Perhe-elämä 18.3.2018
TEKSTI Meriannen

Muuttoa edeltävä lauantai – sairaalaa, lunta ja muuta kaaosta

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Hoitopaikasta soitettiin. Elsalla oli ollut todella huono yö, jatkuvaa yskimistä, hengityskatkoksia – ja muita hengitysvaikeuksia. ”Soittakaa vaan sairaalaan, me tullaan kohta,” vastasimme, kaadoimme aamukahvit kohti nieluja ja hyppäsimme autoon.

Hoitopaikassa meitä odotti unelias ja kalpea lapsukainen. Ajelimme suoraan sairaalaan, minne isänsä jäi lapsen kanssa.

Kotimatkalla Annan tuijotellessa ikkunasta ulos, minä pyyhin kyyneleitä.

Tänään olisi pitänyt tehdä niin paljon. Olisi pitänyt käydä hakemassa loput lattiamateriaalit, pakata, siivota, tehdä kaikkea muuta tähdellistä ja tärkeää maanantain muuttoa varten.

Ei millään sellaisella kuitenkaan ollut mitään väliä, kun tytär taistelee saada henkeä tukkoutuneiden hengitysteiden kautta. Kuumetta ei ollut, eikä hän ole kunnolla räkäinenkään – hän vain kuorsaa, hän vain pitää pitkiä taukoja hengittämisessä, nenä on .. kuin kuivahtanutta räkää täynnä.

Kotosalla pyörittelin paperitöitä, viihdytin taaperoa ja pieni vilkaisu ulos sai leuat loksahtamaan. Annakin alkoi kiljua:

”SNOW! SNOW!”

Nii-in. Lunta.

Pääsenköhän vielä hakemaan Elsaa pois sairaalasta, jos lumi on tullut jäädäkseen vaikka päiväksi? Koko ajan sakeammaksi muuttuvan sateen lävitse tuijottelin brittikaaraani, joka ei talvirenkaita ollut eläissään nähnyt. Niillä kesärenkailla en minä lähtisi teille liukastelemaan, jos lumi vähänkään näyttäisi jäävän teiden pinnoille.

Snow! Snow! Jeee!

Annaa eivät minun murheet koskettaneet, hän näki vain taianomaisesti leijailevat valkoiset hiutaleet.

Yritin olla kuin taapero. Yritin nähdä vain taianomaisen lumen. Yritin unohtaa kaikki maalliset murheeni ja syventyä hetkeen. Nojailin Annan kanssa ikkunalautaan katselemassa lunta ja huokailin ”snow, lunta, snow” lapsen mukana. Annaa nauratti.

Silloin ystävämme Hanlon saapui henkiseksi tueksi ja avuksi. Anna juoksi välittömästi tädin syliin, minä pyöräytin kahvit tulille. Sitten Dankin soitti, kertoi Elsan olon kohentuneen, hengityksen parantuneen ja lääkärit olivat tyytyväisiä tytön oloon niin, että hän pääsisi kotiin. ”Tällainen säikähdys vain, taas,” huokailtiin, ja minä vilkaisin ikkunasta pihalle. Lumi suli välittömästi koskettaessaan vihreää nurmea.

”Minä tulen hakemaan,” sanoin.

Anna ja Hanlon lähtivät samalla ovenavauksella omalle pienelle reissulle kulmakauppaan, jossa Anna sai maksaa Hanlonin ostokset antamalla myyjälle kolikot.

Kotona siskokset nauttivat yhdessä täti-Hanlonin seurasta, ja minä lähdin sitten niille lattiapintaostoksille. Ostin lisää laminaattia, listoja, listanauloja ja sitten urheana tyttönä kannoin ne hennossa lumisateessa uuden kodin yläkertaan.

Nyt istun vanhan kodin olohuoneessa ja kuuntelen, kun Elsa kuorsaa. Olisiko se nämä säämuutokset, jotka saivat Elsan hengitystiet näin reagoimaan? Punomme lapsen kasvoille happiviikset, hän katselee tyytyväisenä televisiota ja rentoutuu.

Minäkin yritän rentoutua.

Olo on kuin jonglöörillä, jonka pitää heittää pallot ilmaan ja heittää voltti, ennenkuin ottaa kopit ja heittää pallot takaisin ilmaan. Aina joku pallo tippuu maahan, mistä se on poimittava. Aina ei ehdi heittää volttia pallojen halkoessa ilmaa.

Mutta silti sitä on vain yritettävä.

Sellaista kaaosta jo ennen muuttoa – mitähän tapahtuu muuttopäivänä?

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meriannen mielessä
pyörittää hektistä erityislapsiperheen arkea brittimiehensä Danin kanssa Englannissa. Uusperheeseen kuuluu Danin esikoinen Ruby (7/2005) ja pariskunnan yhteiset lapset "Elsa" (4/2013) ja "Anna" (12/2015). Elsa syntyi keskosena ja hänellä on diagnosoitu vakava kuulonalenema, cp-vamma ja aivoperäinen näkövamma. Blogissaan Meriannen kuvailee perhearkeaan ja tunteitaan avoimen rohkeasti - millaista elämä tällaisessa perheessä on? Ota yhteyttä: meriannen@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • This simple play kept her busy for a solid 15 minutes straight... Then had to do it again later on the same day! So simple and so much fun. She loved naming the colours too!

meriannen

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: