Infoiskut 12.2.2018
TEKSTI Meriannen

Auto tarkoittaa vapautta.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kyllä sitä ennen omaakin autoa liikkumaan pääsi.

Lasten kanssa liikuin paljon julkisilla – eritoten Elsalle tuli jo pienestä pitäen niin junat kuin kauko- ja lähiliikenteen bussit hyvinkin tutuiksi. Kävelin myös paljon: Elsa rattaisiin ja menoksi.

Annan synnyttyä homma monimutkaistui. Alunperin ajattelin, että pääsisin edelleen liikkumaan julkisilla ja kävellen niin, että Elsa olisi rattaissa ja Anna kantoliinassa. Mutta Elsan hoitaminen oli muuttunut; hänen tarvitsemien apuvälineiden määrä lisääntynyt. En enää olisi kyennyt kaiken sen hoitomateriaalin kanssa liikkumaan yksin molempien lasten kanssa, oli Anna kantoliinassa tai ei.

Lue lisää: Elsan uudet apuvälineet 

Ennen kuin Elsa sairastui vakavasti keuhkokuumeeseen Annan ollessa 4 kuukautta vanha (lue lisää täältä), me liikuimme paikasta toiseen busseilla. Dan työnsi Elsan invapaikalle ja jäi istumaan hänen lähistölleen, kun minä sitten istuin Annan kanssa kauempana. Dan ja Elsa matkustelivat paljon sairaalakuljetuksella (lue lisää) eri sairaalan vastaanottoajoille, muuanne menimme yhdessä julkisilla.

Jokainen reissu oli suunnittelun takana.

Ei sitä silloin oikeasti ymmärtänytkään, miten vaivalloista se joskus oli. Aikataulujen ja reitin tarkistaminen, bussiin nouseminen kaiken tavaramäärän ja lapsien kanssa, paikkojen löytäminen, bussissa köröttely, kun bussien reitit eivät tietenkään aina olleet suoraviivaisia sen suhteen, minne me olimme matkalla…

Nyt autollisena

  • voimme tehdä reissuja jopa hetken mielijohteesta. Ei kun vain tavarat ja lapset autoon ja menoksi!
  • voimme mennä paikkoihin, minne julkisilla ei pääsisi.
  • matkustusajat ovat pienentyneet: pääsemmehän menemään suoraan määränpäähän, emmekä kierrä ikuisuuksia bussireitillä.

Esimerkiksi matkamme kotoa Poolen sairaalalle kestää bussilla 30-60 minuuttia ajankohdasta riippuen.
Omalla autolla 15-20 min.

Puhutaanpa hetki rahasta:

Melkein kuulen jo jonkun sanovan, että ainakin bussilla kulkiessa maksettavaksi jää vain bussilippu – autollisena pitää parkkimaksujen lisäksi maksaa bensat, verot, vakuutukset… Näinhän se olisikin normaalisti.

Me olemme vuokranneet auton Motabilityn kautta.

Tämä tarkoittaa sitä, että pieni osa Elsan vammaistuesta menee suoraan Motabilitylle kuukausittain, eikä se osa vammaistuesta käväisekään meidän tilillä. Motabilityn kautta tilasimme kuluneen vuoden vuosimallin auton, joka meille saapui suoraan tehtaalta. Valitsemamme auto ei maksanut meille mitään.

Lapsemme vammaisuuden vuoksi olemme vapautettu autoveroista, minkä lisäksi Motability hoitaa puolestamme auton säännölliset huollot ja vakuutukset meille ilmaiseksi. (Tästä kaikesta lisää Motabilityn omilta sivuilta täältä.)

Toisin sanoen,

maksamme autosta vain käyttämämme bensat.

Tämän lisäksi saamme parkkeerata auton lähes kaikkialle ilmaiseksi, onhan meillä blue badge eli vammaisen pysäköintilupa ja verovapautuskortti, mikä oikeuttaa ilmaiseen pysäköintiin (tästä lisää Bournemouthin kunnan sivuilla täällä).

Toisin sanoen, autollisuus on meille jopa halvempi, nopeampi ja helpompi tapa liikkua paikasta toiseen kuin julkisilla liikkuminen.

Tästä on ollut hyötyä muun muassa

joustavuudessamme

Peruutusaika? Pääsisimmekö tunnin sisällä näkemään erityislääkäriä? Ennen ei, nyt lähes poikkeuksetta kyllä!
Elsan koululaukusta oli unohtunut uimapuku, voidaanko tuoda se? Parhaimmillaan 15 minuutissa olen saanut vietyä sen koululle. Bussilla pelkästään matkantekoon olisi mennyt vähintään puoli tuntia.

elämysten tarjoaminen lapsille

Ennen jokainen aktiviteetti piti miettiä kulkuyhteyksien kautta – miten pääsisimme vaikka kotieläinpuistoon, jos ei ole ketään tarjoamassa kyytiä? Kun omalla autolla pääsee, on myös lähtökynnys madaltunut merkittävästi.

ruokakaupat ja muu ostosten tekeminen

Miten useasti raahasinkaan monta ostoskassia mukanani linja-autoon, kun piti vain ne välttämättömimmät tehdä ja se täyttikin turhan monta kassia? Onpa pari kertaa tullut noustua jopa taksin kyytiin, kun en muuten olisi kotiin kaikkien ostosten kanssa päässyt…

Onneksi täällä suurin osa ruokakaupoista jo toimittaa ostokset kotiovelle pientä lisäkorvausta vastaan, minkä lisäksi ostokset voi tehdä netissä.

(lue lisää: ruokaostokset internetistä)

Silti olen tykännyt olla siellä paikan päällä itse, noukkia kärriin juuri ne omenat, jotka meille kotiutuisivat. Olenkin erityisen paljon nauttinut siitä, kun olen päässyt ruokakauppaan autolla. Siitä on ensinnäkin tullut hyvin aikuinen olo (neiti 30v. täällä hei!), se on ollut minun ”omaa aikaani” – ja toisekseen, ei ole tarvinnut miettiä, miten tekemäni ostokset saisin kotiin asti.

Tämän lisäksi saavutettavissa olevien ostospaikkojen määrä on kasvanut! Kun ei enää tarvitse mennä vain niihin putiikkeihin, jotka ovat helposti bussireittien varrella, olen esimerkiksi päässyt shoppailemaan halvempiin liikkeisiin kuten Aldi ja Lidl aikaisempaa helpommin.

perhesuhteiden ylläpitämisessä

koska aiemmin Danin suvun näkeminen olisi tarkoittanut monella eri bussilla matkustamista pelkästään yhteen suuntaan, emme pystyneet näkemään heitä niin usein kuin toivoimme. Ennen äkillistä menehtymistään Danin isä tulikin meitä usein asiakseen hakemaan.

R.I.P Granddad

Nyt näemme Danin äitiä ja muuta perhettä parhaimmillaan jopa useamman kerran viikossa, koska matka omalla autolla heidän luokseen ei kauaa kestä!

perheen auttamisessa

ensimmäistä kertaa pystymme olemaan myös se auttava osapuoli perheessämme. Emme enää ole vain he, jotka aina tarvitsevat kyytiä, vaan voimme myös olla avuksi. Voimme myös lähteä apuun lyhyellä varoitusajalla!

Olen ollut Danin äidille kuskina ja kuljettanut tavaraa suvun jäsenien välillä, sekä täyttänyt Danin äidin jääkaapin ja pakastimen, kun hänellä oli hätä. On ihan mieletön tunne pystyä olemaan apuna!

omissa harrastuksissa

kun aiemmin kaiken piti tapahtua ihan kodin lähiympäristössä, niin nyt aktiviteettien määrä on moninkertaistunut. Voimmehan mennä ja tehdä asioita paljon isommalla säteellä!

nettikirppariostoksilla

”Ainoastaan nouto” – ilmoitukset piti vain skipata. Mutta nyt…

tapahtumiin ja aktiviteetteihin osallistuminen

Ennen monen meitä tukevan järjestönkin järjestämät tapahtumat olivat meille mahdottomia osallistua, jos emme saaneet niihin kyytiä. Niin paljon on kuitenkin bussireittien ulkopuolella tai niihin on muuten hankalat kulkuyhteydet..

Nyt sulasta mahdottomuudesta  on tullut vain mahdollisuuksia. Kun omalla autolla pääsee, ja autoon voi jättää osan tarvittavasta tavarasta, eikä kaikkea tarvitse raahata mukana. Tarvittaessa tapahtumasta pääsee nopeasti pois, kun ei tarvitse miettiä julkisten kulkuneuvojen aikatauluja!

Koska osallistuminen ei ole enää kulkuyhteyksistä kiinni, olemme olleet paljon sosiaalisempia, saaneet enemmän positiivisia kokemuksia ja vertaistukea – ja kaikesta siitä johtuen olemme olleet myös onnellisempia!

ystäväsuhteiden luomisessa ja ylläpidossa

Kahville toiselle puolelle kaupunkia? Ilman muuta.
Toisessa kaupunginosassa olisi ilmainen perhetapahtuma? Eikun menoksi!
Mennäänkö ystäväperheen luokse iltapäiväksi? Vaikka heti!
Nähdäänkö muualla kuin minun lähipuistossa? Juu!
Sadepäivä? Lähdetään sisäleikkipaikkaan porukalla!

(Kun vielä auto laittaisi viestiä kavereille puolesta ja järjestäisi tapaamisia.. Tässä olen edelleen tosi huono!)

Toisin sanoen,

auto ei ole vain helpottanut elämäämme ja arkeamme, vaan mahdollistanut mielekkäämmän elämän vammaiselle lapsellemme ja myös itsellemme.

Tämä kaikkihan on Motabilityn tavoitteena:

– koko järjestön tarkoitus on mahdollistaa enemmän vapautta ja itsenäisyyttä vammaiselle ihmiselle.

Toimii.

Aikaisempia aiheeseen liittyviä postauksia

 

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (1)

Olen niin onnellinen teidän puolesta! Teillä on ollut hankaluuksia niin paljon, muista nauttia 🙂




1
1 vastaus

Olen niin onnellinen teidän puolesta! Teillä on ollut hankaluuksia niin paljon, muista nauttia 🙂




1
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meriannen mielessä
pyörittää hektistä erityislapsiperheen arkea brittimiehensä Danin kanssa Englannissa. Uusperheeseen kuuluu Danin esikoinen Ruby (7/2005) ja pariskunnan yhteiset lapset "Elsa" (4/2013) ja "Anna" (12/2015). Elsa syntyi keskosena ja hänellä on diagnosoitu vakava kuulonalenema, cp-vamma ja aivoperäinen näkövamma. Blogissaan Meriannen kuvailee perhearkeaan ja tunteitaan avoimen rohkeasti - millaista elämä tällaisessa perheessä on? Ota yhteyttä: meriannen@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Synttäriviikon #bulletjournal aukeama 😍 #kalenterimania #bujo #bujoweeklyspread #inspiration #bujoideas #bujoinspire inspiration for the girl from @juditmallolart

meriannen

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: