Perhe-elämä 23.6.2017
TEKSTI Meriannen

Kirjoita vain: Rakkaudenosoitus

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Hautaan naamani pehmoista poskea vasten, suljen silmät ja imen itseeni sitä oman lapseni tuoksua. Nuuskutan pari kertaa äänekkäästi ja maiskautan märän pusun poskipäälle, mille kaikelle taapero hihittää vastaukseksi. Lepuutan sitten leukaani hänen kultakutriensa päällä. Odotan. Anna makaa kainalossani vielä aivan hereillä. Hänen ripsensä kutittavat rintakehääni hänen räpsytellessään silmiään.

Kuluu hetki, toinenkin. Anna ottaa tutin pois suusta ja sanoo selkeästi ”Äiti.” Siirryn, jotta katsomme toisiamme silmiin, mutta Anna kääntää katseensa käsiinsä ja niitä tuijottaen selittää minulle jotain sillä omalla kielellään. Kuuntelen, hymähtelen vastaukseksi. Kun selitys loppuu ja Annan katse on liikahtanut käsistään takaisin kasvoihini, sanon tunteista pakahtuneella äänellä:

”Minäkin rakastan sinua.”

Se iloinen kiljahdus, joka vilahti tulla kuopukseni huulien välistä. Lottosin siis oikein, samasta asiasta juteltiin. Tunteista, rakkaudesta. Tilanteeseen niin sopivasti Anna kiepsauttaa kätensä niskaani, ottaa lujasti kiinni poninhäntäni juuresta, vetää kasvoni aivan kiinni omaansa.

Niin hän pitää äidistään kiinni, kunnes uni vie voiton. Hengitys tasaantuu, ote herpaantuu tukasta. Suukotan poskea vielä kerran märäksi, mihin hän ei enää edes kunnolla reagoi.

Hivuttaudun vierestä pois, mutta vain vähäksi aikaa. Äidin nukkumaanmenoaikaan kipuan takaisin Annan viereen.

Ehkä vielä taas hän siirtyy omaan sänkyynsä. Onhan hän siellä parikin kasvun kauttaan nukkunut, nätisti, tyytyväisesti. Nyt me molemmat kaipaamme tätä. Hellyyttä ja läheisyyttä.


”Kirjoita vain” on juttusarja, jonka pääpointti on punaisen langan puuttuminen. Näillä postauksilla ei itsessään ole tarkoitusta, sanomaa tai tärkeää viestiä. Ne ovat kuvauksia arjesta, tunnelmia, mitä vain, mille ei muuta ”julkaisupaikkaa” ole. Sitä kuuluisaa höpöhöpöä.

Juttusarjassa aikaisemmin julkaistut:


I’ve been truly enjoying our night routine with Anna, how she shows her love to me before falling asleep.. She grabs hold of my neck and pulls my face close to hers and in that tight lock she keeps me tills she is asleep.. it is so cute, it melts my heart every time.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (1)

Tuo on maailman parasta: nukkua oma lapsi kainalossa! ♡ meillä kuopus pyytää päästä aamuöisin viereen nukkumaan, enkä laita sitä ollenkaan pahakseni. 🙂




0
1 vastaus

Tuo on maailman parasta: nukkua oma lapsi kainalossa! ♡ meillä kuopus pyytää päästä aamuöisin viereen nukkumaan, enkä laita sitä ollenkaan pahakseni. 🙂




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meriannen mielessä
pyörittää hektistä erityislapsiperheen arkea brittimiehensä Danin kanssa Englannissa. Uusperheeseen kuuluu Danin esikoinen Ruby (7/2005) ja pariskunnan yhteiset lapset "Elsa" (4/2013) ja "Anna" (12/2015). Elsa syntyi keskosena ja hänellä on diagnosoitu vakava kuulonalenema, cp-vamma ja aivoperäinen näkövamma. Blogissaan Meriannen kuvailee perhearkeaan ja tunteitaan avoimen rohkeasti - millaista elämä tällaisessa perheessä on? Ota yhteyttä: meriannen@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Synttäriviikon #bulletjournal aukeama 😍 #kalenterimania #bujo #bujoweeklyspread #inspiration #bujoideas #bujoinspire inspiration for the girl from @juditmallolart

meriannen

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: