Perhe-elämä 7.5.2017
TEKSTI Meriannen

Äitienpäivä lapsuudessani

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Tuona erityisenä aamuna heräsimme aikaisin. Silmistä unihiekkoja hieroen keräsimme tekemämme kortit ja lahjat yhteen, ja jännittynyt innostus alkoi levitä kehoihimme. Meitä alkoi hihityttää keittiössä keittäessämme kananmunia ja voidellessamme voileipiä. Kilpoja yritimme tukahduttaa kikatuksemme, mutta sitä enemmän se yltyi. Onnistuimme kuitenkin keittämään kahvit, löysimme tarjottimen ja kokosimme siihen aamupalan niin näyttävästi kuin lapset vaan voivat.

Äiti ja isä aina heräsivät meidän touhuihin, mutta he pysyivät kiltisti sängyssä, odottaen kolmen kultakutrin ilmestyvän makuuhuoneensa oviaukkoon. Kun tärisevän tarjottimen ja korttikasan kanssa ilmaannuimme makuuhuoneeseen, he näyttelivät heräävänsä meidän lauluääniin.

Äiti kävi aina kortit ja lahjat lävitse jo pedissä, ehkä maistoi tilkan kahvia. Hän ei kuitenkaan pystynyt syömään aamupalaa sängyssä, koska diabeetikkona hänen oli ensin käytävä mittaamassa sokerit ja pistämässä insuliinia. En muista, olisimmeko ikinä tohinoissamme tajunneet viedä äidille sokeritautinsa hoitolaukkua aamupalan mukana sänkyyn..

Isäni kaivoi kuvakansioistamme kuvan yhdestä lapsuuteni äitienpäivästä. Minä olen tuo äidin hartiaan nojaava kiharapää!

Muistan, kuinka äitienpäivää menimme juhlistamaan paikalliseen ravintolaan. Meillä kaikilla oli nätit mekot päällä ja hiukset laitettu, ja meitä jännitti. Tai ainakin minua jännitti! Olo oli kuin oltaisiin jossain todella hienossa paikassa, ja yritin käyttäytyä niin kauniisti kuin mahdollista. Saimme valita ruokalistalta mitä halusimme, ja muistoissani näkyy hyvin valkoinen pöytäliina, meidän koko perhe pöydän ympärillä ja jostain kumman syystä ravintolan vessa, minkä peilistä tarkistin, että mekko oli pysynyt siistinä.

Minusta nämä äitienpäiväperinteet olivat ihania. Se, että ”yllätimme” äidin aamupalalla sänkyyn, mitä meistä lapsista oli niin jännää itse tehdä keittiössä. Sitten laittautuminen ja äitienpäivälounas ravintolassa.

Miten teillä äitienpäivää vietetään?

Tai vietettiin lapsuudessa?

Täällä Englannissa äitienpäivää ei tänään vietetä, sitä juhlistettiin kuulkaa jo maaliskuussa – mutta näin lähestyvän Suomen äitienpäivän kunniaksi herkistyin muistelemaan omaa äitiäni ja lapsuuttani. Sitä, miten me siskojeni kanssa äitiä aina muistettiin. Minun äitinihän on oikein luotu äidiksi, onhan hän syntynyt äitienpäivän tienoilla. Siksi juhlistimme näitä kahta aina yhtä aikaa – vaikka meidän itsetekemissä korteissamme taisi aina lukea vain ”hyvää äitienpäivää”.

Äiti, hyvää syntymäpäivää!


We woke up early on that special day. We collected the cards and gifts together and excitedly started to cook breakfast. Me and my sisters boiled eggs, made sandwiches and brewed coffee. We found a tray and as beautifully as children can, we set up the breakfast on it. We had been trying to keep quiet, but as hard as we tried, the more we giggled.

Mum and Dad always woke up to the noises we made in the kitchen, but knowing exactly what was going on, they stayed in bed and pretended to be asleep. As three girls appeared to the doorway of the bedroom singing a ”happy birthday” – song, they acted like they only just woke up. We carried the tray to Mum and gave all the gifts and cards to her.

She would open up all the gifts and go through the cards, maybe have a sip of the coffee. She wouldn’t have the breakfast in bed as she’s diabetic, she had to go to check her blood sugars and do her morning meds before eating. I cannot remember if we ever realised to bring her diabetes care bag with her breakfast in bed…

For Mother’s Day Lunch, we went to the local restaurant in our village. We were all dressed up nicely and I was so nervous and excited. We were allowed to pick what we wanted from the menu and I remember we were on our best behaviour.

It is a Mothering Sunday next week in Finland. My mum was born around the mothers day so we always celebrated those two special events together.

Mum, happy birthday!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (26)

Me ollaan niin samannäköisiä äidin kanssa <3 Mulla on mun äidin piirteet ja isäni värit (äidilla ruskeat silmät ja tumma tukka, isällä siniset silmät ja aivan blondi tukka).

JA SIIS TITIUU, mäkin itkin täällä kun luin sun kommentin ekaa kertaa ja kun luin sen nyt uudestaan vastatakseni niin itkeä tihrautin taas! IHANA POIKA! Voinko mä sun välityksellä lähettää hänelle halit ja voitko kertoa hänelle multa sen, miten ihanan ajattelevainen ja rakastava poika hän on? <3 <3




0
1 vastaus

Ihana teksti! Mutta eikö äitienpäivä ole viikon päästä? Blogisi on mahtava!!




0
1 vastaus

Kiitos Essi ja on juu! 😀 <3




0
1 vastaus

Äitienpäivä on vasta viikon päästä 🙂




0
1 vastaus

<3 <3 <3 <3




0
1 vastaus

Äitienpäivä on kyllä vasta viikon kuluttua 🙂




0
1 vastaus

<3 <3 <3




0
1 vastaus

Ihana postaus! 🙂

Äitienpäivä on aina toukokuun toisena sunnuntaina. Tänään on vasta eka.

Mutta ei se mitään, ajatus on tärkein. ♡




0
1 vastaus

<3 <3 <3




0
1 vastaus

Hei! Sulle kävi niinkuin mulle, kun ajattelit, että suomalainen äitienpäivä on tänään. Se on oikeasti ensi sunnuntaina, toukokuun 2.sunnuntai.:) Asumme Norjassa ja täällä juhlitaan helmikuussa.
Kirjoitus oli sydämellinen ja kuva IHANA.
Sujuvaa sunnuntaita!




0
1 vastaus

Mie olin jotenkin tän postauksen kanssa kahden vaiheilla, että onko se äitienpäivä eka sunnuntai (sopi paremmin mun logiikkaan) vai toka sunnuntai, ja no, sitten menin äitini syntymäpäivän mukaan .. Ja sitten jäi postaus vähän epäselväksi 😀 😀 Ihanata viikonloppua sinulle <3




0
1 vastaus

Äitienpäivä on täälläkin vasta viikon päästä, eli toukokuun toinen sunnuntai




0
1 vastaus

Juuri näin <3 <3




0
1 vastaus

Äitienpäivä on toukokuun toinen sunnuntai. Ei tänään. 😀




0
1 vastaus

<3 <3




0
1 vastaus

Äitienpäivä on vasta viikon päästä, täällä Suomessa.




0
1 vastaus

Joo, mun äitinpäivä oli 7. päivä, mun äidin synttärit 😀




0
1 vastaus

Niin äitienpäivä on vasta viikon päästä, mutta meidän äidin päivä on nyt (syntymäpäivä) ja viikon päästä yleinen Äitienpäivä. Kaikki olivat oikeassa.




0
1 vastaus

Mun isi <3




0
1 vastaus

Oot ihan äitis näköinen ☺️




0
1 vastaus

Enkö! 😀 Mulla on isin värit (blondi tukka ja siniset silmät) mutta äidin kasvonpiirteet!




0
1 vastaus

Lainaus ”…lähestyvän Suomen äitienpäivän kunniaksi…”

Eihän Merianne väitäkään, että äitienpäivä olisi ollut 7.5.




0
1 vastaus

”It is a Mothering Sunday next week in Finland” (eilen julkaistu), eli ajan tasalla on Merianne.




0
1 vastaus

<3 <3




0
1 vastaus

<3




0
1 vastaus

Vois kyllä luulla että kuvassa oot sinä! Mun seitsemän vuotias poika kysyi multa äitienpäivän aattona et ”äiti miten sitä kahvia keitetään?” Tämä ihana rakas oli sitten äitini kanssa salaa sopinut, että äitienpäivän aamuna menemme äidilleni naapuriin aamupalalle. Aamiainen oli kuin hotellissa. Ja poika sai ne kahvit keittää mulle ihan itse. Olin niin liikuttunut, että miltei itkin… Tän yh:n sydäntä lämmitti niin suuresti ❤




0
1 vastaus

Me ollaan niin samannäköisiä äidin kanssa <3 Mulla on mun äidin piirteet ja isäni värit (äidilla ruskeat silmät ja tumma tukka, isällä siniset silmät ja aivan blondi tukka).

JA SIIS TITIUU, mäkin itkin täällä kun luin sun kommentin ekaa kertaa ja kun luin sen nyt uudestaan vastatakseni niin itkeä tihrautin taas! IHANA POIKA! Voinko mä sun välityksellä lähettää hänelle halit ja voitko kertoa hänelle multa sen, miten ihanan ajattelevainen ja rakastava poika hän on? <3 <3




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meriannen mielessä
pyörittää hektistä erityislapsiperheen arkea brittimiehensä Danin kanssa Englannissa. Uusperheeseen kuuluu Danin esikoinen Ruby (7/2005) ja pariskunnan yhteiset lapset "Elsa" (4/2013) ja "Anna" (12/2015). Elsa syntyi keskosena ja hänellä on diagnosoitu vakava kuulonalenema, cp-vamma ja aivoperäinen näkövamma. Blogissaan Meriannen kuvailee perhearkeaan ja tunteitaan avoimen rohkeasti - millaista elämä tällaisessa perheessä on? Ota yhteyttä: meriannen@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • #frenchbraids, how hard can it be? I'm determined to learn this art, and so I practice.

meriannen

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: