Perhe-elämä 26.4.2016
TEKSTI Meriannen

Sairaalaseikkailumme käänteitä

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kuuntelen kuivausrummun pörräystä ja Annan tasaisen unista hengitystä. Keittiössä pyykkikone rummuttaa vielä viimeistä lastillista pyykkiä. Omat varpaani tuntuvat lämpimiltä meidän sängyn peiton alla.

Oi KYLLÄ! Minä ja Anna olemme kotona!

Mikä riemu olikaan tulla puhtaaseen kotiin, mistä naapurimme sekä ystävämme Hanlon olivat huolehtineet.. Tyhjentää sairaalalaukut, laittaa pyykit koneeseen ja tyhjentää Annan vaatekaappi kaikista liian pienistä vaatteista. Juoda kunnon kahvia ja huokaista oman sohvan nurkassa.

Sairaalaseikkailumme ei kuitenkaan vielä ole ohi.

Elsa siirrettiin tänään Southamptonin sairaalasta meidän kotisairaalaamme Pooleen. Askel jo lähempänä kotia, sillä Elsa ei siis enää tarvitse teho-osaston hoitoa vaan voi olla jo astetta ”alemmassa” hoitoyksikössä! Kolme viikkoa teho-osastoa takana, x määrä päiviä/viikkoja edessä vielä kotisairaalassa.

Niin paljon olisi kerrottavaa, niin monta jo valmiiksi kirjoitettua tekstiä odottaa koneella julkaisua.

Nyt halusin kuitenkin vain huokaista
– ei ole oman kodin voittanutta.

elsasairaalassa

matkalla

withzoidberg

Kuvat eiliseltä ja tältä päivältä.


I’m listening to the calming sound of a tumble drier and Anna’s sweet sleepy breathing. I can easily hear the washing machine in the kitchen, spinning away with our laundry. My toes feels comfy and warm underneath a duvet in our own bed.

Oh yes. Me and Anna are home!

What a joy it was to arrive to our clean and tidy home that our lovely and so caring neighbours and our friend Hanlon had looked after for us.. To unpack the bags, do the laundry and sort away all Anna’s too small clothes from her wardrobe. Drink proper coffee and get comfortable on our own couch.

This doesn’t mean though that our ”little” hospital adventure would be over yet.

Elsa was transferred today from Southampton hospital to Poole hospital. It’s a good step towards getting her home as she doesn’t require the care from intensive care unit anymore! So far we’ve had three weeks in intensive care and unknown amount of days/weeks to come in our hospital here.

There is so much to tell and so many already written stories just waiting to be published..

But now I just wanted publicly announce
– there is no place like home.

rakkaudellam

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (10)

<3 <3 <3




0
1 vastaus

Viikon paras uutinen!! 🙂 <3

Pikaista paranemista Elsa-neidille!




0
1 vastaus

<3 <3 <3




0
1 vastaus

Ihan parhaita uutisia!!! <3 IHANAA!!




0
1 vastaus

<3 <3 <3 <3




0
1 vastaus

Ihana kuulla. Nyt varmasti arki helpottuu ja saatte hieman levätä. Paljon lämpöisiä terveisiä Elsalle!




0
1 vastaus

Kiitos <3 Askel kohti kotia jo!




0
1 vastaus

Voi, pikaisia paranemisia, hyviä uutisia! <3 tajusin vasta missä asutte, kummitätini muutti juuri Pooleen myös!




0
1 vastaus

OI! 😀 Me asutaan Bournemouthissa, eli siis Poolen rinnakkaiskaupungissa/yhteen kasvaneessa kaupungissa! Vinkkaapa hälle sellainen fb-ryhmä kuin Bournemouthin suomalaiset, sieltä löytyy meitä jonkin verran ja Poolessakin asustavia! 😀 <3




0
1 vastaus

IHANAA <3 <3




0
1 vastaus

<3 <3




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meriannen mielessä
pyörittää hektistä erityislapsiperheen arkea brittimiehensä Danin kanssa Englannissa. Uusperheeseen kuuluu Danin esikoinen Ruby (7/2005) ja pariskunnan yhteiset lapset "Elsa" (4/2013) ja "Anna" (12/2015). Elsa syntyi keskosena ja hänellä on diagnosoitu vakava kuulonalenema, cp-vamma ja aivoperäinen näkövamma. Blogissaan Meriannen kuvailee perhearkeaan ja tunteitaan avoimen rohkeasti - millaista elämä tällaisessa perheessä on? Ota yhteyttä: meriannen@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • #frenchbraids, how hard can it be? I'm determined to learn this art, and so I practice.

meriannen

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: