Perhe-elämä 15.1.2016
TEKSTI Meriannen

Isovanhemmat käymässä

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Tiistaina he tulivat, ensi viikon loppupuolella he lähtevät. Vanhempani. Täällä. Meillä. Meidän luona.

mummiukkiblogi

Olen koko hajamielisen olemukseni mitalla nauttinut. Siitä, että istutaan vanhempien kanssa keittiössä ryystämässä aamukahvia ja rupattelemassa brittiläisestä rakennuskulttuurista, vääränpuolisesta liikenteestä ja lapsieni unirytmeistä. Siitä, että äiti käy lävitse lapsieni vaatteita, ottaen liian pienet kaapeista pois ja täydentäen isommilla. Siitä, että isä kokkailee keittiössä ja ilmestyy oviaukkoon kysymään, kuka haluaisi lisää kahvia. Siitä, että äitini istuu vieressäni, kun imetän Annaa ja ojentaa tarvittaessa auttavan käden. Siitä, kun mieheni ja isäni vitsailevat keskenään, isä osaksi elekieltä käyttäen. Siitä, kun kumpikin lapseni on päässyt isovanhempien syliin, ja samalla höpisemme seuraavan päivän suunnitelmista.

Torstaina oli jopa kuulkaa syntymäpäiväni. Pitkästä aikaa vietin sen juuri niiden kahden ihmisen seurassa, jotka jännäsivät synnytyslaitoksella 28 vuotta aiemmin saattaessaan maailmaan esikoistaan. Minua. Illalla vierähti poskelleni kyynel jos toinenkin, kun otimme toisemme ryhmähaliin ja minä tätä pohdin. Kuinka nämä kaksi ihmistä ovat aina olleet täällä minua varten, minua opettaen ja auttaen.

Kirjaimellisesti. Aina.

Kiitos, äiti ja isi. Ei vain siitä, että olette olemassa. Vaan siitä, että juuri te olette minun vanhempani ja lapsieni isovanhemmat. Kiitos.


They arrived yesterday and take off next week. My parents. Here. With us. Now.

With everything what I am I have enjoyed as much as I possibly can. I have enjoyed how we sit in a kitchen drinking coffee and talking about the British oddities like driving on the ”wrong” side of the road. How my mum helps me go through my childrens clothes, taking out the too small ones and adding the bigger ones in. How my Dad cooks in the kitchen and pops his head around the doorway asking if anyone wants more coffee. How my Mum sits next to me while I’m breastfeeding Anna and gives me a helping hand when I need it. How my Dad and Dan jokes around together, my Dad using body language to help him to deliver the punch line. How both of my children have found their way to their grandparents laps.

On Thursday it was my birthday too and I got to spend it with these two. The very two people who on that day 28 years before were really nervous and excited at the maternity hospital, giving birth to their firstborn child. Me. In the evening I did wipe tears off my chubby cheeks when me and my parents were hugging and I was thinking how they’ve always been there for me. All my life they’ve been there to help and teach me.

Literally.

Thank you, my Mum and Dad. Not just for existing and being my parents. I thank you that it is exactly you two that are my parents and my childrens grandparents. Thank you. I couldn’t have asked for better.

rakkaudellam

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (12)

Kiitos paikallinen ja ihana että jätit nyt kommenttia!

Ja nimenomaan! Tuntuu ihan siltä että on saanut vanhemmat kylään Suomessa, että ne omat ”luonnolliset” tukiverkostot on tässä ihan lähellä ja miten upeaa on vain olla ja nauttia ja rentoutuen seurata, kun omat vanhemmat hoitavat minun jälkikasvuani… Ja se heistä paistava rakkaus, se koskettaa ja on niin ilmiselvää … <3 Toivottavasti siekin näet omia vanhempiasi taas pian!




0
1 vastaus

Mäkin melkein pillitän täällä, nää on ihania juttuja <3




0
1 vastaus

Pillitetään yhdessä <3




0
1 vastaus

Ihanaa ❤




0
1 vastaus

<3 <3




0
1 vastaus

Sun vanhemmat vaikuttaa tosi hienoilta ihmisiltä!




0
1 vastaus

Ihan parhaita <3




0
1 vastaus

Tämä on jotain aivan ihanaa! Oon niin onnellinen teidän puolesta että muakin itkettää!! <3




0
1 vastaus

Voi ihana, kiitos <3 <3 Mä oon niin onnellinen itse että mä en vaan tiedä miten päin olla ja miten saisin ajan pysähtymään ja oon ihan sanatonkin ja ... !!




0
1 vastaus

Näkin aloin pillittää tätä lukiessani! <3 että kiitos vaan lauantai-illan päättymisestä kyyneliin 😉 😀

Myöhästyneet synttärionnittelut! Ihanaa vauvantuoksuista arkea teidän perheelle <3




0
1 vastaus

Hups, ole hyvä vain <3 😀

Ja suurkiitokset <3 <3 <3




0
1 vastaus

Mä en pahemmin kommentoi mutta käyn silloin tällöin lukemassa. Oikein paljon onnea teille uudesta perheenjäsenestä.

Pystyn samaistumaan tuohon vanhempien kanssa touhuamiseen. Itsellä on 8kk ikäinen poika, ja omat vanhemmat on käynyt muutaman kerran tässä nyt ja on ihanaa kun voi vaan olla ja nauttia….vähän niinkuin asuisi vielä kotona 🙂 nyt ei olla joulun jälkeen nähty ja alkais olemaan jo sellainen kutkutus että olisi ihana nähdä omat vanhemmat taas. Varsinkin kun heistä huomaa miten paljon he lastani rakastavat 🙂




0
1 vastaus

Kiitos paikallinen ja ihana että jätit nyt kommenttia!

Ja nimenomaan! Tuntuu ihan siltä että on saanut vanhemmat kylään Suomessa, että ne omat ”luonnolliset” tukiverkostot on tässä ihan lähellä ja miten upeaa on vain olla ja nauttia ja rentoutuen seurata, kun omat vanhemmat hoitavat minun jälkikasvuani… Ja se heistä paistava rakkaus, se koskettaa ja on niin ilmiselvää … <3 Toivottavasti siekin näet omia vanhempiasi taas pian!




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meriannen mielessä
pyörittää hektistä erityislapsiperheen arkea brittimiehensä Danin kanssa Englannissa. Uusperheeseen kuuluu Danin esikoinen Ruby (7/2005) ja pariskunnan yhteiset lapset "Elsa" (4/2013) ja "Anna" (12/2015). Elsa syntyi keskosena ja hänellä on diagnosoitu vakava kuulonalenema, cp-vamma ja aivoperäinen näkövamma. Blogissaan Meriannen kuvailee perhearkeaan ja tunteitaan avoimen rohkeasti - millaista elämä tällaisessa perheessä on? Ota yhteyttä: meriannen@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • #frenchbraids, how hard can it be? I'm determined to learn this art, and so I practice.

meriannen

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: