkeintä on kuitenkin se, että kuinka itse tunnet olosi mukavimmaksi ja viehättävimmäksi eikä se, mitä muut sanovat. 🙂 Mutta yläasteikäisenä tuo on hyvin harvalla mahdollista! Opit tuona aikana varmasti hyvin paljon itsestäsi ja ulkonäöllisistä asioista 🙂




0
1 vastaus

Asun Gambiassa puolet vuodesta ja mulla on taalla ripset laitettuna. Suomessakin haluaisin, mut mulla ei ole enaan siihen varaa! Hampaiden harjaus , huulikiilto ja dodo riittavat minulle kummassakin maassa. Hajuvesi kruunaa juhlatilanteissa kummassakin maassa.
Taalla Gambiassa laittautuminen on ihan toista, kun euroopassa. Naiset nayttavat joltain joulukuusilta ja miehet kayttavat naisten hajuvesia!




0
1 vastaus

Tässäpä vasta hyvä esimerkki kulttuurieroista! Muistan lukeneeni My Exploration – blogista siitä, kuinka Ghanassa hänen laihaa olemustaan katseltiin säälien ( = köyhä) ja likaiset kengät olivat myös häpeällistä! Ulkonäkö on aina mielenkiintoinen puheenaihe ja pohdittava; tottahan se, miltä toinen näyttää vaikuttaa mm. ensivaikutelmaan ja -oletuksiin. On tietysti eri asia, antaako moisten oletusten vaikuttaa omaan käytökseensä!




0
1 vastaus

Mä en ymmärrä myöskään niitä tekoripsikynsihius-kamaa. Meikitönkin olen lähes aina. Itsensä muokkaus on loputon suo, koska kukaan ei voi näyttää täydelliseltä.




0
1 vastaus

Ja olen ymmärtänyt että itsensä muokkaamiseen jää myös koukkuun – aivan kuin yhden tatuoinnin jälkeen alkaa himoitsemaan uutta!




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meriannen mielessä
pyörittää hektistä erityislapsiperheen arkea brittimiehensä Danin kanssa Englannissa. Uusperheeseen kuuluu Danin esikoinen Ruby (7/2005) ja pariskunnan yhteiset lapset "Elsa" (4/2013) ja "Anna" (12/2015). Elsa syntyi keskosena ja hänellä on diagnosoitu vakava kuulonalenema, cp-vamma ja aivoperäinen näkövamma. Blogissaan Meriannen kuvailee perhearkeaan ja tunteitaan avoimen rohkeasti - millaista elämä tällaisessa perheessä on? Ota yhteyttä: meriannen@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • This simple play kept her busy for a solid 15 minutes straight... Then had to do it again later on the same day! So simple and so much fun. She loved naming the colours too!

meriannen

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: